Publisher

National Public Health Institute

Tyypin 2 diabetes on muodostumassa meillä ja maailmanlaajuisesti terveydenhoidolliseksi ongelmaksi. Sen aiheuttamia kustannuksia on tutkittu etenkin Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa ja todettu sen vievän merkittävästi esiintyvyyttään suuremman osan terveydenhoidon kustannuksista. Meillä diabeteksen aiheuttamia suoria terveydenhoidon kustannuksia on tutkittu vain Helsingin osalta, mutta niistä on laskettavissa myös koko maan kustannuksia. Diabeteksen yhteiskunnalle aiheuttamia epäsuoria sosioekonomisia kustannuksia ei täällä ole laskettu, mutta niiden tiedetään olevan vähintään samaa suuruusluokkaa kuin suorat kustannukset.

Helsinki-tutkimuksessa tunnistettiin henkilötunnuksin 13 738 diabeetikkoa (noin 3 300 pelkällä ruokavaliolla hoidettua jäi tavoittamatta), jotka jaettiin sairastumisiän ja käytetyn lääkitysmuodon perusteella tyyppiin 1 (17 %) ja 2 (83 %). Lisäksi jokaiselle valittiin väestörekisteristä saman postinumeron alueella asuva ikä- ja sukupuolitäsmätty ei-diabeetikkoverrokki, mikä mahdollisti diabeteksen aiheuttamien lisäkustannusten laskemisen. Diabeteksen suoriin kokonaiskustannuksiin sisältyvät kaikki (mistä tahansa syystä aiheutuneet) kustannukset, myös diabetekseen täysin liittymättömät, kuten esimerkiksi syöpä. Tutkimuksessa ei voitu tutkia psykiatrian, hammas- ja työterveyshuollon osuutta.

Molempien tyyppien diabeetikot jaettiin komplisoitumattomiin ja komplikaatioita sairastaviin. Jakoperusteena käytettiin sairaalahoitoa ja toimenpiteitä vaatineen komplikaation toteamista, joten alkavat lievät komplikaatiot eivät kuuluneet mukaan. Helsingin tulokset laskettiin koko maata kattaviksi huomioimalla kustannuserot Helsingin terveydenhuollon ja koko maan keskiarvon välillä.

Kallis sairaus

Lasketut koko maan diabeetikkojen hoidon suorat kokonaiskustannukset olivat vuonna 1997 ainakin 5,15 miljardia markkaa vuodessa (vuoden 2003 tasolle laskettuna 1019 milj. euroa vuodessa), mikä oli 11,1 prosenttia koko maan terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Diabeteksesta aiheutuneet lisäkustannukset olivat puolestaan 2,83 miljardia markkaa (560 milj. euroa), eli 6,1 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.

Tyypin 2 diabeetikkojen osuus kaikkien diabeetikkojen hoidon suorista kokonaiskustannuksista oli 88 prosenttia (897 milj. euroa). Lisäkustannuksista tyypin 2 diabeetikot kuluttivat 84 prosenttia (470 milj. euroa).

Komplikaatiot vievät resursseja

Kun diabeetikot jaettiin liitännäissairauksia sairastaviin ja niitä sairastamattomiin, tyypin 2 diabeetikoista todettiin lisäsairauksia 31 prosentilta ja nämä kuluttivat kaikkien diabeetikkojen suorista kokonaiskustannuksista 60 prosenttia (611 milj. euroa) ja tyypin 2 suorista kokonaiskustannuksista 67 prosenttia (601 milj. euroa). Lisäkustannuksista tyypin 2 liitännäissairauksia sairastaneet kuluttivat puolestaan 74 prosenttia (414 milj. euroa) ja tyypin 2 lisäkustannuksista 92 prosenttia (432 milj. euroa). Lisäsairauksia sairastamattomat tyypin 2 diabeetikot (69 %) selviytyivät puolestaan vain kahdeksalla prosentilla tyypin 2 lisäkustannuksista (38 milj. euroa) ja seitsemällä prosentilla kaikista lisäkustannuksista. Yksin tyypin 2 sydän- ja verisuonisairauksien vuodeosastohoidon lisäkustannukset olivat enemmän kuin tyypin 1 hoidon suorat lisäkustannukset olivat yhteensä.

