Publisher

National Public Health Institute
Original page

(uimavesi), beaches, campylobacter, campylobacter infections, cyanobacteria, directives, Escherichia coli o157, health effects, norovirus, pathogens, quality control, swim, vibrio

Julkaistu 1.6.2007

Uiminen ja vesillä olo on mukava ja terveellinen tapa viettää kesällä vapaa-aikaa – vai onko? Satunnainen uimari ei tule ajatelleeksi, että uiminen voisi olla terveydelle vaarallista. Uimaveden likaisuudella on yhteys ainakin suolisto-, iho- ja korvatulehduksiin.

Suomessa on arviolta 3000 yleistä uimarantaa. Niistä runsaat 400 on EU-uimarantaa, joiden suurin päivittäinen kävijämäärä on vähintään 100 henkilöä. Suureen osaan Suomen 474 000 kesämökistä kuuluu myös oma ranta. Lisäksi vesillä liikkuminen on jatkuvasti lisääntynyt.

Jo pelkkä rannalla oleskelu tai likaisessa vedessä kahlaaminen, uimisesta ja sukeltamisesta puhumattakaan, voi altistaa infektioille. Yleensä sairastuminen edellyttää, että uimavettä niellään huomattavia määriä tai iho on rikki.

Uimavedessä laaja patogeenikirjo

Uimaveden laadun mittarina käytetty suolistoperäisten enterokokki- ja Escherichia coli -bakteerien toteaminen uimavedessä ei välttämättä ennusta uimarin terveysuhkaa, sillä kaikki mikrobit eivät ole ulosteperäisiä tai ainakaan pelkästään ihmisen ulosteesta lähtöisin.

Tieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu useita uimiseen liittyneitä ripuliepidemioita, joita ovat aiheuttaneet mm. ulosteperäiset entero-, adeno-, noro- ja rotavirukset sekä salmonella-, shigella- ja enterohemorraagiset E. coli (EHEC) -bakteerit ja kampylobakteerit.

Pseudomonakset ja stafylokokit aiheuttavat ihoinfektioita ja pseudmonas tunnetaan myös uimarien korvakäytävän tulehduksen aiheuttajana. Myös Vibrio cholerae ja eräät muut vibriot sekä Erysipelothrix rhusiopathiae ja Mycobacterium marinum voivat tunkeutua vaurioituneeseen ihoon. Piilolasien käyttäjillä on kuvattu Acanthamoeba -suvun alkueläimen aiheuttamia vaikeahoitoisia silmän sarveiskalvon tulehduksia. Näitä ameboja elää luonnonvesissä myös Suomessa.

Vesilintujen loinen, imumato, jota esiintyy varsinkin loppukesällä järvissä ja Itämeren ranta-alueilla, voi puolestaan aiheuttaa uimarille järvisyyhyn eli uimarinkutkan. Se on allerginen reaktio, jossa iholle muodostuu kutiavia näppylöitä uimisen jälkeen.

Kampylobakteerit, EHEC

Kampylobakteerit ovat hyvin tavallisia, ripulitautia aiheuttavia bakteereita. Niiden lähteitä ovat yhdyskuntien jätevesien lisäksi luonnoneläimet, etenkin lintujen ulosteet. Yleensä kampylobakteerien pitoisuudet uimavesissä ovat pieniä, mutta pieni on myös niiden tautia aiheuttava annos. Suomalaiset tutkijat ovatkin todenneet, että uimiseen Suomen luonnon vesistöissä liittyy riski saada kampylobakteerin aiheuttama ripulitauti.

EHEC-bakteerit ovat lähes poikkeuksetta peräisin ihmisen tai nautakarjan ulosteesta. Infektiivinen annos on hyvin pieni, vain 10–100 bakteerisolua. Tartunta voi johtaa ripulitautiin ja vakavaan munuaisten toiminnan häiriöön. EHEC-bakteeriryhmän tärkein edustaja, O157:H7, on aiheuttanut USA:ssa useita uimiseen liittyneitä epidemioita. Suomessa ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa epidemia todettiin vuonna 1997. Heinäkuu oli helteinen, ja Alavudella pidetyt festivaalit ruuhkauttivat pienen järven rannat. Ilmeisesti ihmisen ulostetta pääsi rantaveteen, jossa lapset pulikoivat. Muutaman päivän kuluttua viisi pikkupoikaa sairastui EHEC O157:H7 -bakteerin aiheuttamaan vatsatautiin.

