Publisher

National Public Health Institute
Original page

brooks, dissertations, mycobacteria, atypical, mycobacterium, research , water

Julkaistu 11.2.2004

Luonnonvesissä on paljon eri mykobakteerilajeja

Tämä väitöskirjatyö on ensimmäinen suomalaisen luonnonympäristön mykobakteerien lajistoa selvittävä tutkimus. Tulokset osoittivat, että Suomen luonnonvesissä on runsaasti eri lajeihin kuuluvia mykobakteereja. Niistä 28 prosenttia pystyttiin tunnistamaan jo tunnettuihin lajeihin kuuluviksi.

Suurin osa purovesien mykobakteereista edusti kuitenkin toistaiseksi tuntemattomia ryhmiä, joiden joukosta tutkimusryhmä on tähän mennessä kuvannut kaksi uutta kansainvälisesti hyväksyttyä lajia: Mycobacterium botniense sp. nov. ja Mycobacterium palustre sp. nov. 

Tuberkuloosin vähentyessä Suomessa 1970-luvulta alkaen yskösnäytteistä on yhä enenevässä määrin löytynyt tuberkuloosibasillin sukuisia muita bakteereja, jotka saattavat aiheuttaa tuberkuloosin kaltaista tautia erityisesti vastustuskyvyltään huonokuntoisissa henkilöissä. Nämä sukulaislajien bakteerit eivät tartu ihmisestä toiseen, vaan niiden tartuntalähteenä pide-tään ympäristöä. Tartuntareitit ovat huonosti tunnettuja. Vesi on yksi mahdollisista tartunnan välittäjistä. Kuopiossa käynnistettiin 1990-luvun alussa tutkimus luonnon mykobakteeriläh-teiden selvittämiseksi. Tuossa tutkimuksessa osoitettiin, että suomalaisessa luonnonympäris-tössä, sekä maassa että vedesssä, on runsaasti mykobakteereja.

Tämä väitöskirjatyö on yhden ympäristön, suomalaisten purovesien, mykobakteeriflooran lajistotutkimus. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä mykobakteerilajit ovat edustettuina luonnonvesissä. Samalla tarkasteltiin, löytyykö vesistä niitä tunnettuja lajeja, joiden tiedetään aiheuttavan mykobakteeritauteja. Mykobakteerit ovat luonnossa eläviä pieneliöitä ja hidaskasvuisina ne eroavat muista taudinaiheuttajamikrobeista. Nykyisin Mycobacterium-sukuun kuuluu yli 90 lajia. Lajeista tunnetuimmat ovat tuberkuloosin ja lepran aiheuttajabakteerit, joita ei tavata ympäristössä. Muita tämän suvun lajeja kutsutaan ympäristömykobakteereiksi niiden elinympäristön mukaan.

Tutkimuksen kohteena oli 770 purovesistä eristettyä mykobakteerikantaa, jotka oli kerätty 52 vesinäytteestä Vaasa-Ilomantsi-vyöhykkeeltä. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana suomalaisista potilas- ja eläinnäytteistä eristettyjä mykobakteerikantoja. Niiden tunnistamisessa käytettiin menetelmää, joka soveltui hyvin suurten näytemäärien tutkimiseen. Bakteerien alustava tunnistaminen perustui solujen rasva-ainekoostumuksen määritykseen kaasukromatografisesti. Lisäksi tutkimukseen otettiin avuksi muita mykobakteerien tunnistuksessa yleisesti käytettyjä määrityksiä, joihin kuului myös uusia molekyylibiologisia menetelmiä.

Monista eri tunnistusmenetelmistä huolimatta suurinta osa bakteereista ei pystytty määrittämään lajitasolle, koska ne eivät olleet ominaisuuksiltaan minkään tunnetun lajin kaltaisia. Siten niiden todettiin kuuluvan toistaiseksi tunnistamattomiin lajeihin. Tämä johtopäätös varmistettiin bakteerien perimään perustuvilla määrityksillä.

Tutkimuksen perusteella mykobakteerilajien monimuotoisuus on hyvin edustettuna suomalaisessa luonnonympäristössä. Tutkimus osoitti, että ympäristössämme on samoja mykobakteerilajeja kuin potilas- ja eläinnäytteissä. Samalla se vahvisti ympäristön merkitystä myös uusimpien mykobakteerilajien lähteenä.

Pirjo Torkko
KTL, Ympäristöterveyden osasto

Tiivistelmä väitöskirjasta: Fatty Acid Based Identification and Characterisation of Slowly Growing Environmental Mycobacteria.