Apunavigaatio
Vesikauhurokote
Vesikauhurokote
Kauppanimi ja myyntiluvan haltija
Rabies-Imovax; Aventis Pasteur MSD, Belgia.
Vaccin Rabique Pasteur; Aventis Pasteur SA, Ranska.
Pakkaus
Pakkaus sisältää yhden annoksen kylmäkuivattua rokotetta injektiopullossa sekä yhden annoksen liuotinnestettä kertakäyttöruiskussa.
Säilytys
Rokote säilytetään +2-+8 °C:n lämpötilassa. Liuotettu rokote on käytettävä tunnin kuluessa liuottamisesta.
Koostumus
Yksi annos rokotekuiva-ainetta sisältää immunogeenina kylmäkuivattuja, inaktivoituja humaanidiploidisoluissa (WI-38, Rabies Imovax) tai VERO-soluissa (Vaccin Rabique Pasteur) viljeltyjä puhdistettuja ja β-propiolaktoni-inaktivoituja rabiesviruksia (Wistar PM/WI-38-1503-3M -viruskanta) sekä apuaineena ihmisen albumiinia ja Rabies Imovaxissa neomysiinisulfaattia.
Käyttöaiheet
Vesikauhurokote on tarkoitettu rabieksen ennaltaehkäisyyn taudin esiintymisalueilla työskenteleville ja heidän perheenjäsenilleen, etenkin perheen leikki-ikäisille lapsille. Lisäksi rokotus on aiheellinen rabiesviruksen infektoiman pureman hoidossa.
Käyttövalmiiksi saattaminen
Liuotin injektoidaan rokotetta sisältävään injektiopulloon. Liuotinneste siirtyy alipaineistettuun pulloon itsestään. Rokotteen annetaan liueta, minkä jälkeen käyttövalmis rokote imetään takaisin kertakäyttöruiskuun. Kellertävä kuiva-aine muuttuu liuotinnesteen lisäämisen jälkeen lilanpunaiseksi (Rabies Imovax). Liuotetun rokotteen tulee olla homogeeninen, kirkas liuos eikä siinä saa olla partikkeleita. Liuotettu rokote tulee käyttää välittömästi.
Annostus ja antotapa
KTL:n suositus ennalta ehkäiseväksi perussarjaksi on kolme pistosta kuukausina 0, 1 ja 12. KTL:n suositus poikkeaa valmistajan ohjeesta. Tartuntariskin jatkuessa annetaan yksi lisätehosteannos viiden vuoden välein. Jos toimii tehtävissä, joissa todennäköisesti altistuu toistuvasti tartunnalle (esim. käsittelee rabiesvirusta laboratoriossa), suoja on syytä varmistaa vasta-ainetutkimuksin esimerkiksi vuoden väliajoin.
Altistuksen jälkeinen rokotushoito: Aikaisemmin rokottamattomille annetaan yhteensä viisi annosta lihaksensisäisesti (i.m.) päivinä 0, 3, 7, 14 ja 28. Haavan huolellisen puhdistuksen jälkeen aloitetaan rokotus välittömästi, mielellään 24 tunnin kuluessa rabiesoireisen eläimen puremasta ja annetaan aina myös rabiesimmunoglobuliinia 20 KY/kg (Imogam Rabies). Rokotetta pistetään 1 ml olkavarren hartialihakseen. Imeväisikäisille lapsille on hartialihaksen pienuuden vuoksi parempi pistää rokote ulomman reisilihaksen etu-yläosaan. Rokotetta ei saa pistää pakaraseutuun, sillä rokotteen aikaansaama suojateho on tällöin oleellisesti huonompi. Lasten annostus on sama kuin aikuisten. Jos rokotussuojan kehittymisen tiedetään tai epäillään olevan heikentynyt (vasta-ainemittausten perusteella tai epäillyn immuunivastetta heikentävän perustaudin vuoksi), annetaan kuudes rokoteannos 90 vuorokauden kuluttua. Immunoglobuliini annetaan ensimmäisen rokoteannoksen kanssa samaan aikaan. Immunoglobuliini infiltroidaan haavaan ja sen ympäristöön, jos mahdollista. Jos koko annosta ei saada kulumaan näin, ruiskutetaan loput lihaksensisäisesti (i.m.) eri paikkaan kuin rokote.
Aikaisemmin rokotetuille annetaan kaksi annosta päivinä 0 ja 3. Immunoglobuliinia ei tässä tapauksessa tarvitse antaa paitsi, jos purema on kasvojen, kaulan tai sormenpään alueella tai jos muilla alueilla on useita puremia.
Suojateho
Ennalta ehkäisevästi annettu rokote ei anna täydellistä suojatehoa rabiekselta vaan lisäpistoksia tarvitaan aina todetun altistuksen jälkeen.
Haittavaikutukset
Rokotuksen jälkeen voi ilmetä lieviä paikallisia reaktioita (rokotuskohdan kipua, punoitusta ja turvotusta) tai ohimeneviä yleisoireita (lämmönnousua, päänsärkyä, pahoinvointia tai lihassärkyä).
Varotoimet ja vasta-aiheet
Yleiset vasta-aiheet. Neomysiinin aiheuttamat yleisoireet ovat vasta-aiheisia ennalta ehkäisevälle rokottamiselle. Henkilöille, jotka ovat saaneet neomysiinistä vain paikallisoireita, rokotuksen voi antaa. Ennalta ehkäisevää rokotusta ei yleensä suositella raskaana oleville, ellei rabiesvaara ole suuri. Pureman jälkeiseen rokottamiseen raskaus ei ole vasta-aihe, sillä tauti johtaa hoitamattomana kuolemaan.
Lisätietoja
Rabiesta eli vesikauhua esiintyy suurimmassa osassa maapalloa (ks. Matkailijan terveysopas). Esimerkiksi Baltian maissa raportoitiin v. 2004 ensimmäisellä neljänneksellä yli 300 rabiestapausta villi- ja kotieläimissä yhteensä. Rabies on yleensä vain eläinkunnan tauti, joka poikkeustapauksissa tarttuu ihmiseen. Ihmisen taudista on käytetty nimitystä vesikauhu ja eläimen taudista nimitystä raivotauti. Ihmisten rabiestartunnat ovat erittäin harvinaisia Suomessa. Vuonna 1987 suomalaisella lepakkotutkijalla todettiin kuolemaan johtanut vesikauhu. Suomessa viimeinen rabiesepidemia oli pääasiassa ketuissa ja supikoirissa vuosina 1988-89. Sitä ennen Suomessa ei ollut esiintynyt kotoperäistä rabiesta vuoden 1958 jälkeen. Vuodesta 1991 Suomi on taas julistettu rabieksesta vapaaksi. Vuonna 2003 todettiin yksittäinen rabiestartunta maahantuodulla hevosella. Vaikka varsinainen rabiesvirusvaranto on villieläimissä, virus tarttuu ihmiseen yleensä tartunnan saaneen kotieläimen puremasta.