Yksilöä kohden vuodessa lasketut tyypin 2 diabeetikkojen lisäkustannukset olivat liitännäissairauksista vapailla vain 406,5 euroa/yksilö/vuosi, kun liitännäissairauksia sairastavien lisäkustannukset olivat keskimäärin 9 888,3 euroa/yksilö/vuosi. Lisäkustannukset kasvavat siis keskimäärin yli 20-kertaisiksi, jos tyypin 2 diabeetikoille kehittyy yksi tai useampi diabeteksen liitännäissairaus (ks. kuva).

Uhkakuvat

Jos diabeteksen esiintyvyyden ennustetut kasvut (tyypin 2 lisääntyy 70 % vuoteen 2010 ja tyyppi 1 lisääntyy 2,8 %:n vuosivauhdilla, jolloin diabeetikkoja olisi 300 000, eli 11,6 % väestöstä) toteutuvat, on laskettavissa, että terveydenhuollon kokonaiskustannukset tässä maassa kasvavat sen perusteella ainakin 8,3 prosenttia ja diabeetikkojen hoidon suorat kokonaiskustannukset tulevat vuonna 2010 olemaan ainakin 19,3 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista.

Tehostettu hoito

Tyypin 2 diabeteksen erilaisssa interventiotutkimuksissa on kyetty pienentämään diabeteksen liitännäissairauksien ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuutta keskimäärin puolet. Terveydenhuollossa voitaneen pitää mahdollisena, joskin kunnianhimoisena tavoitteena, että niin tyypin 2 uusista tapauksista kuin molempien diabetestyyppien uusien komplikaatioiden ilmaantumisista voitaisiin ehkäistä (tai ainakin niiden ilmaantumista lykätä) noin neljännes. Näin olettaen vuosittain säästettävissä oleva bruttosumma olisi suuruusluokkaa 450 miljoonaa euroa vuodessa, mistä tyypin 1 tehostetulla hoidolla säästettäisiin kuusi prosenttia tyypin 2 ehkäisyllä 20 prosenttia ja tyypin 2 liitännäissairauksien ehkäisyllä loput 74 prosenttia.

Vaikka saavutettavissa olevasta bruttosäästöstä puolet (225 milj. euroa/v.) sijoitettaisiin tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn ja molempien diabetesmuotojen hoidon tehostamiseen, säästyisi silti muulle terveydenhoidolle ainakin 225 miljoonaa euroa vuosittain.

Ongelmana tämän kaltaisessa spekulaatiossa on tietysti se, että tällä hetkellä diabeteksen liitännäissairauksien suhteen korjataan viimeisten 10–15 vuoden riittämättömän hoidon kielteistä satoa ja että esitettyjen tulosten saavuttamiseksi tarvitaan 5(–7) vuoden hoidon tehostaminen ja ehkäisy, jotka tietenkään eivät ole ilmaisia. Tuo täysimittaisten tulosten odotus on myös poliittisesti hankalan pitkä aika, mutta silti toivoisi terveydenhuollon rahakäytön päättäjiltä siihen tarvittavaa pitkäjänteisyyttä, koska muuten edellä esitetyt kustannusnousun kauhukuvat ovat väistämättä edessä.

Diabeetikkojen hoidossa on tärkeää ehkäistä tyypin 2 diabeteksen ennustettua räjähdysmäistä lisääntymistä. Väestötasolla toteutettuna se merkitsee samalla myös myös ei-diabeetikoiden sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyn tehostumista riskitekijöiden yhtäläisyyden perusteella. Mutta ellei huolehdita jo olemassa olevien ja väistämättä tulevien uusien (75 %) diabeetikkojen hoidon tehostamisesta, ei ennustettua kustannusten kasvua voida paljoakaan estää.

Tero Kangas