Publisher

National Public Health Institute

Länsi-Niilin virus ilmaantui neljä vuotta sitten Pohjois-Amerikkaan. Muhittuaan pari vuotta itärannikolla se alkoi nopeasti levitä yli mantereen saavuttaen lopulta sekä Kalifornian että Kanadankin läntiset osat. Vasta-ainetutkimusten perusteella virusta ei aikaisemmin ole Amerikoissa esiintynyt, eikä viruksen äkillistä menestymistä uudella alueella osata vielä kunnolla selittää.

Ehkä viruksessa tai sitä levittävissä hyttysissä on tapahtunut jokin muutos, jonka seurauksena rintamana etenevä leviäminen on mahdollista. Osalle tartunnan saaneista tulee vakavia oireita, kuten aivotulehdusta halvauksineen, osa taas sairastaa sen lähes tai täysin oireettomasti. Taudin aktiivivaiheessa virusta on veressä ja siksi myös verensiirron kautta virus voisi ainakin teoriassa tarttua henkilöstä toiseen. Suomessakin Pohjois-Amerikasta tulleille henkilöille on asetettu kuukauden verenluovutuskielto matkalta palattua.

Ei uusi Euroopassa

WNV on saanut nimensä samannimisestä Ugandan alueesta. Virus eristettiin sieltä jo vuonna 1937, viruksen ekologiset yhteydet hyttysiin, lintuihin ja ihmiseen kuvattiin 1950-luvulla Egyptistä. Euroopassa virus on moneen kertaan aiheuttanut paikallisia epidemioita linnuissa ja muun muassa hevosissa. Yksittäisiä ihmisten sairastumisia tunnetaan lähinnä Välimeren ympäristöstä ja Balkanin niemimaalta 1950-luvulta lähtien. Myös paikallisia epidemioita ihmisissä on julkaistu mm. Algeriasta (v. 1994), Romaniasta (v.1996), Tsekin tasavallasta (v. 1997), Tunisiasta (v. 1997) ja Venäjältä v. 1999. Vuonna 2000 Israelissa oli epidemia, jossa sairastui niin lintuja, hevosia kuin ihmisiäkin.

Hevoset näyttävät olevan erityisesti alttiita virukselle. Vuonna 1998 Italian Toscanassa todettiin epidemia hevosilla, vuotta myöhemmin Ranskan eteläosassa, Camarquen alueella 141 hevosta sairastui, näistä 20 kuoli. Yhtään ihmistapausta ei kumpaankaan hevosepidemiaan liittynyt. Camarquen epidemian seurauksena Ranskassa toteutettiin vuonna 2001 laaja epidemiologinen tutkimus, jossa pyrittiin löytämään mahdollisia ihmistapauksia. Yhtään ei löydetty, linnuilla vasta-aineita ei esiintynyt enempää kuin oletettiin, eikä virusta löytynyt yhdestäkään lähes 15 000 tutkitusta hyttysestä. Näytti siltä, kuin Camarquen epidemia olisi kuollut eikä virus pystynyt leviämään muualle Eurooppaan.

Epidemia edellyttää erityisiä olosuhteita

Muuttolinnut kuljettavat virusta paikasta toiseen ja hyttyset levittävät tartuntaa. Virusta on löydetty yli 30 hyttyslajista, mutta ilmeisesti vain harvoin sellaiset olosuhteet syntyvät, että virus pääsee leviämään epidemiaksi asti. Sairastuneilla ihmisillä on veressään vain vähän virusta, eivätkä hyttyset pysty heistä siirtämään tartuntaa eteenpäin. On mahdollista, että eräät linnut toimisivat viruksen kannalta tärkeinä väli-isäntinä mutta läheskään kaikkia yksityiskohtia taudin ekologiassa ei tunneta. Epidemioiden aikana etenkin varislinnut näyttävät sairastuvan ja kuolevan muita lintuja useammin.

