Publisher

National Public Health Institute

Käytäntö on osoittanut, että legionellojen poistaminen kokonaan vesijärjestelmistä on vaikeaa. Siinä voidaankin onnistua vain jatkuvatoimisilla desinfektiomenetelmillä. Sen sijaan pitoisuuksien pienentäminen on kaikissa vesijärjestelmissä mahdollista ja se myös on sairastumisten ehkäisemisen kannalta välttämätöntä.

Lämpötila on tärkeä legionellabakteerien kasvuun vaikuttaja. Legionellat pystyvät lisääntymään kun lämpötila on 20-45 °C. Parhain kasvulämpötila-alue legionellalle on 30-37 °C bakteerikannan mukaan vaihdellen. Legionelloja on havaittu vesinäytteistä, joiden lämpötilat ovat olleet 6-66 °C, mutta legionellasolujen vaurioituminen alkaa jo kun lämpötila on tasaisesti pitkään yli 46 °C:n. Suurin osa elinkykyisistä legionelloista tuhoutuu muutamassa tunnissa 50 °C:ssa. Tasaisesti 60 °C lämpöinen vesiympäristö ei enää sisällä eläviä legionellabakteereja. 

Lämpimän käyttöveden lämpötila pitäisi olla kaikkialla ko. vesijärjestelmässä vähintään 50-55 °C. Suomessa on rakentamismääräyskokoelmassa ollut voimassa 50 °C:n aikaisempi suositus ja nyt on voimassa 55 °C määräys uusille asunnoille. Tämä merkitsee sitä, että lämmönsiirtimeltä tai -vaihtimelta lähtevä vesi olisi oltava huomattavasti tätä kuumempaa, tarvittaessa jopa 65 °C. Lämpimän käyttöveden lämpötilan muutos esimerkiksi 5 °C kuumemmaksi korottaa asumiskustannuksia n. 6-7 euroa vuodessa asukasta kohti laskettuna (1.1.2008 kaukolämmön hinnasta laskettu kustannustaso). Kylmän veden lämpötilan pitäisi olla alle 20 °C.

Muut mikro-organismit voivat vaikuttaa legionellan kasvuun estävästi tai edistävästi. Legionellat pystyvät hyödyntämään lisääntymispaikkoinaan alkueläimiä, erityisesti ameboja. Legionellat osallistuvat myös pinnoille muodostuvaan biofilmiin, joka tarjoaa suojaa mm. mikrobien torjunta-aineita vastaan. Muiden mikrobien esiintymisestä ei voida arvioida legionellojen pitoisuuksia, legionellatilanteen selvitys edellyttää aina näytteiden legionella-analyysiä.

Vesijärjestelmän materiaalit vaikuttavat eri tavoin legionelloihin vesijärjestelmässä. Kokeissa on havaittu, että kuparin pinnalla legionellan kasvu on hitaampaa kuin erilaisten muovien pinnoilla. Mm. venttiileissä ja kalusteissa käytetyistä kumimateriaaleista osa estää ja osa edistää legionellojen kasvua.

Vesijärjestelmän rakenne vaikuttaa legionelloihin mm. vallitsevan veden lämpötilan ja aerosolin leviämismahdollisuuksien kautta. Lämpimän käyttöveden kiertojärjestelmässä ne kohdat, jossa veden vaihtuminen on hidasta, ovat hyvä kasvuympäristö legionelloille. Tärkeää olisi huolehtia myös siitä, että kiertävän veden johdosta vesikalusteille otettava kytkentäjohto-osuus olisi mahdollisimman lyhyt. Käyttämättömät vesikalusteet olisi syytä kokonaan poistaa kytkentäjohto-osuuksia myöten. Lämminvesivaraajissa tasaisen ja riittävän korkean veden lämpötilan saavuttaminen voi olla vaikeaa, siksi suositeltavampi veden lämmitystapa on lämmönsiirtimen käyttö. Mitä lyhyempi, yksinkertaisempi ja nopeammin vettä kierrättävä lämminvesijärjestelmä on, sitä paremmin legionellojen torjunnassa veden lämpötilojen avulla onnistutaan.

Yleensä jäähdytysjärjestelmien rakenne ja toimintatapa ovat sellaisia, että legionellakasvustoa on säännöllisesti torjuttava mikrobitorjunta-aineilla eli biosideilla joko automaattisesti tai käsin annosteltuna. Jäähdytystorniin olisi syytä asentaa myös sumunpoistojärjestelmä vähentämään poistoilman mukana leviävän aerosolin määrää.

Kostuttimista höyrykostuttimet ovat turvallisimpia korkean toimintalämpötilansa vuoksi. Muiden kostutintyyppien kohdalla huollon lisäksi tarvitaan mahdollisesti desinfiointikäsittelyjä legionellojen kasvun estämiseksi.

Vesijärjestelmien käyttö vaikuttaa legionellan kasvumahdollisuuksiin: vähällä käytöllä tai välillä kokonaan poissa käytöstä olevat vesijärjestelmät ovat legionellan torjunnan kannalta hankalimpia. Jos kostutus- tai jäähdytysvesijärjestelmä on ollut poissa käytöstä, se tulisi ennen käyttöönottoa desinfioida legionellaankin tehoavin biosidein. Uima- ja porealtaiden veden tulisi olla jatkuvasti riittävän desinfioitua. Sellaiset poreammeet, jotka tyhjennetään joka käytön jälkeen, ovat yleensä legionellan kannalta turvallisia, jos kiinteistön käyttövesijärjestelmän lämmin vesi vain on riittävän kuumaa (>50 °C) ja kylmä vesi kylmää (< 20 °C). Vesijärjestelmien kaikkien vesipisteiden olisi oltava säännöllisessä, mieluummin päivittäisessä käytössä.

Vesijärjestelmien huolto on oleellinen osa legionellan torjuntaa. On havaittu, että saostumien ja biofilmin muodostuminen mm. säiliöiden pohjalle ja vesikalusteiden osien pinnalle lisää myös legionellan kasvumahdollisuuksia. Vesijärjestelmissä olevien suodattimien ja muiden lisälaitteiden kuten veden pehmentimien säännöllinen puhdistus ja huolto on tärkeää. Myös aivan uudet vesijärjestelmät voivat nopeasti kolonisoitua legionelloilla, jos olosuhteet ovat niille muuten suotuisat. Kaikkien vain lyhyenkin aikaa lämmintä vettä sisältävien avoimien vesijärjestelmien huoltaminen ja erityisesti desinfektioista huolehtiminen on välttämätöntä.

Mikrobien torjunta-aineiden eli biosidien käyttökelpoisuus vaihtelee vesijärjestelmätyypin mukaan. Lämminvesijärjestelmien legionellatorjuntaan on käytetty mm. hopea- ja kupari-ioneja ja klooriyhdisteitä. Kylmän veden desinfiointiin voidaan käyttää klooria, monoklooriamiinia ja klooridioksidia. Tällä hetkellä Suomessa hyväksyttyjen jäähdytys- ja muissa kiertovesijärjestelmissä käytettävien biosidien (limantorjuntakemikaalien) tiedot ovat saatavilla Suomen ympäristökeskuksen sallittujen suojauskemikaalien luettelosta. Kemikaalien tehokkuus legionelloja vastaan on varmistettava näytteenotoin käytön yhteydessä. Pore- ja uima-altaiden vesi kloorataan, bromataan tai otsonoidaan.