Publisher

National Public Health Institute

Väitöskirja-artikkeli:

Epidemiaselvitys voi edistää vesijohtoverkoston kunnossapitoa

Systemaattisesti tehdyt selvitykset veden välityksellä levinneistä epidemioista johtavat usein riskikohtien paikallistamiseen vesijohtoverkostossa ja edistävät sen puutteiden korjaamista. Yhdistämällä sekä uusia että perinteisiä epidemiologisia ja mikrobiologisia menetelmiä pystytään luotettavasti selvittämään, onko epidemia levinnyt veden välityksellä vai ei.

Vesiepidemioissa sairastuu usein lyhyessä ajassa tuhansia ihmisiä, koska sama vesilaitos jakaa yleensä vettä koko kunnan alueelle. Vesiepidemioiden selvitystyössä tarvitaan asiantuntemusta useilta eri aloilta, erityisesti epidemiologiasta, mikrobiologiasta ja vesilaitostekniikasta. Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassa osoitetaan, kuinka uusia ja klassisia epidemiologisia ja mikrobiologisia menetelmiä yhdistämällä saadaan vahva näyttö siitä, levisikö vatsatautiepidemia veden välityksellä vai ei.

Kolme tutkimusasetelmaa

Epidemioiden selvityksissä käytettiin kolmea erilaista epidemiologista tutkimusasetelmaa: tapaus-verrokkitutkimusta, väestöotokseen perustuvaa poikkileikkaustutkimusta sekä takenevaa kohorttitutkimusta. Kolmessa epidemiassa kyselytutkimuksen tiedot kerättiin postitse, mutta yhdessä epidemiassa kyselyn jakelu ja palautus tapahtuivat elektronisesti Internetin välityksellä. Mikrobiologisissa tutkimuksissa epidemian aiheuttajamikrobi pyrittiin osoittamaan potilas-, vesi-, tai muista ympäristönäytteistä. Norovirukset osoitettiin geenimonistusmenetelmällä (RT-PCR) ja elektronimikroskopialla. Niiden geneettistä samankaltaisuutta arvioitiin nukleiinihapon emäsjärjestysanalyysillä. Kampylobakteerien samankaltaisuutta tutkittiin serotyypityksellä ja DNA-perusteisella pulssikenttäelektroforeesitutkimuksella.

Pohjois-Suomessa vuonna 1998 tapahtuneessa laajassa kampylobakteeriepidemiassa tehtiin poikkileikkaustutkimus (otoksena 10 % kunnan väestöstä) epidemian laajuuden ja tartunnanvälittäjän osoittamiseksi. Etelä-Suomessa vuonna 2000 tapahtuneessa toisessa kampylobakteeriepidemiassa suoritettiin tapaus-verrokkitutkimus. Molemmissa kyselytutkimuksissa sairastumiset liittyivät vahvasti johtoveden juomiseen. Pulssikenttäelektroforeesitutkimus osoitti, että molemmissa epidemioissa sairastumiset aiheutti yksi kampylobakteerikanta, mikä viittasi yhteen tartunnan lähteeseen. Lisäksi Etelä-Suomen epidemiassa sairastumisia aiheuttanut kampylobakteeri löytyi myös vesijohtoveden näytteestä. Kyselytutkimusten ja bakteerilöydösten perusteella saatiin molemmissa epidemioissa vakuuttava näyttö siitä, että tartunnat levisivät johtoveden välityksellä. Suunnatut torjuntatoimet (vesijohtoveden klooraus ja keittosuositus) lopettivat tartunnat.

Syy ei aina vedessä

Vuodenvaihteessa 1999 todettiin eteläsuomalaisessa kuntoutuslaitoksessa norovirusepidemia. Kaksi eri vierasryhmää osallistui kyselytutkimukseen (kohorttitutkimus), mutta kummassakaan ei voitu osoittaa yhteyttä juoma- tai uimaveden ja vatsatautiin sairastumisen välillä. Potilaista löytyneet noroviruskannat olivat keskenään samanlaisia . Vesinäytteissä ei todettu mikrobeja, mutta pinnoilta otetuista ympäristönäytteistä löytyi samaan ryhmään kuuluvaa norovirusta kuin potilasnäytteistä. Johtopäätöksenä todettiin, etta tämä epidemia ei levinnyt veden välityksellä, vaan henkilöstä toiseen ja kosketuspintojen välityksellä.

Neljännessä osatyössä tutkittiin itäsuomalaisessa kunnassa vuonna 2000 havaittua laajaa norovirusepidemiaa. Kyselytutkimus toteutettiin internetin avulla ja siinä havaittiin merkittävästi lisääntynyt sairastumisriski vesijohtovettä juoneilla. Tietojen keruu internetin avulla onnistui hyvin, mutta vastausprosentti oli matala (19 %). Kyselytutkimuksen toteuttaminen internetin välityksellä nopeuttaa tiedonkeruuta ja helpottaa tiedonhallintaa, mutta systemaattisen virheen mahdollisuus tulee arvioida tuloksia tulkittaessa. Potilasnäytteistä löytyi norovirusta, mutta vesinäytteet olivat puhtaat. Epidemiologisen tutkimuksen perusteella arvioitiin, että epidemia todennäköisesti levisi verkostoveden kautta.

Systemaattisesti toteutetut selvitykset johtavat usein vesijohtoverkon merkittävien riskikohtien paikallistamiseen. Kun selvitys tuottaa vakuuttavan näytön vedestä tartunnanlähteenä, perusteet puutteiden korjaamiseen vesilaitoksessa ovat hyvät. Ylläkuvattujen vesiepidemioiden tieteellisesti korkeatasoinen selvitys tuotti tietoa, jota voidaan hyödyntää myös muiden veden kautta tarttuvien tautien ehkäisyssä sekä kansallisia suosituksia laadittaessa.

Markku Kuusi, epidemiologi
KTL, Infektioepidemiologian osasto