Publisher

National Public Health Institute

Dyslipidemioiden hoidon tarve arvioidaan sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskin perusteella. Korkeariskisten henkilöiden hoitoa tulee tehostaa. Tällä hetkellä yli 300 000 suomalaista käyttää lipidilääkkeitä. Hoitosuosituksen myötä käyttäjien määrä todennäköisesti lisääntyy. Kaikki ne, joiden lipidiarvot poikkeavat suosituksista, eivät kuitenkaan tarvitse lääkehoitoa. Väestötasolla kohonneen kolesterolin ja muiden dyslipidemioiden hoidon pääpaino on edelleen elämäntapojen muutoksessa. Kansanterveyden ja terveydenhuollon talouden kannalta on tärkeää, että lääkehoito kohdentuu oikein ja hoitoa saavat ne, jotka hyötyvät siitä eniten.

Dyslipidemialla tarkoitetaan seerumin korkeaa kokonais- ja LDL -kolesterolipitopitoisuutta, matalaa HDL-kolesterolipitoisuutta tai korkeaa trigyseridipitoisuutta sekä näiden yhdistelmää. Dyslipidemiat ovat keskeinen syy ateroskleroosin eli valtimoahtaumataudin kehittymiseen sepelvaltimoihin, aivovaltimoihin ja alaraajojen valtimoihin. Parhaiten tunnetaan seerumin korkean kolesterolipitoisuuden vaikutus sepelvaltimotaudin syntyyn.

Uudella Käypä hoito -suosituksella halutaan antaa terveydenhoitohenkilökunnalle viimeisimpään tutkimustietoon perustuva käytännönläheinen ohje dyslipidemioiden hoitoon. Suositus noudattaa uusimman eurooppalaisen sydän- ja verisuonitautien ehkäisysuosituksen päälinjoja. Valtimotaudin kokonaisriskiarvio perustuu laajaan eurooppalaiseen, myös suomalaisia aineistoja hyödyntävään, SCORE tutkimukseen, joka on korvannut aiemmin käytössä olleen amerikkalaiseen Framingham -tutkimukseen perustuneen riskiarvion.

Vaikka suomalaisten keskimääräiset kolesterolitasot ovat laskeneet ruokavaliomuutosten ansiosta merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana, suosituksesta poikkeavat lipiditasot ovat yleisiä. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan väestöstä 80 prosentilla kokonaiskolesterolipitoisuus oli yli 5,0 mmol/l ja 30 prosentilla yli 6,4 mmol/l. Selvästi suurentunut triglyseridipitoisuus (2.0 mmol/l tai yli) oli 31 prosentilla alle 65-vuotiaista miehistä ja 14 prosentilla samanikäisistä naisista. Huolestuttava on myös havainto, että kolesterolitasojen lasku näyttää pysähtyneen ja kääntyneen pienoiseen nousuun viimeisen viiden vuoden aikana.

Hoidolla vaikutetaan kokonaisriskiin

Dyslipidemioiden hoidon perimmäisenä tavoitteena on ateroskleroottisten valtimotautien ehkäisy ja hoito. Primaaripreventio kohdistuu henkilöihin, joilla ei ole todettu valtimotautia. Sekundaaripreventiolla pyritään estämään jo syntyneen sairauden paheneminen ja tautikohtauksen uusiminen. Hoidon tarve arvioidaan sydän- ja verisuonitaudin kokonaisriskin perusteella. Lipidiarvojen lisäksi kokonaisriskin arvio perustuu tietoon tutkittavan iästä, sukupuolesta, aiemmasta valtimotaudista, diabeteksesta, tupakoinnista, verenpaineesta, painoindeksistä ja valtimotautisukurasituksesta. Kokonaisriskiä pienennetään vaikuttamalla mahdollisimman moneen yksittäiseen riskitekijään, sekä muuttamalla elintapoja että tarvittaessa lääkehoidolla.

Eurooppalaisen suosituksen mukaan hoito kohdistetaan ensisijaisesti seerumin suureen kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuuteen. Pieni HDL-kolesteroliarvo ja suuri triglyseridipitoisuus ovat merkkejä lisääntyneestä riskistä ja hoidon lisäaihe. Suositeltu seerumin kokonaiskolesteroliarvo on alle 5,0 mmol/l ja LDL -kolestroli alle 3,0 mmol/l. Suuren riskin henkilöillä tavoitteet ovat tiukemmat: kokonaiskolesteroli alle 4,5 mmol/l ja LDL -kolesteroli alle 2,5 mmol/l. Suuren riskin henkilöinä pidetään niitä, joilla on jo ateroskleroosin aiheuttama valtimotauti tai diabetes ja niitä, joilla sydän- ja verisuonitautikuoleman vaara on seuraavien kymmenen vuoden aikana vähintään viisi prosenttia tai saavuttaisi tämän tason 60 vuoden iässä. Jos potilaan kuoleman vaara arvioidaan erityisen suureksi, hoidossa voidaan pyrkiä vielä suosituksen arvoja matalampaakin kokonais- ja LDL-kolesterolitasoon.

