Publisher

National Public Health Institute

Sosioekonomiset terveyserot: Terveyskäyttäytyminen, biologiset vaaratekijät ja hoitokäytännöt terveyserojen selittäjinä

Kevällä 2003 käynnistetyssä tutkimuksessa analysoidaan sitä monimutkaista ketjua, joka johtaa alhaisesta sosioekonomisesta asemasta elintapojen, vaaratekijöiden ja hoitokäytäntöjen kautta ennenaikaiseen kuolemaan. Projekti tuottaa uutta tietoa sosioekonomisten terveyserojen syistä. Sen yleisenä tavoitteena on etsiä vaikutuskohteita, joihin suunnatuilla toimenpiteillä sosioekonomisten erojen voisi olettaa kapenevan. Painopiste on sydän- ja verisuonitaudeissa, mutta lisäksi käsitellään muitakin keskeisiä kansanterveysongelmia.

Tutkimuksessa otetaan huomioon useita sosioekonomisia tekijöitä. Koulutusta, tuloja ja ammattiasemaa on monesti pidetty vaihtoehtoisina sosioekonomisen aseman mittareina. Tällöin on unohdettu, että nämä mittarit kuvaavat sosioekonomisen aseman eri ulottuvuuksia. Koulutus heijastaa muun muassa tietoja ja taitoja, ammattiasema on yhteydessä työympäristöön, ja tulot taas kuvastavat aineellista hyvinvointia tai vaikkapa mahdollisuuksia hyödyntää monipuolisesti terveyspalveluja.

Tutkimuksessa käytetään Kansanterveyslaitoksen laajoja ja monipuolisia aineistoja: FINRISKI-vaaratekijäkartoitukset, Aikuisväestön terveyskäytttäytymistutkimukset sekä sydäninfarkti- ja aivohalvausrekisteritutkimukset. Aineistoja täydennetään yhdistämällä niihin useista terveydenhuollon ja Tilastokeskuksen rekistereistä saatuja tietoja.

Tutkimus käynnistyi asteittain keväällä 2003. KTL:n tuoreimpien aineistojen täydentäminen sosioekonomista asemaa kuvaavilla rekisteritiedoilla on parasta aikaa meneillään. Täydennetyt aineistot valmistuvat keväällä 2004, mutta osa analyyseista on aloitettu nykyisistä aineistoista.

Tulot vaikuttavat vähemmän kuin koulutus

Monet aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutus on voimakkaasti yhteydessä terveyskäyttäytymiseen. Pitkälle koulutetut miehet polttavat vähemmän tupakkaa, harrastavat useammin liikuntaa ja syövät harvemmin tyydyttynyttä rasvaa ja useammin kasviksia, mutta juovat useammin alkoholia kuin vähän koulutetut miehet. Naisilla erot ovat samansuuntaisia. Tulojen yhteydestä suomalaisten terveyskäyttäytymiseen on toistaiseksi tiedetty vähän: terveyskäyttäytyminen näyttää vaihtelevan tulojen mukaan samalla tavalla kuin koulutuksen mukaan. Tulojen vaikutus terveyskäyttäytymiseen pienenee, kun koulutuksen osuus otetaan huomioon. Tuloilla on koulutuksesta riippumaton itsenäinen yhteys vain tupakointiin ja kasvisten syöntiin.

Tulos osoittaa kuinka monimutkaisia sosioekonomisten tekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet ovat. Voisi luulla, että pienet tulot johtavat pieneen kulutukseen, mutta näin ei ole ainakaan silloin, kun kyseessä on tupakka. Tupakoinnin sosioekonomisten erojen kaventaminen olisi terveyspoliittisesti hyvin tärkeää, joten näiden erojen kehityksestä ja kaventamisesta tarvitaan lisätutkimuksia.

Kasvisten vähäinen käyttö on yhteydessä pieniin tuloihin. Muualla tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että pienituloiset tinkivät kasviksista ja ostavat niiden sijasta muita, täyttävämpiä elintarvikkeita. Brittitutkimusten mukaan pienituloiset asuvat alueilla, joissa hyvälaatuisia ja edullisia kasviksia on vaikea saada eikä heillä ole autoa, jolla ajaa ruokaostoksille supermarketteihin. Koska kasvisten käytön lisääminen on tärkeä ravitsemuspoliittinen tavoite, kasvisten hinta ja saatavuus tulisi pitää sellaisena, että pienituloisillakin olisi mahdollisuus hankkia niitä.

