Apunavigaatio
Valkosolujen liikenne mikrobitaudeissa
- Salmi, Marko
Valkosolujen liikenne mikrobitaudeissa
Kun mikrobit tunkeutuvat kehoomme, elimistön
immuunipuolustus herää välittömästi ja alkaa tuhota hyökkääjiä.
Valkosolujen pääsy infektiopaikalle on välttämätöntä
puolustusvasteen toiminnalle. Granulosyyttisarjan valkosolut
hakeutuvat mikrobien infektoimalle alueelle jo muutamassa tunnissa.
Lymfosyytit, jotka vastaavat antigeenispesifisestä puolustuksesta
ja immunologisesta muistista, siirtyvät infektiopaikalle hitaammin
muutaman vuorokauden kuluessa.
Sekä granulosyytit että lymfosyytit kiertävät
normaalisti veressä. Mikrobit sen sijaan tunkeutuvat elimistöön
epiteelipintojen, kuten ihon, suoliston ja hengitysteiden kautta.
Tämän takia valkosolujen on päästävä verestä kudoksiin etsiessään
mikrobeja. Mikrobi-infektio laukaisee kudoksessa tulehdusreaktion,
joka johtaa kudoksen verisuonten aktivoitumiseen. Näiden muutosten
tuloksena verisuonen sisäpinnan endoteelisoluihin ilmentyy uusia
tarttumis- ja aktivaatiomolekyylejä.
Verenkierrossa kiitävät valkosolut tunnistavat
nämä kudosta uhkaavasta vaarasta viestivät signaalit. Aluksi
valkosolut tekevät tunnustelevia pikakontakteja aktivoituneen
endoteelin kanssa. Sen jälkeen ne alkavat vieriä tiiviisti pitkin
endoteelin pintaa. Jos valkosolut aistivat tulehduksen synnyttämiä
houkutinaineita, ne aktivoituvat ja takertuvat lujasti verisuonen
sisäpintaan. Lopuksi valkosolut luikertelevat suonen seinämän läpi
kudoksen puolelle joko endoteelisolujen välisten liitosten kautta
tai suoraan endoteelisolujen läpi
Kuva: Valkosolun siirtyminen verestä verisuonen seinämän läpi kudokseen. Kuvassa näkyy valkosolun (sininen pallo) ja verisuonen sisäpinnan endoteelisolun (punainen suorakaide, jossa vihreä keskusta) välisen tarttumisketjun eri vaiheet. Suonen alapuolella näkyvät tärkeimmät molekyyliperheet, jotka osallistuvat eri vaiheissa tarttumiseen ja aktivaatioon. Eri perheisiin kuuluu kolmesta kymmeniin yksittäistä molekyyliä.
Lymfosyytit partioivat eri kudoksissa koko
ajan. Ne kulkevat verestä imukudoksiin, etsivät siellä mikrobeja
tai niiden osasia ja jatkavat matkaansa imusuonten kautta takaisin
verenkiertoon. Jos lymfosyytti tunnistaa imukudoksessa antigeeninsa
se aktivoituu ennen kuin kulkee edelleen imusuoniston kautta
vereen. Tämän leimautumisen seurauksena se sitten ohjautuu
verenkierrosta niihin kudoksiin, joista antigeenit olivat alkuaan
peräisin (esim. kainalon imusolmukkeessa aktivoitunut lymfosyytti
ohjautuu ihoon kun taas suolistossa aktivoitunut solu palaa
takaisin suoleen). Granulosyyttejä ei puolestaan ole ollenkaan
normaalikudoksissa, vaan ne poistuvat verenkierrosta ainoastaan
tulehduspaikoille.
Valkosoluilla avainniput eri kudoksiin
Valkosolujen ja endoteelisolujen välistä
vuorovaikutusta välittävät eri vaiheissa kymmenet tarttumis- ja
aktivaatiomolekyylit (kuva). Valkosolun pinnalla ilmentyville
soluliikenteen ohjausmolekyyleille on endoteelin pinnalla
spesifiset vastinkappaleensa. Eräät tarttumis- ja
aktivaatiomolekyylit ilmentyvät vain tietyissä valkosolualaluokissa
tai kudoksissa ja ne selittävät osaltaan tulehdusvasteen
ohjautumista tiettyyn elimeen tai kudokseen.
Soluliikenteen säätelyssä on kuitenkin vielä
keskeisempää molekyylien toiminta oikeanlaisena ketjuna.