Taudin leviäminen ja loistava menestyminen Pohjois-Amerikassa on biologinen mysteeri. Tuntuu vaikealta uskoa, ettei muuttolintujen välityksellä leviävä virus olisi aikaisemminkin päässyt Atlantin yli, mutta aikaisemmista kerroista ei ole syntynyt ainakaan samanlaista laajaa epidemiaa kuin nyt. Yhtä vaikeaa on uskoa, että virus olisi jollain ratkaisevalla tavalla muuttunut ja sen tartuntaominaisuudet parantuneet, tällöinhän virus olisi jo ennättänyt palata takaisin Eurooppaan ja levitä täällä samaan tapaan kuin nyt Amerikassa.

Epidemian syntymisen ja häviämisen kannalta kriittiset seikat ovat vielä hämärän peitossa. Onko globaalinen ilmaston muuttuminen jollain lailla syyllinen (taas kerran)? Tiedetäänhän että jo muutaman asteen muutos keskilämpötilassa saattaa vaikuttaa ratkaisevasti eri hyttyslajien levinneisyyteen sekä mahdollisuuteen levittää virustauteja. Vai onko jokin muu ihmisen aikaansaama muutos mukana? Lähitulevaisuuden tutkimus tuonee lisäselvitystä, tauti on noussut niin merkittäväksi kansanterveydelliseksi uhkatekijäksi USA:ssa, että sen tutkimiseen käytetään nyt merkittävän paljon voimavaroja.

Taudinkuva vaihtelee

Ilmeisesti valtaosa tartunnan saaneista ihmisistä sairastaa taudin hyvin vähäisin oirein. Näitä voivat olla lievä kuume, pahoinvointi ja oksentelu sekä päänsärky ja erilaiset kolotukset. Kovemman taudin saa noin joka viideskymmenes. Vaikeisiin taudin muotoihin kuuluvat korkea kuume, voimakas päänsärky, psyykkiset oireet kuten sekavuus, neurologiset oireet (vapina, halvaukset) sekä meningoenkefaliittiin kuuluvat laboratoriolöydökset. Kuolevuus on 4–14 prosenttia ja vaikeat tapaukset näyttävät keskittyvän iäkkäille henkilöille samaan tapaan kuin puutiaisaivokuumeessakin. Taudin itämisaika on 4–6 päivää (äärirajat 2–14).

WNV ja verensiirto

Koska virus aiheuttaa myös ihmisessä ohimenevän viremian, toisin sanoen elinkykyistä virusta on veressä, on jouduttu pohtimaan sitä, voisiko tauti levitä esimerkiksi verensiirron välityksellä, mikäli luovuttajaksi eksyisi henkilö joka sairastaa WNV-tautia tietämättään. Nyt kun tauti on tavattomasti yleistynyt Amerikassa, verensiirtoon liittyviä tartuntoja on tullut ilmi. Sen vuoksi eräissä maissa, nyt myös Suomessa, on päätetty noudattaa varovaista linjaa ja siirtää luovutukset vähintään kuukauden päähän siitä, kun henkilö on palannut Pohjois-Amerikasta.

Todettaisiinko tapaukset Suomessa ja voiko tartunnan estää?

Mikäli henkilö Suomessa sairastuu aivokuumeen tapaiseen tautiin, hänelle yleensä tehdään varsin perusteellisia tutkimuksia taudin aiheuttajan selvittämiseksi. Suomessa ainakin suurimmat virologiset laboratoriot pystyvät taudin toteamaan. Mikäli tarvetta ilmenee, Suomessa voidaan myös käynnistää taudin mahdollista levinneisyyttä koskevia seroepidemiologisia tutkimuksia. Nykyisessä tilanteessa näihin ei kuitenkaan näytä olevan aihetta.

Kun liikkuu alueilla, jossa WNV-virusta on liikkeellä ja aikana, jolloin tartunnan voi saada (yleensä syyskesä) on paras – ja ainoa – keino tartunnan välttämiseen torjua hyttysten puremia suojautumalla asianmukaisesti. Japanin aivokuumerokotteella on väitetty olevan jonkin verran tehoa, mutta kunnon näyttö asiasta puuttuu eikä rokotetta voi suositella laajemmin käytettäväksi WNV-tartunnan torjuntaan. Kokeiluasteella on useitakin nimenomaan WNV-tautia vastaan suunniteltuja rokotteita ja parhaassa tapauksessa ne saataneen käyttöön jo lähivuosina.

Pauli Leinikki Henrikki Brummer-Korvenkontio

KTL, Infektioepidemiologian osasto