Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(tidningsartikel)

Aina vaan sars

  • Leinikki, Pauli
Julkaistu 10.1.2004

Aina vaan sars

 

Aina vaan sars
Pauli Leinikki
KTL, Infektioepidemiologian osasto

Sars tai sars-keuhkokuume jatkaa leviämistään maailmalla. Viestit ovat kahdensuuntaisia: eräissä paikoissa kuten Vietnamissa ja Torontossa niin kansalliset kuin kansainvälisetkin asiantuntijat uskovat, että epidemian leviäminen on pysähtynyt, toisaalta taas Kiinan viranomaisetkin tunnustavat ilmeisen tosiasian: taudin leviäminen Kiinan kaltaisessa maassa on hyvin vaikeasti estettävissä eikä sen leviämisestä ole helppo saada luotettavia tietoja. Pelko johtaa salailuun ja toisaalta aiheettomia tapauksia lasketaan mukaan varmuuden vuoksi tai vaikkapa naapurien painostuksesta.

Vastausta siihen, voidaanko epidemiaa enää millään saada pysähtymään on edelleen vaikeaa antaa. Toistaiseksi ei ole mitään tietoja siitä, että tauti olisi levinnyt Intiaan tai Afrikan maihin. Mutta voidaanko taudin saapuminen todella havaita aikaisessa vaiheessa väkirikkaissa maissa, joissa keuhkokuume usein jää vaille spesifistä diagnoosia ja hoitoa? Sars havaittiin aluksi siihen liittyvän epätavallisen suuren kuolevuuden ja vakavan taudinkuvan perusteella. Toisaalta tartunnat keskittyivät ensimmäisiä tapauksia hoitaneisiin tai perheenjäseniin, jolloin tieto tautitapauksista kulki tehokkaasti. Mutta toimiiko tämä enää, jos kaikkia vakavia keuhkokuumetapauksia aletaan pitää sarsina? 

Ylilyöntien vaara

Suomen ensimmäinen nk. todennäköinen sars-tapaus sai runsaasti julkisuutta. Tapaus täytti kansainvälisen tapausmäärittelyn kriteerit, mutta diagnoosia ei voitu vahvistaa koronavirus-PCR-testillä, joten edelleen on mahdollista, että jatkotutkimuksissa putkahtaa esiin jokin muu tautia selittänyt tekijä. On kuitenkin tärkeää, että kaikki epäilytapaukset tutkitaan ja niitä seurataan huolellisesti. Näyttää edelleen siltä, että sairastuneiden tehokas eristäminen pystyy estämään taudin leviämisen. Tehostettu seuranta johtaa kuitenkin helposti ylilyönteihin ja kaikkia Kiinassa käyneitä aletaan epäillä mahdollisiksi tartunnan lähteiksi. Aiheeton epäily aiheuttaa puolestaan helposti monenlaisia ongelmia etenkin pulpahtaessaan julkisuuteen. 

Kansanterveyslaitos korostaakin sitä, ettei karanteeni ole tarpeen oireettomille matkustajille, vaikka taudin luokitteleminen yleisvaaralliseksi antaisikin viranomaisille tähän mahdollisuuden. Karanteeni on tarpeen vain henkilöille, jotka ovat olleet läheisessä kontaktissa oireisen sars-potilaan kanssa. 

Tartuntamekanismeista

Taudin tartuntamekanismeista on vähitellen saatu tarkentavaa tietoa. Tartunta näyttää edellyttävän läheistä kosketusta oireiseen potilaaseen. Tapauksia on ollut erityisesti hoitohenkilökunnan keskuudessa. Amoy Garden -kerrostalon asukkaiden epidemiassa tartunta ilmeisesti syntyi viemärin kautta ja koronavirusten tiedetäänkin erittyvän ulosteisiin niin eläimillä kuin ihmisillä. Laboroatoriotutkimusten mukaan virus säilyy elinkykyisenä jopa useita päiviä esimerkiksi pinnoilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällaisesta pinnasta voisi vielä päivien kuluttua saada tartunnan. On todennäköistä, että pintojen kautta tapahtuva tartunta jos sillä yleensä on merkitystä taudin leviämisessä tapahtuu vain oireisen potilaan välittömässä läheisyydessä. 

Laboratoriodiagnostiikka kehittymässä nopeasti

Koronaviruksen osoittava PCR-testi on saatu käyttöön Suomessa. Testin diagnostista arvoa on kuitenkin vielä vaikea arvioida, yleensä tällaiset testit osoittavat infektion aiheuttajan kun testitulos on positiivinen. Jos taas testitulos on negatiivinen, tulos saattaa merkitä sitä, ettei kyse ole koronavirustartunnasta. Se voi selittyä sillä, että näytteenottohetkellä virusta ei erittynyt riittävästi näytteeseen. 