Vibriot

Vibriolajit, kuten V. cholerae ja V. vulnificus ovat yleisiä bakteereita meri- ja murtovesissä myös Suomen rannikoilla. Kyse ei kuitenkaan ole koleraa aiheuttavista V. cholerae -bakteereista. Vibrioiden lisääntymistä säätelee syanobakteereista peräisin oleva orgaaninen materiaali, ja ne voivat aiheuttaa haava- ja korvatulehduksia tai vakavampiakin infektioita henkilöille, joiden vastustuskyky on jostain syystä alentunut. Ilmaston lämpeneminen ja Itämeren saastuminen voivat lisätä vibrioiden aiheuttamia infektioita.

Heinäkuussa 2003 meriveden lämpötila oli pitkän hellejakson aikana paikoittain yli 25 oC. Porvoon, Raahen ja Oulun rannikkoseuduilla kolme henkilöä sai kuumeisen, sairaalahoitoa vaatineen V. cholerae -infektion. Kaikilla oli paitsi yhteys meriveteen myös infektiolle altistavia tekijöitä. Iäkäs henkilö, jolla oli tyypin 2 diabetes ja ruusu-ihoinfektio, oli uinut meressä useita kertoja ennen vibrioinfektiota. Syviä palovammoja rantanuotiosta saanut pikkulapsi kannettiin ensiapuna meriveteen. Kolmannella potilaalla oli maksakirroosi ja sepelvaltimotauti. Hän kalasteli merellä, ja myös hänen suolaamastaan merikalasta löytyi V. cholerae, joskin eri tyyppiä, kuin infektion aiheuttaja. Potilas kuoli nopeasti, eikä hänen mahdollisesta uimisestaan ehditty saada tietoa.

Norovirukset

Noroviruksia erittyy infektoituneen ihmisen ulosteen mukana runsaasti jäteveteen ja sitä kautta luonnonvesiin. Myös uimarit itse, etenkin vaippaikäiset, voivat olla merkittävä uimavesiin päätyvien norovirusten lähde. Uimavesissä esiintyessään norovirukset säilyvät pitkään tartuntakykyisinä, ja jo pieni määrä viruksia riittää aiheuttamaan oireet.

Kesällä 2001 Helsingin Pirkkolassa sairastui satoja lapsia, joista suurin osa vaippaikäisiä, vatsatautiin kahlattuaan tai uituaan noroviruksen saastuttamassa uimalammikossa. Epidemian takia uimalammikko kunnostettiin perusteellisesti jo uimakaudeksi 2002. Vuonna 2007 se on edelleen käytössä, ja sen rannat sekä veden laatu ovat Helsingin kaupungin valvonnassa.

Sinilevät

Vesistöjen rehevöitymisen myötä sinilevät eli syanobakteerit ja varsinaiset levät, kuten limalevät, voivat aiheuttaa uimarille ongelmia. Suotuisien sääolojen aikana syanobakteerien massaesiintymä, ns. kukinta, voi syntyä hyvin nopeasti. Syanobakteerit voivat erittää ympäristöönsä erilaisia toksiineja, jotka voivat johtaa yliherkkyysreaktioon tai olla maksa- tai hermomyrkkyjä. Toksiineja tuottavia syanobakteereita esiintyy sekä sisävesissä että meressä. Koska myrkyn tuotto voidaan varmistaa vain kemiallisin testein, on syanobakteeriesiintymää pidettävä aina mahdollisesti myrkyllisenä.

Varsinkin Itämeren massaesiintymissä Nodularia spumigena -syanobakteeri tuottaa lähes aina nodulariini-maksamyrkkyä. Syanobakteerien seuranta on jo pitkään kuulunut suomalaiseen uimavesivalvontaan, ja ne on huomioitu myös uudessa uimavesidirektiivissä. Suomessa erityisen tärkeä syanobakteerimyrkytyksen altistusreitti on saunominen. Levämyrkyt eivät häviä uimavedestä keittämälläkään, ja siksi syanobakteereita sisältävää vettä ei pitäisi käyttää saunassa edes löylyvetenä.

Uusi uimavesidirektiivi voimaan 2008

Yleisten uimarantojen veden laatua on valvottu säännöllisesti 1970-luvulta alkaen. Valvonnasta vastaa kunnan terveydensuojeluviranomainen terveydensuojelulain (763/1994) nojalla. Tarkemmat määräykset, joissa on otettu huomioon Euroopan neuvoston direktiivin (76/160/ETY) vaatimukset, on annettu sosiaali- ja terveysministeriön (STM:n) päätöksissä 292/1996 ja 41/1999. Päätöksissä on annettu laatuvaatimuksia uimavedelle. Kansanterveyslaitos (KTL) on laatinut Euroopan komissiolle vuosittain EU-uimarantojen veden laatua ja valvontaa koskevan raportin.

