Publisher

National Public Health Institute
Original page

food, food preferences, heredity, nutritional behaviour, research , smell

Julkaistu 1.6.2007

Kansanterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteistyönä toteutetussa perhetutkimuksessa havaittiin, että noin puolet yksilöiden välisistä eroista makean mieltymyksissä periytyy. Perinnöllistä vaihtelua näyttää esiintyvän myös hajujen aistimisessa sekä uusiin ruokiin suhtautumisessa. Tieto laajentaa näkemystämme ruokavalintojen taustoista ja voi jatkossa auttaa esimerkiksi ruokavaliohoitojen suunnittelussa.

Ihmisellä on synnynnäinen mieltymys makeaan makuun. Luonnossa makeat elintarvikkeet, kuten useat hedelmät ja marjat, ovat hyviä ja turvallisia energian ja ravintoaineiden lähteitä ja täten ihminen on oppinut suosimaan niitä. Vaikka makea maku siis yleisesti koetaan miellyttävänä, on yksilöiden välillä suuria eroja makeista elintarvikkeista pitämisessä ja niiden käytössä. Kansanterveyslaitoksen Molekyylilääketieteen osaston ja Helsingin yliopiston Elintarviketeknologian laitoksen välisenä yhteistyönä toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka suuri osa näistä eroista johtuu geneettisistä syistä.

Makean mieltymyksien perinnöllisyyttä selvitettiin perhetutkimuksella

Tutkimukseen osallistui 146 vapaaehtoista koehenkilöä, jotka kuuluivat 26 suomalaiseen perheeseen. Koehenkilöt suorittivat aistitestejä, joissa he arvioivat kolmen makean ja kolmen suolaisen vesiliuoksen maun voimakkuutta ja miellyttävyyttä. Tämän lisäksi he täyttivät makeiden elintarvikkeiden käyttöä, miellyttävyyttä ja makean mielitekoja kartoittavia kyselylomakkeita. Lisäksi heiltä oli tehty perimän läpikartoitus, joten pystyimme myös tutkimaan, mitkä perimän alueet vaikuttavat tutkittuihin ominaisuuksiin.

Noin puolet yksilöiden välisistä eroista makean mieltymyksissä havaittiin periytyviksi. Sen sijaan makean liuosten voimakkuusarviot tai suolaisen maun mieltymykset eivät osoittautuneet perinnöllisiksi. Kytkentäanalyysilla saatiin myös selville, että kromosomissa 16 sijaitsee geneettinen tekijä, jolla on vaikutusta makeiden elintarvikkeiden käytön useuteen. Tutkimuksessa ei kuitenkaan pystytty selvittämään, mikä makeiden elintarvikkeiden käyttöön vaikuttava geeni on tai mitä tekijää se säätelee.

Mitä merkitystä tiedolla makean mieltymysten taustasta on?

Vaikka mieltymys makeaan onkin kehittynyt sen hyödyllisyyden takia, voi siitä olla myös haittaa nyky-yhteiskunnassa, jossa erilaisia elintarvikkeita on tarjolla runsaasti. Erityisesti puhdistetun sokerin käyttöön liittyy terveyshaittoja. Sokerin käyttö on yhteydessä hammaskarieksen syntyyn ja kehitykseen sekä liialliseen energian saantiin. Tutkimustulokset siitä, kuinka sokerin kulutus on yhteydessä lihavuuteen, ovat ristiriitaisia. Toisaalta sokeroitujen juomien käytön on näytetty olevan yhteydessä lihavuuteen, mutta toisaalta eräät tutkimukset viittaavat siihen, että runsas sokerin käyttö korreloisi negatiivisesti lihavuuden kliinisten merkkien kanssa. Joka tapauksessa ravitsemussuositusten mukaan puhdistetun sokerin käyttöä tulisi rajoittaa.

Makean mieltymyksiä ei ole aiemmin tutkittu näin tarkasti perinnöllisyyden kannalta. On kuitenkin selvää, että ruuan maku on yksi tärkeimmistä ruokavalintoja ohjaavista tekijöistä. Kun tieto ruokavalintoihin vaikuttavien maku- ja hajumieltymyksien perinnöllisyydestä karttuu, voidaan tietoa soveltaa käytäntöön esimerkiksi ruokavaliohoitojen suunnittelussa ja näin hoitaa ja ehkäistä monia kansanterveyden kannalta merkittäviä tauteja kuten sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta tai lihavuutta.

