Apunavigaatio
MRSA
MRSA
Mitä ovat
Staphylococcus aureus ja MRSA?
Staphylococcus aureus
-bakteeri on yleinen terveiden henkilöiden iholla ja nenän limakalvolla. Usein sitä kutsutaan pelkästään stafylokokiksi. Vakavia stafylokokki-infektioita on perinteisesti hoidettu penisilliinin sukuisilla antibiooteilla. Jotkut stafylokokit ovat kuitenkin kehittyneet vastustuskykyiseksi näille tavallisille stafylokokkiantibiooteille. Antibiooteille vastustuskykyisiä stafylokokkeja kutsutaan metisilliinille resistenteiksi
Staphylococcus aureuksiksi tai MRSA:ksi.
Minkälaisia infektioita stafylokokit aiheuttavat?
Suurin osa stafylokokkien aiheuttamista infektioista on lieviä (märkänäppylät, paiseet ja muut ihoinfektiot) ja voidaan hoitaa ilman antibiootteja. Stafylokokki voi aiheuttaa myös vakavia infektioita (leikkaushaavainfektio, keuhkokuume) erityisesti sairaalapotilaille. Koska MRSA on stafylokokki, se aiheuttaa samantyyppisiä infektioita kuin tavallinen stafylokokki.
Mikä on kantajuus ja mikä infektio?
Suurin osa stafylokokkien aiheuttamista infektioista on lieviä (märkänäppylät, paiseet ja muut ihoinfektiot) ja voidaan hoitaa ilman antibiootteja. Stafylokokki voi aiheuttaa myös vakavia infektioita (leikkaushaavainfektio, keuhkokuume) erityisesti sairaalapotilaille. Koska MRSA on stafylokokki, se aiheuttaa samantyyppisiä infektioita kuin tavallinen stafylokokki.
Kantajuus eli kolonisaatio tarkoittaa sitä, että stafylokokki on iholla tai limakalvolla aiheuttamatta oireista tautia. Noin 25-30 prosenttia ihmisistä kantaa nenässään stafylokokkibakteeria.Infektio tarkoittaa sitä, että stafylokokki aiheuttaa henkilölle oireisen taudin. Ihmiset voivat kolonisoitua tai infektoitua myös MRSA:lla.
Kuka voi saada MRSA:n?
MRSA-infektion saavat tavallisimmin sairaalapotilaat, jotka ovat iäkkäitä tai vaikeasti sairaita, tai joilla on avoimia haavoja (sääri- tai makuuhaavat) tai katetreja (virtsa- tai verisuonikatetrit). Sairaalassa saadut MRSA-infektiot voivat olla vakavia. Tietyissä tilanteissa vaara saada MRSA-infektio on tavallista suurempi. Näitä ovat esimerkiksi pitkittynyt sairaalahoito, aiempi antibioottihoito, tehohoito, kirurginen toimenpide, MRSA-nenäkantajuus tai läheinen kosketus potilaisiin, joilla on MRSA-kantajuus tai -infektio.
MRSA voi aiheuttaa infektioita myös sairaalan ulkopuolella. Tavallisesti nämä infektiot ovat ihoinfektioita.
Kuinka yleisiä stafylokokki ja MRSA ovat?
Suomessa todetaan vuosittain 500-600 stafylokokin aiheuttamaa vaikeaa yleisinfektiota. MRSA:n aiheuttamat vaikeat yleisinfektiot ovat toistaiseksi olleet harvinaisia. Pohjoismaiden ulkopuolella MRSA on huomattavasti yleisempi
http://www.rivm.nl/earss
Miten stafylokokki- ja MRSA-infektioita hoidetaan?
Kaikkien stafylokokki- ja MRSA-infektioiden hoitoon löytyy tehoava antibiootti. Useimmat stafylokokki-ihoinfektiot voidaan hoitaa ilman antibiootteja esim. avaamalla haava. Stafylokokin tai MRSA:n oireettomat kantajat eivät yleensä tarvitse hoitoa.
Miten stafylokokkibakteeri ja MRSA leviävät?
