Publisher

National Public Health Institute

MRSA-kantojen nimet uudistuivat

Suomessa on tyypitetty S. aureus -kanta 60-luvulta lähtien. Tällä hetkellä kaikki Suomessa todetut MRSA-kannat tai niiksi epäillyt bakteerilöydökset tutkitaan KTL:n sairaalabakteerilaboratoriossa Helsingissä, ja MRSA:ksi varmistuneet kannat nimetään tyypittämällä. MRSA-kantojen nimet ovat keväällä 2005 muuttuneet kansainväliseen muotoon, minkä toivotaan edistävän MRSA:n seurantaa ja tartuntareittien selvitystyötä.

MRSA:n tyypitystestit

Alkujaan S. aureus -kantoja nimettiin faagityypittämällä. Faagityypityksen merkitys väheni pikku hiljaa DNA-pohjaisten menetelmien (kuten pulssikenttäelektroforeesi, PFGE) kehittyessä, eikä sitä ole viime vuodesta lähtien enää tehty Suomessa. PFGE:sta on muodostunut MRSA:n golden standard -tyypitysmenetelmä, jota muut DNA-pohjaiset genotyypitysmenetelmät (kuten multilocus sequence typing eli MLST /ST ja mecA-geenin sisältävän DNA-alueen, staphylococcal cassette chromosome mec, SCCmec-analyysi) tukevat (taulukko 1). Lyhyen aikavälin sisällä eri potilailta eristetyt samaa alkuperää olevat kannat säilyvät useimmiten PFGE-profiililtaan identtisinä tai eroavat toisistaan vain vähän (alatyypit). Ajan kuluessa ja tartuntaketjun pidentyessä tyypitysprofiilit muuntuvat enemmän (alatyyppierot kasvavat). Tällöin menetelmä, jonka erottelu perustuu hitaasti muuttuviin DNA-alueisiin, kuten MLST, on käyttökelpoisempi kantojen samankaltaisuutta analysoitaessa. Tietyt PFGE-tyypit myös assosioituvat tiettyihin MLST- ja mecA-kompleksityyppeihin, mikä auttaa tunnistamaan kansainvälisiä, laajalle levinneitä MRSA-klooneja. KTL:ssä on lisäksi valmius tehdä spa-tyypitystä (analysoi bakteerin pinnan proteiini A:n geeniä) ja Panton-Valentine-leukosidiini (PVL, märkätulehduksiin assosioituva taudinaiheuttamistekijä) -geenimääritystä. Antibioottiherkkyystietoa ja tiettyjen epidemiakantojen kasvu- tai biokemiallisia ominaisuuksia käytetään myös tulkinnan apuna.

Taulukko 1. Käytössä olevat MRSA-DNA-tyypitysmenetelmät

Miksi nimeäminen ontui?

Vanhan nimeämiskäytännön mukaan epidemian aiheuttaneelle MRSA-kannalle annettiin sen paikkakunnan nimi, missä se oli Suomessa ensimmäistä kertaa eristetty. Aina uutta MRSA-kantaa tunnistettaessa sen genomia verrattiin aiemmin Suomessa tunnistettuihin kantoihin. Jos kyseessä oli uuden näköinen kanta, se sai nimen omanlainen (sporadinen), kunnes löytyi toisia samanlaisia kantoja. Tämä nimeämiskäytäntö osoittautui pitkään hyväksi ja toimivaksi, koska vuosittaiset MRSA-tapausmäärät olivat pieniä, MRSA-tartunnat valtaosin sairaalaperäisiä ja epidemiat rajoittuneita. Nimeämisessä auttoivat epidemiologiset taustatiedot, joita saatiin hoitavista yksiköistä, joko laboratorion, hygieniahoitajan tai infektiolääkäreiden kautta. Vain osalle Suomessa todetuista MRSA-kannoista pystyttiin eurooppalaisen monikeskus-MRSA-PFGE-tutkimuksen myötä antamaan ulkomaisia nimiä kuten Bel EC-3, UK-MRSA-15 tai UK-MRSA-16.

Vähitellen kävi kuitenkin ilmeiseksi, että olisi aiheellista muuttaa Suomen MRSA-nimeämiskäytäntöä kansainvälisempään suuntaan. Paikkakuntanimen antaminen oli turhan leimaavaa, osittain sattuman sanelemaa, eikä myöhemmin saadun epidemiologisen taustatiedon valossa aina ollut oikea päätös. Joitakin ns. avohoito-MRSA-kantoja (kuten Mikkeli-kannat, Kemi, Kokkola) löytyi ympäri Suomea ilman yhteistä lähdettä tai tartuntareittiä. Joitakin suomalaisella nimellä kutsuttuja MRSA-kantoja tuli ulkomailla hoidossa olleiden potilaiden tai töissä olleen hoitokunnan myötä useaan eri otteeseen Suomeen. Tuoreimman kimmokkeen muutokselle antoivat vuodenvaihteen tsunami-potilaiden MRSA-kannat, jotka olisivat vanhan nimeämiskäytännön mukaisesti saaneet PFGE-tyypin perusteella epidemiakantanimet Lohja tai Liettua alatyyppi. MLST-tyypitys ja SSCmec-tulos paljastivat, että kannat kuuluivat, kuten olettaa saattaakin, Aasiassa laajalti levinneisiin moniresistenttien MRSA-klooneihin, ST 239; SCCmecIII - ja ST 241;SCCmecIIIA.

Taulukko 2. Vuonna 2004 Suomessa esiintyneet MRSA-epidemiakannat (yli 10 tapausta kutakin)

Uudet MRSA-nimet ja niiden tulkinta

Uudessa MRSA-nimeämisessä, joka otettiin käyttöön keväällä 2005, MRSA-kannan nimi muodostuu FIN-nimestä (joka perustuu PFGE-tyypitystulokseen) yhdistettynä MLST (ST)- ja SCCmec-tulokseen (taulukko 2). Vastauslomakkeeseen kirjautuvat myös MRSA-kannalle KTL:n sairaalabakteerilaboratoriossa tehdyt yksittäiset tyypitystestitulokset ja niiden tulkinta, joka ehdottaa kannalle kansainvälistä klooninimeä. Kaikki Suomen MRSA-kannat tyypitetään ensijaisesti PFGE:llä, mutta uudet epidemiakannat käyvät läpi koko tyypitysarsenaalin. Visaisten MRSA-kantojen kohdalla lisätyypitystestejä tehdään harkinnan perusteella. PVL-testaus on aiheellinen märkäisissä MRSA-infektioissa.

MRSA-tyypitysvastauksia tulkittaessa on tärkeä muistaa, että MRSA-kantanimi on vain osa totuutta: kannan antibioottiherkkyysprofiilin, tartuntareittien ja muun epidemiologisen tiedon ja taudinkuvaan liittyvien ominaisuuksien selvityksen pitäisi optimaalisesti johtaa loogiseen johtopäätökseen jokaisen MRSA-tapauksen kohdalla. Jos palaset eivät sovi yhteen, on syytä pohtia, onko jokin analyysiketjun tiedonjyväsistä mahdollisesti virheellinen. Ideaalista olisi, jos myös mikrobin tunnistamiseen ja tutkimiseen osallistuvilla laboratorioilla olisi riittävät kliiniset ja epidemiologiset taustatiedot käytössään vastaustulkintoja antaessaan.

Jaana Vuopio-Varkila, ylilääkäri
KTL, Sairaalabakteerilaboratorio