Publisher

National Public Health Institute

Väitöskirja-artikkeli: Klamydia 60kDa-lämpösokkiproteiini on tärkeä T-soluvälitteisen immuunivasteen säätelijä

Klamydiabakteerin 60kDa-lämpösokkiproteiini (HSP60) näyttää olevan taustalla niissä tulehdusreaktiossa, jotka saavat aikaan kroonisissa klamydiainfektiossa ilmenevät kudosvauriot. Varmaa tietoa HSP60:n osuudesta tulehdusreaktion ylläpitäjänä ei kuitenkaan vielä ole.

Lämpöshokkiproteiinit kuuluvat evoluution aikana hyvin säilyneisiin proteiineihin ja niitä esiintyy lähes kaikissa elävissä soluissa. HSP60:n tuotanto kiihtyy erilaisissa stressitilanteissa, kuten kuumeen, kemiallisen ärsytyksen tai mikrobin vaikutuksesta. Mikrobien HSP60:t ovat tärkeitä immunologisten puolustusreaktioiden kohteita eli antigeenejä. Klamydian HSP60 kohtaan muodostuneet spesifiset vasta-ainetasot nousevat infektion aikana ja ovat tyypillisesti korkeampia kroonista klamydiainfektiota sairastavilla potilailla (esim. klamydiainfektioon liittyvä hedelmättömyys, tubal factor infertility, TFI) kuin terveillä henkilöillä tai vain yhden klamydiainfektion sairastaneilla henkilöillä. HSP60:n homologisesta rakenteesta johtunee, että osa vasta-aineista tunnistaa myös elimistön omaa HSP60:ta, mutta tautimekanismien kannalta niiden merkitystä ei tunneta.

HSP60-spesifiset solut tulehdusalueella

Herkkiä immunologisia kudosviljelymenetelmiä käyttämällä T-soluja kasvatettiin pienistä kudosnäytteistä, jotka saatiin TFI-naisten kohdun limakalvo- ja munajohtimesta. Tulehdussoluja oli nimenomaan vaurioituneessa munajohdinkudoksessa ja aktivoituneet T-solut reagoivat klamydiabakterille. Suuri osa T-soluista reagoi HSP60:lle, mutta myös muita klamydia-antigeenejä tunnistavia soluja oli paikalla viitaten siihen, ettei HSP60 ole yksin vastuussa tulehdusreaktion jatkumisesta.

HSP60 ja sytokiinivaste

Tutkimuksissa havaittiin, että klamydian HSP60 sai aikaan voimakkaan interleukiini-10- (IL-10) tuotannon TFI-naisten veren soluissa. Lisäksi tulehduskudoksesta eristetyt HSP60-spesifiset T-solut tuottivat voittopuolisesti IL-10-sytokiinia, mutta gamma-interferonin (IFN-g) tuotanto oli heikkoa. Immunologisiin reaktioihin tuotettu IFN-g on tärkein osatekijä klamydiainfektiosta selviämisessä ja tehokkaan suojaavan immuniteetin kannalta. IL-10 on IFN-g:n vastavaikuttaja ja kykenee vaimentamaan klamydiainfektiosta selviämiseen tarvittavaa niin sanottua Th1-tyypin vastetta, mikä voi olla osatekijä kroonisen tulehduksen kehittymisessä. Tärkeä alustava havainto on se, että TFI-potilailla nähtävä positiivinen reaktio HSP60-proteiinia vastaan liittyy tiettyyn HLA DQ -genotyyppiin ja IL10-geenin polymorfismiin (-1082 AA genotyyppiä), jota verrokeilla on selvästi vähemmän.

Jatkotutkimuksissa selvitetään, voidaanko näitä immunologisia ”markkereita” seuraamalla tunnistaa ne henkilöt, joilla mahdollisesti on suurempi alttius C. trachomatis -infektion kroonistumiseen tai jotka infektion uusiessa ovat alttiimpia HSP60-antigeenin käynnistämään immunosupressoriseen vasteeseen, joka olisi osatekijä klamydiainfektion pitkittymiseen.

Anne Kinnunen KTL, Mikrobiologian osasto

Tiivistelmä väitöskirjasta Chlamydial heat shock protein 60 and cell-mediated immunity in tubal factor infertility. National Public Health Institute. A 17/ 2002. http://www.ktl.fi/julkaisut/a-sarja.html/2002a17.pdf.