Stafylokokki ja MRSA voivat levitä läheisessä kosketuksessa henkilöstä toiseen. Lähes poikkeuksetta MRSA leviää suoran ihokosketuksen välityksellä. Joskus leviäminen voi tapahtua myös epäsuorasti eli koskettelemalla eritteillä tahriintuneita esineitä esim. haavataitoksia.
Miten stafylokokin ja MRSA:n leviämistä voi ehkäistä?
Noudata hyvää hygieniaa:
1. Pidä kädet puhtaana pesemällä ne saippualla ja vedellä
2. Pidä haavat ja rikkoutunut iho puhtaina ja suojattuina kunnes ne ovat parantuneet
3. Jos ihosi on kuiva, käytä kosteusvoidetta ehkäisemään ihon halkeilua
4. Vältä koskettelemasta toisten henkilöiden haavoja ja haavaeritteillä tahriintuneita materiaaleja
Miksi MRSA:n torjunta on tärkeää?
MRSA:n yleistyminen sairaaloissa voi johtaa sairaalainfektioiden lisääntymiseen ja vaikeuttaa sairaalainfektioiden antibioottihoitoa. Sairaaloilla on usein erityisiä varotoimia MRSA:n leviämisen ehkäisemiseksi. Yksi näistä on potilaan eristäminen eli MRSA-potilaan hoitaminen erillään muista potilaista.
Miten MRSA torjutaan ja mitä tapahtuu kun MRSA-potilas eristetään?
Toimenpiteet voivat vaihdella sairaalasta toiseen, mutta usein noudatetaan seuraavia ohjeita:
1. Potilas sijoitetaan yhden hengen huoneeseen tai huoneeseen, jossa on muita MRSA-potilaita.
2. Potilaan poistumista huoneesta rajoitetaan vain välttämättömään, kuten hoitotoimenpiteiden ja tutkimusten ajaksi.
3. Asioidessaan potilashuoneessa henkilökunta käyttää tavallisesti suojakäsineitä (ja joskus suojaesiliinaa tai -takkia), riisuu ne huoneesta poistuessaan ja desinfioi kätensä alkoholipitoisella liuoksella.
4. Vierailijoita saatetaan myös pyytää käyttämään suojakäsineitä (ja joskus suojaesiliinaa tai -takkia), erityisesti jos he auttavat potilaan hoidossa tai jos on todennäköistä että he joutuvat kosketuksiin potilaan ihon, veren, virtsan, haavojen tai muiden eritteiden kanssa. Vierailijoiden tulee aina desinfioida kätensä alkoholipitoisella liuoksella potilashuoneesta poistuessaan. Näin varmistetaan, ettei MRSA kulkeudu heidän mukanansa huoneen ulkopuolelle.
Kuinka kauan MRSA-potilaan eristys kestää?
Sairaalainfektioiden torjunnasta vastaava henkilökunta päättää, koska MRSA-potilaan eristäminen on turvallista lopettaa. Koska MRSA-infektioita on vaikea hoitaa, eristys saattaa kestää pitkään.
Kun MRSA-potilas pääsee kotiin, tuleeko edelleen noudattaa samoja varotoimia?
Ennen kotiutusta on hyvä tiedustella hoitajilta tai lääkäriltä, mitä varotoimia kotona tulee noudattaa.
Kerro aina sinua hoitaville hoitajille ja lääkäreille, että sinulta on löytynyt MRSA.
Lisätietoa
Ajankohtaiset luvut tartuntatautirekisteri
http://www3.ktl.fi/
Tartuntataudit Suomessa julkaisut
Infektioepidemiologian ja -torjunnan osasto
infe@ktl.fiinformation page
guide
- Matkailijan terveys
- Lintuinfluenssa A/H5N1 -epäily ihmisellä
- Ohjeita ja suosituksia sairaalainfektioiden seurannasta
news
- Varusmiesten selkävaivojen ja tapaturmien ehkäisytutkimus
- Uutta tietoa naisten syöpien ehkäisystä
- Lihasvoiman yhteys metabolisen oireyhtymän (MBO) ilmaantuvuuteen miehillä
magazine article
- MRSA-tilanne vuonna 2003
- Avohoidon MRSA: lisää haasteita torjuntatyöhön
- Vastasyntyneen GBS-tautia voidaan ehkäistä nykyistä paremmin