Noin vuosi sitten voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston uimavesidirektiivi 2006/7/EY on saatettava kansallisesti voimaan viimeistään 24.3.2008. Direktiivissä uimavedeksi määritellään vesistö, jossa ui huomattava määrä ihmisiä ja jolle toimivaltainen viranomainen ei ole asettanut pysyvää uimakieltoa. Direktiivissä säädetään uimavesien seurannasta, luokittelusta, laadun hallinnasta ja tiedottamisesta. Uimavesidirektiivin täytäntöönpanoa valmistellaan parhaillaan STM:n johtamassa työryhmässä, jossa harkitaan myös, mikä paikallisesti on em. ”huomattava määrä ihmisiä”.

Uimaveden laadun arvioinnin perustana ovat jatkossakin suolistoperäisten enterokokkien ja E. coli -bakteerien pitoisuuksille annetut raja-arvot. Uintikaudella on tutkittava vähintään neljä näytettä, joiden perusteella uimavesi on joko erinomainen, hyvä, riittävä tai huono. Huonoksi todetusta uimavedestä on tiedotettava yleisölle terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Lisäksi on selvitettävä veden huonon laadun syy ja ryhdyttävä toimiin veden laadun parantamiseksi. Uusi uimavesidirektiivi edellyttää myös, että uimavedelle laaditaan uimavesiprofiili, jossa kartoitetaan sen laatuun vaikuttavat päästölähteet sekä arvioidaan mm. syanobakteerien esiintymisen todennäköisyyttä.

TAULU-hanke tuo lisää tietoa

Suomen uimavesien keskimääräinen hygieeninen laatu on ollut erinomainen, ja ne ovat täyttäneet niin kansalliset laatuvaatimukset kuin EU-direktiivinkin ohjeelliset tavoitearvot. KTL:n ympäristöterveyden osastossa on parhaillaan käynnissä TAULU-tutkimushanke (suolistoperäiset taudinaiheuttajamikrobit luonnonvesissä). Tutkimuksessa analysoidaan vuosina 2006 kerätyistä ja 2007 eri puolilta Suomea kerättävistä uimavesinäytteistä kampylobakteerien, noro- ja adenovirusten sekä indikaattoribakteerien esiintymistä. TAULU-hanke edistää tartunnan lähteiden ja epidemioiden selvittämistä, kun uimavesien bakteerilöydöksiä verrataan KTL:n suolistobakteerilaboratorion kokoelmissa oleviin ihmisistä eristettyihin bakteerilöydöksiin.

Kirjoittajat Anja Siitonen, tutkimusprofessori
Leila Sihvonen, tutkija
Suolistobakteerilabotatorio
Tarja Pitkänen, tutkija
Outi Zacheus, erikoissuunnittelija
Ympäristömikrobiologian laboratorio
Kansanterveyslaitos

Kirjallisuutta
1. Eiler A, Gonzales-Rey C, Allen S, Bertilsson S. Growth response of Vibrio cholerae and other Vibrio spp. to cyanobacterial dissolved organic matter and temperature in brackish water. FEMS Microbiol Ecol 2007;doi:10.1111/j.1574-6941.2007.00303.x
2. Lukinmaa S, Mattila K, Lehtinen V, Hakkinen M, Koskela M, Siitonen A. Territorial waters of the Baltic Sea as a source of infections caused by Vibrio cholerae non-O1, non-O139: report of 3 hospitalized cases. Diagn Microbiol Infect Dis 2006;54:1-6.
3. Paunio M, Pebody R, Keskimäki M, ym. Swimming-associated outbreak of Escherichia coli O157:H7. Epidemiol Infect 1999;122:1-5.
4. Pönkä A, Kalso S, Maunula L, von Bonsdorff C-H. Pirkkolan uimalammikon välittämä virusepidemia. Suom Lääkäril 2002;57:2765-2768.
5. Rissanen J. Sinilevä, limalevä, järvisyyhy… Uimavesissä terveysuhkiakin. Kansanterveys 5-6/2003.
6. Salmela J, Lahti K, Hoppu K. Sinileväpitoinen saunavesi voi aiheuttaa oireita ihmiselle. Suom Lääkäril 2001;56:2891-2895.
7. Schönberg-Norio D, Takkinen J, Hänninen M-L, Katila M-L, Kaukoranta S-S, Mattila L, Rautelin H. Swimming and Campylobacter infections. Emerg Infect Dis 2004;10:1474-1477.
8. Zacheus O. Uimavesien laatu Suomessa. Vesitalous 3/2001.