Publisher

National Public Health Institute

Mikä on S.aureus ja MRSA?

Staphylococcus aureus -­bakteeri on yleinen terveiden henkilöiden nenän limakalvoilla ja iholla. Väestöstä 25-30 % kantaa sitä nenässään. Tällainen S. aureuksen kantajuus ei aiheuta mitään oireita. S. aureus voi aiheuttaa vaurioituneella iholla infektioita, joista suurin osa on lieviä (märkänäppylät, paiseet ja muut ihoinfektiot). S. aureus voi aiheuttaa myös vakavia infektioita (leikkaushaavainfektio, keuhkokuume, endokardiitti, osteomyeliitti ja bakteremia).

Valtaosa S. aureus -kannoista tuottaa penisilliiniä hajottavaa penisillinaasientsyymiä, ja siksi näitä infektioita on hoidettu viime vuosikymmenet penisilliinaasia kestävillä stafylokokkipenisilliineillä (metisilliini, oksasilliini, kloksasilliini ja dikloksasilliini). Näiden infektioiden hoito on kuitenkin vaikeutunut S. aureuksen kehitettyä näille antibiooteille vastustuskykyisiä eli resistenttejä kantoja. Metisilliinille resistenttiä S. aureusta kutsutaan MRSA:ksi.

MRSA löydettiin ensi kerran vuonna 1961, vain vuosi metisilliinin käyttöönoton jälkeen. MRSA:n antibioottiresistenssi perustuu kromosomissa sijaitsevaan mecA-geeniin, joka tuottaa bakteerisolun pintaan muuntunutta penisilliiniä sitovaa proteiinia (PBP2a). Stafylokokkipenisilliinien lisäksi kaikki muutkin beetalaktaamiantibiootit, siis myös kefalosporiinit ja karbapeneemit, ovat tehottomia MRSA-infektioiden hoidossa. MRSA-kannat voivat olla myös moniresistenttejä eli vastustuskykyisiä beetalaktaamien lisäksi esimerkiksi klindamysiinille, erytromysiinille, aminoglykosideille ja fluorokinoloneille.

Taudinaiheuttajana MRSA ei poikkea metisilliinille herkästä S. aureuksesta, vaan molempien aiheuttamat infektiot ovat taudinkuvaltaan ja vaikeusasteeltaan samanlaisia. Samoin kuin herkkä S. aureus, myös MRSA voi kolonisoida ihoa ja limakalvoja ilman, että siitä aiheutuu kantajalleen oireita. Haavat, erilaiset ihon läpäisevät vierasesineet, kirurgiset toimenpiteet, tehohoito, puolustuskykyä heikentävät perussairaudet ja korkea ikä lisäävät oireisen MRSA-infektion riskiä.

MRSA Suomessa:

MRSA:n esiintymistä Suomessa seurataan valtakunnallisesti. Kliinisen mikrobiologian laboratoriot ilmoittavat uudet MRSA-löydökset KTL:n ylläpitämään valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin (linkki http://www3.ktl.fi/stat/). 1980-luvulla ja 90-luvun alussa Suomessa on ollut vuosittain noin 150 uutta MRSA-tapausta. Vuosina 1995­-2005 MRSA-tapausten määrä on huolestuttavasti lisääntynyt. MRSA on aiheuttanut epidemioita paitsi sairaaloissa myös vanhainkodeissa ja muissa pitkäaikaishoitolaitoksissa. Tuoreimmaksi ongelmaksi ovat nousseet avohoidon MRSA-tapaukset