[ITEM_PUBLISHER]

National Public Health Institute

Veriviljelypositiiviset sairaalainfektiot: SIRO-tuloksia 1999–2002

Veriviljelypositiivisten sairaalainfektioiden aiheuttajina MRSA, VRE ja ESBL ovat Suomessa edelleen harvinaisia. Mikrobilääkeherkkyysongelmat ovat suurimpia koagulaasinegatiivisten stafylokokkien ja pseudomonaksen kohdalla. Vakavien yleisinfektioiden aiheuttajamikrobien herkkyystilanteessa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia neljän seurantavuoden aikana.

Muissa maissa tehdyt kansalliset prevalenssitutkimukset ovat osoittaneet, että akuuttisairaalan potilaista 5–10 prosenttia saa sairaalainfektion. Näistä noin kahdeksan prosenttia on veriviljelypositiivisia infektioita, jotka ovat ennuste- ja kustannusvaikutuksiltaan sairaalainfektiosta merkittävimpiä. Veriviljelypositiiviset sairaalainfektiot aiheuttavat arviolta 25 prosentin lisäkuolleisuuden ja pidentävät sairaalahoitoa keskimäärin kahdella viikolla.

Vuonna 1998 alkaneeseen sairaalainfektio-ohjelmaan (SIRO) osallistui pilottivaiheessa neljä sairaalaa. Silloin luotiin yhteiset määritelmät ja menetelmät veriviljelypositiivisten sairaalainfektioiden ja leikkausalueen infektioiden seurantaan. Vuosien 1999–2002 veriviljelypositiivisten sairaalainfektioiden seurantaan osallistui seitsemän akuuttisairaalaa, joissa todettiin yhteensä 3078 veriviljelypositiivista sairaalainfektiota. Kolmannes infektioista todettiin potilailla, joilla oli hematologinen tai lymfaattinen pahanlaatuinen perussairaus. Potilaista noin neljännekselle oli tehty leikkaus ja sama osuus potilaista oli ollut tehohoidossa ennen infektion toteamista. Noin kymmenes oli vastasyntyneitä. Keskuslaskimokatetri oli tavallisin infektiolle altistava tekijä. Muita infektion lähteitä olivat muun muassa virtsatieinfektio ja leikkaushaavainfektio.

Tavallisimmat aiheuttajamikrobit olivat koagulaasinegatiiviset stafylokokit (30 %), Staphylococcus aureus (11 %), Escherichia coli (11 %) ja enterokokit (8 %). Infektioista kahdeksan prosenttia oli sekainfektioita eli aiheuttajaksi ilmoitettiin enemmän kuin yksi mikrobi. Aiheuttajamikrobit vaihtelivat potilasryhmittäin. Lähes kaikilla potilasryhmillä koagulaasinegatiiviset stafylokokit oli tavallisin aiheuttajamikrobiryhmä. B-ryhmän streptokokit olivat yleisiä vastasyntyneillä ja synnyttäjillä, viridans-ryhmän streptokokit hematologisilla potilailla. Hiivasienien osuus korostui vastasyntyneillä ja tehohoitopotilailla.

Koagulaasinegatiivisista stafylokokeista 77 prosenttia oli resistenttejä metisilliinille. Staphylococcus aureuksista prosentti oli resistenttejä metisilliinille (MRSA). Enterokokeista 0,4 prosenttia oli resistenttejä vankomysiinille (VRE). Escherichia coleista kuusi prosenttia oli resistenttejä kefuroksiimille ja seitsemän prosenttia siprofloksasiinille sekä prosentti oli mahdollisesti laajakirjoisia b-laktamaaseja tuottavia kantoja (ESBL). Pseudomonas aeruginosista noin kolmannekseen eivät tehonneet tobramysiini tai piperasilliini; kinoloniresistenssi vaihteli 36–40 prosentin välillä. Keftatsidiimin ja imipeneemin herkkyystilanne oli parempi.

Outi Lyytikäinen KTL, Infektioepidemiologian osasto Valtakunnallisen sairaalainfektio-ohjelman (SIRO) seurantaryhmä