Publisher

National Public Health Institute

Ravinnon ja terveyden välinen julkinen keskustelu käy vilkkaana. Terveysasiat kiinnostavat. Ruoka on läheinen asia, osa elämäämme ja kulttuuriamme. 

Kansalaisyhteiskunnassamme ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä käydään monitahoista keskusteltua ja esitetään ristiriitaisia mielipiteitä. Tämä on ymmärrettävää ja tarpeellistakin. Näen keskustelussa kuitenkin kahdentyyppisiä ongelmia: mielipiteiden ja asiantuntijatiedon sekoittumista sekä kaupallista piiloviestintää.

Jokaisella henkilöllä on mielipiteitä ja mieltymyksiä ruuasta ja syömisestä. Se on luonnollista. Samalla on kuitenkin muistettava, että ravinnon ja sairauksien välinen yhteys ei ole mielipidekysymys. Sen selvittäminen vaatii monipuolista tutkimustyötä, suuria väestötutkimuksia sekä vaikutusmekanismeja koskevaa biokemiallista ja kokeellista tutkimusta.

Mielipiteitä hankalampi asia ovat ns. asiantuntijapuheenvuorot, joissa kaupallisten syiden takia tai julkisuuden tavoittelemiseksi pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen viittaamalla yksittäisiin tutkimuksiin tai irrallisiin yksityiskohtiin ravinnon ja terveyden monitahoisessa kentässä. Tällaiset vaikutteet tulevat usein ulkomailta, jolloin taustaa on vaikea havaita.

Usein kuulee maallikoiden valittavan, että ”mihin uskoa, kun asiantuntijatkin ovat eri mieltä” tai että ”ravinto-ohjeet muuttuvat jatkuvasti”. Kumpikaan toteamus ei ole totta. Viime vuosina suomalaisessa ravintokeskustelussa en ole havainnut yhtään suomalaista alan asiantuntijaa, joka olisi ollut eri mieltä suosituksista. Eriävät ja kriittiset puheenvuorot ovat tulleet erilaisen kaupallisen taustan omaavien ”asiantuntijoiden” taholta – elleivät ne sitten ole olleet alun perin maallikoiden mielipiteitä.

Ei myöskään pidä paikkaansa, että suositukset muuttuisivat jatkuvasti. Perusohjeet terveellisestä ravitsemuksesta ovat olleet hämmästyttävän samanlaiset yli viisi vuosikymmentä, vaikka painotuksissa on tapahtunut muutoksia olosuhteiden ja elintarvikevalikoiman muuttuessa.

On ymmärrettävä, että viestimet pyrkivät uutisoimaan yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka – vaikka olisivat oikeitakin – ovat yleensä vain osa kokonaisuudesta. Sen lisäksi viestimet tarvitsevat keskustelua ja kiistoja. Ne ovat toki virkistäviä ja hyödyllisiä, kunhan viestimet tuntevat vastuunsa ja kertovat keskustelijoiden todellisen taustan.

Terveydestään kiinnostuneiden ei pidä juosta hälyuutisten perässä. Paras ohje on toimia luetettavien asiantuntijoiden suositusten mukaan. Ne pohjautuvat laajan ulkomaisen ja kotimaisen asiantuntijajoukon yhteenvetoihin käytettävissä olevasta tutkimuskokonaisuudesta, jota jatkuvasti täydennetään ja täsmennetään. Suositukset edustavat parasta käytettävissä olevaa tietoa.

Ravinto ja ruokailu eivät kuitenkaan ole pelkkä terveysasia. Kysymys on myös makuasioista, mieltymyksistä, taloudellisuudesta, sosiaalisista tapahtumista ja kulttuurista. Tavoitteena on liittää kaikki nämä kokonaisuudeksi terveellisyyttä riittävästi painottaen!

Pekka Puska
Pääjohtaja