Hajuaisti ja geenit

Ruokamieltymyksiin ja siten edelleen ruoanvalintaan ja ravitsemukseen vaikuttaa osaltaan myös ruoan tuoksu. Suuri osa siitä, mitä arkikielessä kutsumme ruoan mauksi, muodostuu oikeastaan hajuaistimuksista. Suussa pureskeltavan ruoan aromiyhdisteet kulkeutuvat nenänielun kautta nenäontelon yläosan hajuepiteelille. Epiteelillä sijaitsevat hajureseptorit tunnistavat hajuyhdisteet ja lähettävät signaalin eteenpäin hajuaivokuorelle, jossa hajuaistimukset varsinaisesti syntyvät. Hajujen aistimisessa esiintyy paljon yksilöllistä vaihtelua, johon vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, sukupuoli ja aiempi kokemus hajusta.

Myös geneettisten tekijöiden on havaittu vaikuttavan hajujen aistimiseen, ja hajureseptoreita koodaavat geenit, joita ihmisellä on noin 350, on tunnistettu. Sen sijaan vielä ei tiedetä paljoakaan näiden geenien yhteydestä koettuihin hajuaistimuksiin. On paljolti epäselvää, mitkä geenit ovat kunkin hajun aistimisen taustalla, ja miten geneettinen vaihtelu liittyy aistimuksissa havaittavaan vaihteluun. Vaikka hajuaisti ei ole ihmiselle yhtä tärkeä ravinnon hankinnassa kuin joillekin eläimille, hajuaistimusten perinnöllisellä säätelyllä voi olla vaikutusta myös ihmisen ruoankäyttötaipumuksiin.

Perinnöllistä vaihtelua hajujen aistimisessa

Tutkimme edellä mainitussa suomalaisessa perhetutkimuksessa 12 hajun koettua voimakkuutta ja miellyttävyyttä sekä hajujen tunnistamista. Havaitsimme erityisesti kanelin tuoksun miellyttävyydessä perinnöllistä vaihtelua. Perimän läpikartoitustietoja hyödyntämällä paikansimme kromosomista neljä alueen, joka näytti olevan yhteydessä tähän vaihteluun, ja joka saattaa sisältää sitä säätelevän geenin.

Perhetutkimuksemme ja kirjallisuudessa kuvattujen tutkimustulosten perusteella kehitimme uuden hajutestin laajaa kansainvälistä kaksostutkimusta varten. Valitsimme tutkittavaksi muun muassa hajuyhdisteitä, jotka ilmentävät ns. spesifistä anosmiaa (anosmia=hajusokeus). Osa ihmisistä ei haista tällaisia hajuyhdisteitä lainkaan, vaikka heidän hajuaistinsa olisi muuten normaali. Eräs tällainen yhdiste on androstenoni, jonka tunnetaan myös sianlihan virhehajuna (ns. karjunhaju).

Alustavien tulosten mukaan noin kolmasosa androstenonin hajun koetussa voimakkuudessa esiintyvästä vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Olemme keränneet aineistoa hajujen aistimisesta yhteistyössä suomalaisten, tanskalaisten, isobritannialaisten ja australialaisten kaksostutkijoiden kanssa yhteensä yli tuhannelta kaksoselta, ja keruu jatkuu edelleen Suomessa ja Australiassa.

Ruokaorientaatioiden periytyvyys

Tutkimme myös joidenkin syömiskäyttäytymistaipumusten periytyvyyttä. Suomalaisilla perheillä ja isobritannialaisilla naispuolisilla kaksosilla tutkittu uusien ruokien pelko (food neofobia) osoittautui varsin periytyväksi. Molemmissa ryhmissä geneettiset tekijät selittivät noin kaksi kolmasosaa vaihtelusta uusien ruokien pelossa. Ominaisuudella tarkoitetaan haluttomuutta kokeilla tuntemattomia ruokia erotuksena tuttujen, mutta epämiellyttäviksi koettujen ruokien välttelemiselle. Isobritannialaisen aineiston mukaan myös syömisen hallitsemattomuudesta ja tunneperäisestä syömisestä vajaa puolet selittyy perimän vaikutuksilla. Sen sijaan syömisen tietoinen rajoittaminen ei näytä periytyvältä.

Kaisu Keskitalo, tutkija
Antti Knaapila, tutkija
KTL, Molekyylilääketieteen osasto
HY, Elintarviketeknologian laitos
etunimi.sukunimi(at)ktl.fi

Koehenkilö keskittyy arvioimaan hajua, jonka on juuri vapauttanut raaputuspinnasta. Testin hajuja ovat kaneli, sitruuna, tärpätti, suklaa, hiki, virtsa ja hajuton.