Päästäkseen esim. ihoon valkosolun on ilmennettävä sellainen
yhdistelmä tarttumis- ja aktivaatiomolekyylejä, että joka vaiheessa
(tunnustelu-, pyörimis- aktivaatio-, sitoutumis- ja
transmigraatiovaihe) niille löytyy spesifinen vastinkappale ihon
suonistossa. Valkosolulla on siis oltava pinnallaan sellainen nippu
avaimia (reseptoreja), että ne sopivat useisiin perättäisiin
lukkoihin (ligandi). Jos yhdessäkin vaiheessa oikea avain puuttuu,
valkosolu joutuu palaamaan takaisin verivirtaan ja huuhtoutuu pois
kudoksesta.
Valkosoluliikenteestä hyötyä ja haittaa
Tehokas valkosoluliikenne on ehdoton edellytys
onnistuneelle mikrobipuolustukselle. Myös rokotusvasteen synty
edellyttää oikein ohjautunutta valkosolujen kulkua. Toisaalta
tarpeeton valkosoluliikenne aiheuttaa monia tauteja silloin kun
valkosolut joutuvat kudoksiin, joissa ei ole vieraita mikrobeja
torjuttavaksi. Tällaisia autoimmuunitauteja ovat mm. reuma,
tulehdukselliset suolistosairaudet, psoriaasi, multippeli skleroosi
ja nuoruusiän sokeritauti.
Myös elinsiirteen hyljintäreaktio,
hapenpuutteen jälkeinen kudosvaurio (iskemia-reperfuusiovaurio) ja
allergiset reaktiot ovat esimerkkejä taudeista, joissa
leukosyytteja kertyy kudoksiin ilman että siellä olisi tuhottavia
mikrobeja. Näissä tapauksissa kudoksiin eksynyt turhautunut
valkosolu tappaa sokeasti ympärillään olevia omia soluja tai alkaa
tunnistaa elimistön omia antigeeneja ja käynnistää steriilin
tulehdusreaktion.
Soluikenteen salpaajat lääkkeinä
Valkosoluliikennettä salpaamalla voidaan estää
tulehdustautien synty. Lääkekehittely on edennyt nopeimmin
valkosolun tai verisuonen pinnalla olevien tarttumis- ja
aktivaatiomolekyylejä salpaavien vasta-aineiden tuotannossa.
Ensimmäiset soluliikenteen salpaajat ovat jo kliinisessä käytössä.
Multippeliskleroosissa α4-integriinin (eräs
tarttumismolekyyli) salpaaja estää tulehdussolujen kertymisen
keskushermostoon. Se rauhoittaa taudin paremmin kuin mikään aiemmin
käytössä ollut lääke. αL-integriinin (eräs toinen
tarttumismolekyyli) toiminnan estävä monoklonaalinen vasta-aine on
osoittautunut tehokkaaksi tiettyjen psoriaasimuotojen uutena
hoitona.
Uusia tarttumismolekyylejä etsimässä
Vaikka monet soluliikenteen mekanismit
tunnetaan jo yksityiskohtaisesti, ne eivät vielä selitä erilaisten
tulehdusten syntyä. Siksi soluliikennelaboratoriossa etsitään uusia
tarttumismolekyylejä, jotka osallistuvat valkosolun liikennöintiin
veren, kudosten ja imuteiden välillä. Laboratoriossa onkin löydetty
useita aivan uudella tavalla toimivia tarttumismolekyylejä, jotka
ovat erilaisissa tautimalleissa osoittautuneet hyvin tärkeiksi
tulehduksen synnylle. Nämä uudet molekyylit sopivat
ominaisuuksiltaan myös erinomaisesti uusien tulehdusta hillitsevien
lääkkeiden aihioiksi.
Marko
Salmi, laboratorionjohtaja
KTL, Soluliikennelaboratorio
information page
magazine article
- Syy SARS-viruksen vaarallisuuteen raottuu
- Väitöskirja-artikkeli: Keuhkoklamydia-bakteeri selviytyy ihmisen immuunipuolustuksen soluissa
- Suoliston puolustusjärjestelmä ja tyypin 1 diabetes
organizational info
- Klamydiaspesifinen immuniteetti
- Salmonella- ja streptokokkibakteerit ja valkosolujen aktivaatio
- Soluvälitteinen immunologia ja klamydia infertiliteetti