Publisher

National Public Health Institute

PÄÄKIRJOITUS

MRSA: haasteita riittää

Ensimmäinen penisilliinille resistenttien stafylokokkien hoitoon kehitetty lääke, metisilliini, otettiin käyttöön vuonna 1959. Kahden vuoden kuluttua tästä Iso-Britanniassa eristettiin ensimmäinen MRSA-kanta, metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus. Tänään, 44 vuotta ensimmäisestä MRSA-löydöksestä, veriviljelystä eristettyjen MRSA-kantojen osuus S. aureus -eristyksistä vaihtelee suuresti eri puolilla maailmaa. Japanissa luku on lähes 70 %, Iso-Britanniassa 43,6 % ja Suomessa 3,1 %, mutta Hollannissa vain 1,1 %. Meillä tilanne on kuitenkin viime vuosina huonontunut nopeammin kuin muissa Pohjoismaissa ja Hollannissa (s. 3).

Japanissa suurin ongelma on yleinen tietämättömyys (1). Pienissä sairaaloissa ja pitkäaikaishoitolaitoksissa MRSA-torjuntaa ole järjestetty oikeastaan millään tavalla. Suurissa sairaaloissa MRSA-tilannetta seurataan, mutta toisista sairaaloista tulevat MRSA-potilaat tunnistetaan vasta siirron jälkeen. MRSA-infektioiden hoidossa käytetyn vankomysiinin käyttöä kontrolloidaan tavoitteena estää vankomysiinille vastustuskykyisten kantojen lisääntyminen. MRSA-torjuntaan kaivataan kipeästi lakisääteisiä toimia.

Hollannissa, toisin kuin Japanissa, MRSA-kantajan löytyminen johtaa aina mittaviin torjuntatoimiin. Potilas eristetään, henkilökuntaa siirretään ja osastoja suljetaan osin tai kokonaan. Hollannissa MRSA-ongelma tiedostettiin jo aikaisin, ja siellä perustettiin terveysministeriön alaisuudessa kansallinen infektiotorjuntatyöryhmä. Sen tehtävä on laatia ohjeita kaikkialle terveydenhuoltoon. Onnistuneen MRSA-torjunnan periaate on: etsi, eristä ja hävitä. Näitä ohjeita käytetään standardina, joiden noudattamista terveydenhuollon tarkastajat valvovat. Siksi sairaalat joutuvat tiukasti noudattamaan ohjeita.

Suomessa tiedämme tarkasti kaikkien MRSA-tapausten ja MRSAn aiheuttamien vaikeiden yleisinfektioiden määrät (s. 3). Suurimmat epidemiat on saatu kuriin, eikä MRSA-tapausten kokonaismäärä ei ole viime vuodesta ainakaan vielä noussut. Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämä tuki on entisestään tehostanut torjuntatyötä sairaanhoitopiireissä (s. 5). MRSA-kantojen nimeäminen noudattaa nyt kansainvälistä käytäntöä, mikä helpottaa MRSA-kantojen tartuntareittien selvitystyötä (s. 9). Uusimpana haasteena nostavat päätään avohoidon MRSA-tartunnat (s. 4).

Käsihygienia on avainasemassa MRSA:n ja sairaalainfektioiden torjunnassa, ja sen toteutumisessa on vielä paljon parantamisen varaa. Käsihygieniaa parantamalla suojellaan potilaita mutta myös henkilöstöä MRSA-tartunnoilta. WHO:n lokakuussa käynnistyvää maailmanlaajuista käsihygieniakampanjaa ohjaa Hippokrateen periaate: primum non nocere; hoito ei saa vahingoittaa potilasta.

Pentti Huovinen
KTL, Bakteeri- ja tulehdustautien osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta

1. Methicillin-resistant Staphylococcus aureus. Lancet Infect Dis 2005;5:653–63.

2. http://www.who.int/patientsafety/en/