Vasta-ainetestit ovat tulossa aivan lähiaikoina. WHO aloittaa valmiiden testien jakelun kansallisiin referenssilaboratorioihin 12.5. alkavalla viikolla ja ilmeisesti myös ripeimmät kaupalliset valmistajat ovat saamassa testinsä valmiiksi. Vasta-ainetesti perustuu siihen, että tartunnan jälkeen potilaan vereen kertyy spesifisiä, erityisesti koronaviruksen kanssa reagoivia vasta-aineita. Testissä voidaan osoittaa kertyminen vertaamalla aivan taudin alkuvaiheessa otettua näytettä 10-14 päivää myöhemmin otettuun näytteeseen. Testi täydentää näin diagnostiikkaa ja auttaa erottamaan oikeat sars-tapaukset muista keuhkokuumeista. Vasta-ainetestillä on kuitenkin toinenkin, tärkeämpi tehtävä. Testin avulla voidaan päätellä, ketkä ovat ylipäänsä saaneet koronavirustartunnan ja ketkä eivät. Aikaisemminkin saatu tartunta näkyy testissä ja näin voidaan saada tarkempaa tietoa siitä, miten virus tarttuu, minkälaisia taudinmuotoja tartuntaan liittyy ja niin edelleen. Vastausta odottaa edelleen esimerkiksi se, voiko tartunnan saanut pysyä täysin oireettomana ja silti tartuttaa virusta eteenpäin. Tämä on tavallista useiden muiden virustautien kohdalla ja jos näin olisi, se merkitsisi nykyisten torjuntatoimien perusteellista uudelleen arviointia.

Sarsin torjunta kansainvälistä yhteistyötä

WHO on alusta alkaen ottanut johtavan roolin epidemian seurannassa ja torjuntatoimien suunnittelussa. Se on onnistunut tehtävässään tähän mennessä hyvin ja saanut siitä laajalti kiitosta. Myös EU:n tartuntatautiverkosto on suoriutunut sarsista kiitosta ansaitsevalla tavalla ja tieto epidemian kehittymisestä EU:n alueella on erittäin ajantasaista ja luotettavaa. Tärkeää yhteistyössä on ollut se, että jokaisessa jäsenmaassa on riittävän hyvin toimiva oma järjestelmänsä. Eurooppa ei kuulukaan alueisiin, missä tauti leviäisi paikallisesti, siitäkään huolimatta että täällä on todettu viitisenkymmentä todennäköistä tapausta.

Suositukset matkustamisen rajoittamisista yhtenäistetään Suomessa WHO:n suositusten kanssa. Niitä päivitetään tilanteen muuttuessa. Ajanmukaiset tiedot on löydettävissä muun muassa KTL:n www-sivuilta www.ktl.fi.

Varautuminen Resurssit

Varautuminen sars-epidemiaan on edellyttänyt monenlaisia toimenpiteitä ja työ tuntuu jatkuvan kiihtyvällä vauhdilla. Samalla on käynyt enemmän kuin ilmeiseksi, että 1970-luvulta alkanut tartuntatautien kuoppaaminen on ollut ennenaikaista. 

Vastuu väestön terveydenhuollosta kuuluu kunnille. Erikoissairaanhoito on järjestetty sairaanhoitopiireittäin kuntien välisellä sopimuksella. Lääninhallitusten vastuulla on varmistaa, että kunnat huolehtivat tehtävistään, lisäksi niillä on tartuntatautilain mukana tulevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii koordinaatiosta, sen alainen Kansanterveyslaitos ohjeistaa ja tukee sairaanhoitopiirien ja kuntien työtä. 

Sars-potilaan tutkimus ja hoito vaatii teknisesti korkeatasoisia eristystiloja, joita ei kovin paljon maassamme ole. Mikäli epidemia laajenee merkittävästi, tällaisia tiloja on saatava kiireesti lisää. Myös laboratorioiden valmiudet käsitellä ja tutkia hyvin tartunnanvaarallisiksi luettuja näytteitä, joihin sars-koronaviruskin kuuluu, ovat melko rajalliset. Suuria näytemääriä ei pystytä tutkimaan kunnolla nykyisin resurssein. Kansanterveyslaitoksen infektioepidemiologian osaston tehtävänä on ohjeistaa eri viranomaiset ja toimijat, kerätä tiedot kaikista tapauksista, huolehtia kansainvälisestä tietojen vaihdosta ja yhteistyöstä sekä toimia asiantuntijana sarsia koskevissa kysymyksissä. Osaston voimavarat eivät kuitenkaan riitä hoitamaan sars-epidemian kokoista uhkaa. Erityisen tärkeää olisi jäljittää kaikki tapausten kontaktit. Tässä kunnallisilla viranomaisilla on avainroolinsa, mutta myös KTL:n apua tarvitaan. Tähän toimintaan ei aina riitä tekijöitä, varsinkaan jos selvitettävänä on useita tapahtumia samanaikaisesti. Pitkäaikainen resurssien kehittäminen onkin tärkeimpiä sarsin opetuksia. 
 
Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon
© TerveSuomi.fi 2008About us