Nämä tulokset on saatu Aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselyn vuosien 1993–1999 aineistoja analysoimalla. Aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselyyn osallistui 1993–1999 lähes 20 000 suomalaista 15–64-vuotiasta. Jatkotutkimuksissa voidaan pureutua muidenkin sosioekonomisen aseman mittareiden kuin tulojen ja koulutuksen merkitykseen sekä tarkastella terveyskäyttäytymistä vuodesta 1978 aina 2000-luvulle saakka.

Terveyskäyttäytyminen, riskitekijät, hoitoon hakeutuminen ja terveydenhuoltojärjestelmän toiminta terveyserojen syitä

Projektin toisessa tutkimuslinjassa on käynyt ilmi, että useat biologiset vaaratekijät, kuten esimerkiksi seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus, ovat selvästi riippuvaisia tutkitun koulutustasosta. Tämä on hyvin sopusoinnussa edellä esitettyjen ravitsemuksen sosioekonomisia eroja koskevien löydösten kanssa. Painoindeksissä ja naisilla myös kohonneen verenpaineen esiintyvyydessä on vastaavat erot. Miehillä kohonneen verenpaineen esiintyvyys ei riipu koulutustasosta. FINRISKI-aineiston analyysit osoittavat, että kymmenvuotisjaksolla 1992–2002 koulutusryhmien väliset riskitekijäerot ovat pysyneet ennallaan.

Myös sydäninfarktin ilmaantuvuudessa todetaan selvät sosioekonomiset erot. FINMONICAn infarktirekisteritutkimuksessa ensimmäisen sydäninfarktin ilmaantuvuus oli pienituloisilla lähes kaksinkertainen suurituloisiin verrattuna. Kuolleisuudessa erot olivat vielä suuremmat kuin ilmaantuvuudessa. Voidaan laskea, että jos pieni- ja keskituloisten sepelvaltimotautikuolleisuus onnistuttaisiin pudottamaan samalle tasolle kuin suurituloisten kuolleisuus, koko maan sepelvaltimotautikuolleisuus pienenisi noin puoleen. Merkittävää on myös, että ensimmäiseen infarktiinsa sairastuneista pienituloisista vuoden kuluttua oli kuollut lähes puolet, kun sen sijaan suurituloisista oli kuollut joka neljäs. Suurin osa pienituloisten ylikuolleisuudesta koostui sairaaloiden ulkopuolella tapahtuneista äkkikuolemista, mutta myös sairaalaan hengissä ehtineillä ylikuolleisuutta esiintyi. Tehokkaiksi osoitettuja hoitoja käytettiin pienituloisille jonkin verran harvemmin kuin suurituloisille.

Nämä tulokset perustuvat 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen tilanteeseen. Ne osoittavat, että sepelvaltimotautikuolleisuudessa ja infarktisairastuvuudessa on suuria sosioekonomisia eroja, jotka johtunevat pääosin potilaiden terveyskäyttäytymisestä ja hoitoon hakeutumisesta, mutta jossain määrin myös terveydenhoitojärjestelmän toiminnasta. Tässä esitelty tutkimusprojekti tuottaa asiasta tuoreempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa sekä etsii sopivia kohteita, joihin suunnattujen toimenpiteiden vaikutuksia voitaisiin jatkossa testata interventiotutkimuksella.

Ritva Prättälä, Veikko Salomaa KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Kirjallisuus:
Laaksonen M, Prättälä R, Helasoja V, Uutela A, Lahelma E. Income and

health behaviours. Evidence from monitoring surveys among Finnish adults. J

Epidemiol Community Health 2003;57:711–717

Salomaa V, Laatikainen T, Tapanainen H, Jousilahti P, Vartiainen E. Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden sosioekonomisen erot. Suomen Lääkärilehti 2003;33:3187–3191.

Salomaa V, Niemelä M, Miettinen H, Ketonen M, Immonen-Räihä P, Koskinen S, Mähönen M, Lehto S, Vuorenmaa T, Palomäki P, Mustaniemi H, Kaarsalo E, Arstila M, Torppa J, Kuulasmaa K, Puska P, Pyörälä K, Tuomilehto J. Sepelvaltimotautikuolleisuuden, kohtausten ilmaantuvuuden ja kohtausten tappavuuden yhteys sosioekonomiseen asemaan Suomessa vuosina 1983–1992. FINMONICAn infarktirekisteritutkimus. Suomen Lääkärilehti 2001;38:3811–3817.

Taulukko 1. Hoitotoimenpiteiden ja kotiutuessa määrättyjen lääkitysten ikävakioidut osuudet (%) 35–64-vuotiailla miehillä FINMONICAn infarktirekisteritutkimuksessa vuosina 1988–92 tuloluokan mukaan.