Publisher

National Public Health Institute

Pneumokokki ja E. coli – liikettä eri suuntiin

Pneumokokin erytromysiiniresistenssi yleistyy mutta E. colin resistenssi virtsatie-infektiolääkkeille saattaa olla vähenemässä. Lääkekäytön aiheuttama valintapaine on todennäköinen syy molempiin.

Streptoccoccus pneumoniae, pneumokokki, on yksi tärkeimmistä hengitystieinfektioiden aiheuttajista kaikkialla maailmassa. Suomessa se on yleisin aivokalvotulehduksen aiheuttaja ja, veriviljelylöydöksinä mitaten, jopa kolmanneksi yleisin septisen infektion aiheuttaja. Pneumokokki on luonnostaan herkkä beetalaktaami- sekä makrolidiryhmän lääkkeille. Makrolidiryhmän lääkkeet ovat olleet yleisesti käytössä avohoitoalkuisen keuhkokuumeen hoidossa, vaikka ensisijaisena hoitosuosituksena pneumokokkipneumoniassa onkin ollut penisilliini. Bakteerin kyky kasvattaa vastustuskykyään penisilliinin ja kefalosporiinien vaikutukselle on tunnettu jo kolme vuosikymmentä ja resistenssin kehitystä onkin seurattu huolestuneina eri puolilla maailmaa. Suomessa penisilliiniherkkyydeltään alentuneiden kantojen määrä on hitaassa kasvussa, mutta niiden osuus kaikista kannoista on kuitenkin varsin matala, alle 10 prosenttia. Vain alle kaksi prosenttia kaikista kannoista on penisilliinille täysin resistenttejä. Sen sijaan erytromysiinille resistenttien kantojen määrä on kasvanut harppauksin vuosi vuodelta. Viime vuoden kotimainen Finres 2003* -tilasto kertoo, että lähes joka viides potilasnäytteestä löytyvä pneumokokkikanta on resistentti erytromysiinille.

E. coli luopumassa puolustuksestaan?

E. coli yleisimpänä virtsatieinfektioiden ja myös septisten infektioiden aiheuttajana on osoittanut kykenevänsä hankkimaan vastustuskyvyn mille tahansa bakteerilääkkeelle. Viimeisimpänä ovat laajakirjoiset beetalaktamaasit (extended spectrum beta- lactamases, ESBL), joiden avulla se pystyy torjumaan kaikkien penisilliini- ja kefalosporiiniryhmän lääkkeiden kasvua estävän vaikutuksen. Toisaalta on havaittavissa, että resistenssi eräille virtsatieinfektioiden hoidossa käytettäville lääkkeille vähenee samanaikaisesti.. Finres 2003 -tilasto kertoo, että trimetopriimille resistenttien kantojen osuus Suomessa on seitsemässä vuodessa laskenut kymmenen prosenttiyksikköä, 27 prosentista seitsemääntoista. Vastaava kehitys, joskin lievempänä, on nähtävissä myös mesillinaamin ja nitrofurantoiinin suhteen. Nämä tulokset ovat ilahduttavia, mutta niihin tulee suhtautua toistaiseksi varovasti, ennen kuin on käytettävissä tarkempaa tietoa asiasta. Lisäksi ESBL-positiivisten kantojen ilmaantuminen ja orastava fluorokinoloniresistenssin yleistyminen E. colilla saattavat olla mitalin toinen puoli.

Bakteeri luopuu turhasta taakasta

Resistenssitekijä on bakteerille taakka. Useimmiten lääkeresistenssin takana on hankittu, ylimääräinen geneettinen elementti, jota bakteeri kantaa kuin puolustusasetta mukanaan. Kun ominaisuus käy bakteerille tarpeettomaksi, se on useimmiten valmis luopumaan siitä. Bakteeri on lajitovereitaan heikommassa asemassa myös silloin, jos bakteerin luontaisen ominaisuuden mutaatio, esimerkiksi soluseinän läpäisevyyden muutos, hidastaa ravinnonsaantia tiiviin soluseinän vuoksi. Viisaalla lääkekäytöllä, joka perustuu oikeaan tietoon bakteerien lääkeresistenssin esiintyvyydestä, voidaan vaikuttaa bakteerien tarpeeseen kerätä ja kantaa puolustusaseita. Lääkeresistenssi voidaan saada yleistymään nopeastikin, mutta toisaalta bakteeri ei pidä tarpeetonta ominaisuutta mukanaan. Näin ollen kehitys molempiin suuntiin on mahdollinen.

Antti Nissinen
Keski-Suomen keskussairaala, Jyväskylä

*Finres on Suomalaisen mikrobilääkeresistenssin tutkimusryhmän (FiRe - Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance) vuosittainen raportti kliinisistä näytteistä maassamme eristettyjen bakteerien lääkeresistenssistä. Yleisimpien bakteerien kohdalla tiedot ovat nähtävissä osoitteessa www.ktl.fi/extras/fire.