Monelle riittävät elämäntapamuutokset

Elämäntapahoitoon kuuluvat ruokavalion ja liikuntatottumusten muuttaminen, laihdutus ja painonhallinta sekä tupakoinnin lopettaminen. On arvioitu, että näin valtaosalle voitaisiin saavuttaa riittävä lipidivaste. Terveellisistä elämäntavoista hyötyvät nekin, joiden lipidiarvot ovat suositusten mukaiset.

Ruokavalion kulmakivenä on kovan rasvan (tyydyttyneet ja transrasvahapot) välttäminen. Kovaa rasvaa saadaan eniten rasvaisista maitovalmisteista, voista, juustoista, rasvaisista makkaroista ja lihasta. Pehmeän rasvan ohella kova rasva voidaan korvata hitaasti imeytyvillä hiilihydraateilla. Ruokavalion kolesterolia alentavaa vaikutusta voidaan tehostaa kasvistanolia tai -sterolia sisältävillä tuotteilla.

Ruokavalion energiamäärä riippuu siitä, pyritäänkö samalla myös painon pudotukseen. Liikapainoisilla jo 5–10 prosentin painon pudotus vähentää sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Liikunta vähentää sydän- ja verisuonitaudin riskiä sekä itsenäisesti että vaikuttamalla edullisesti muihin riskitekijöihin.

Koska diabetes lisää sydänkuoleman riskiä merkittävästi, sen ehkäisy ja hoito on tärkeää. Rasvakoostumukseltaan muutetun ja runsaskuituisen ruokavalion sekä liikunnan on osoitettu vähentävän tyypin 2 diabeteksen ilmaantumista korkeariskisillä henkilöillä 58 prosenttia. Tupakoinnin lopettaminen vähentää sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvaa kuolemanriskiä sinänsä ja sen lisäksi se vaikuttaa edullisesti lipidiprofiiliin nostamalla seerumin HDL-kolesterolipitoisuutta.

Lääkkeitäkin tarvitaan

Lääkehoitoa tarvitaan silloin kun elämäntapamuutokset eivät tuota toivottua tulosta. Varsinkin valtimotautia sairastavat ja diabeetikot hyötyvät lääkehoidosta. Dyslipidemioiden lääkehoidossa vakuuttavin sekä primaari- että sekundaaripreventiota koskeva tutkimusnäyttö on saatu statiineista. Niiden osuus onkin suurin, noin 98 prosenttia, kaikista Suomessa käytetyistä lipidilääkkeistä. Eri statiinien vaikutukset lipideihin ovat varsin samansuuntaiset. Niillä on myös lipideistä riippumattomia edullisia terveysvaikutuksia, joiden kliininen merkitys on kuitenkin vielä epäselvä. Sepelvaltimotautitapahtumien lisäksi statiinit vähentävät aivovaltimotautitapahtumia ja perifeerisen valtimotaudin ilmentymiä. Muita käytössä olevia lipidilääkkeitä ovat fibraatit, resiinit, guarkumi ja äskettäin markkinoille tullut etsetimibi. Hormonikorvaushoitoa ei suositella sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn.

Tutkimuksissa käytetyillä annoksilla statiinit ovat osoittautuneet sangen turvallisiksi lääkkeiksi ja haittavaikutukset ovat olleet vähäisempiä kuin fibraateilla ja resiineillä. Dyslipidemioiden lääkehoito on kuitenkin usein pitkäaikaista ja sivuvaikutukset voivat ilmetä vasta vuosien kuluttua. Lääkehoidon aiheet ja vasta-aiheet kuvataan tarkemmin alan kirjallisuudessa ja katsausartikkeleissa.

Kun kysessä on suuren riskin potilas (valtimotautia, diabetesta tai perinnöllistä dyslipidemiaa sairastava), elämäntapamuutokset ja lääkehoito on usein syytä aloittaa samanaikaisesti, koska niiden yhdistelmä vähentää kokonaisriskiä tehokkaimmin.

Pekka Jousilahti
Helsingin yliopisto, kansanterveystieteen laitos
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Kirjallisuus

Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito –suositus. Dyslipidemiat. Duodecim 2004;120:1794-1816.

Seerumin lipidifraktio-tavoite

Kokonaiskolesteroli = alle 5,0 mmol/l*

Kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde = alle 4

LDL-kolesteroli = alle 3,0 mmol/l*

Triglyseridi = alle 2,0 mmol/l

HDL-kolesteroli = yli 1,0 mmol/l

*Suuren riskin henkilöillä kokonaiskolesteroli alle 4,5 mmol/l ja LDL-koilesteroli alle 2,5 mmol/l