Publisher

National Public Health Institute
Original page

diagnosis, genetic screening, methicillin resistance, staphylococcus aureus

Julkaistu 6.10.2005

mecA-geenitestaus KTLstä kentälle

MRSA-diagnostiikan kulmakivi, mecA-geenitestaus eli metisilliini-resistenttien Staphylococcus aureus -kantojen varmistus, siirtyy vuoden 2006 alussa Kansanterveyslaitokselta sairaanhoitopiireille. Uuden työnjaon taustalla on kantojen määrän kasvu, diagnostiikan helpottuminen kaupallisten testikittien myötä ja halu nopeuttaa varmistustuloksen saamista. Paikallisesti tehty mecA-geenitestaus onkin jo nopeuttanut epidemian selvitystyötä ja siten todennäköisesti säästänyt torjuntatoimien aiheuttamia kuluja. FiRe-laboratorioiden henkilökunta pääsi kokeilemaan erilaisia mecA-geenitestejä KTL:n järjestämillä kursseilla.

Lue aiheesta MRSA:n tunnistus

Sairaalamikrobiologi Eija Esko Päijät-Hämeen keskussairaalasta kertoo osallistuneensa kurssille pakon edessä, koska sairaalan täytyy vuoden loppuun mennessä ratkaista, miten MRSA-tapausten varmistus hoidetaan.

– Joudumme miettimään, pystytämmekö toiminnan omaan laboratorioomme vai ostammeko palvelun muualta, esimerkiksi joltain yliopistosairaalalta, jolla testaus on jo käytössä. Kumpikin vaihtoehto tulee maksamaan sairaanhoitopiirille.

Toisen kurssipäivän lopulla Eija Esko ei vielä osannut sanoa, minkä menetelmän hän valitsisi. – Meidän täytyy muodostaa kokonaiskuva ja arvioida sitten, mikä menetelmistä istuu parhaiten juuri meidän toimintaamme. Laitteet tai suunnitelmat niiden hankkimiseksi ovat osa palapeliä. Tällä hetkellä ratkaisee myös se, minkä verran työvoimaa menetelmät vaativat. Nykyisistä henkilöstöresursseista on vaikea saada irti enempää. Eskoa huolestuttaa myös uuden menetelmän validoinnista aiheutuvan työn määrä. – Validointi on aina iso prosessi. Meillä on jonossa menetelmiä, jotka odottavat käyttöön ottoa, kunhan vain ehtisimme validoida ne. MRSA-geenitestaus on vain pieni osa laboratorion työtä, painottaa Eija Esko. Kuva Laboratoriohoitajat Päivikki Pajunen Kainuun keskussairaalasta ja Pirkko Lehti Etelä-Karjalan keskussairaalasta keskittyvät pipetoitiin KTL:N järjestämällä kurssila.

Kanta-Hämeessä toistaiseksi vähän MRSA-kantoja

­– Sain kurssilla hyvän tuntuman esiteltyihin menetelmiin ja harkitsen testin käyttöönottoa laboratorioon. Toistaiseksi meillä on kuitenkin ollut niin vähän MRSA-kantoja, ettei oman toiminnan pystyttäminen ole vielä ajankohtaista, kertoo kurssilla viihtynyt ylilääkäri Riitta Karttunen Kanta-Hämeen keskussairaalasta.

Vaikka Kanta-Hämeen tilanne on vielä hyvä, Riitta Karttusta huolestuttaa se, että alueen potilaat käyvät vaikeissa leikkauksissa Helsingin tai Tampereen yliopistosairaaloissa, missä MRSA-kantoja löytyy paljon.

– Vaikka näiltä potilailta suljetaan pois MRSA ennen kuin he siirtyvät eristyksestä muuhun osastohoitoon, on mahdollista, että saamme lisää tapauksia tätä kautta. Sitten oman menetelmän pystyttämistä pitäisi harkita vakavasti. Tilanne voi muuttua nopeastikin.

Määrityksen tekeminen omassa laboratoriossa verrattuna nykyiseen käytäntöön toisi Karttusen mukaan helpotusta esimerkiksi niille potilaille, joilla on ns. BORSA-kanta. Nämä stafylokokki-kannat ovat laboratorio-oloissa resistenttejä oksasilliinille, vaikka eivät yleensä muille lääkkeille. Ne eivät kuitenkaan kanna mecA-geeniä eivätkä aiheuta sairaalaepidemioita, ainoastaan vaikeuttavat diagnoosiin pääsyä.

– Tekemällä määrityksen omassa sairaalassa nopeuttaisimme diagnoosia joitakin päiviä ja voisimme purkaa näiden potilaiden turhan eristyksen pikemmin, kertoo Karttunen.

Testi laboratorion arjessa

TAYS on hiljattain ottanut käyttöön yhden kurssilla esitellyistä menetelmistä.

Laboratoriohoitaja Kari Saarimaa halusi oppia lisää mecA-määrityksestä ja päästä kokeilemaan myös muita menetelmiä.

– Vaivannäkö on suunnilleen samaa luokkaa, vaikka menetelmien työtavat ja -vaiheet ovatkin erilaiset, hän kertoo saatuaan toisen päivän harjoitukset lähes loppuun.

Kari Saarimaan mukaan Taysissa käytössä olevan menetelmän oppi nopeasti.

– Ensimmäisellä kerralla teimme työvaiheet ohjaajan opastuksella. Toisella kerralla ohjaaja oli paikalla ja häneltä sai kysyä, mutta teimme periaatteessa kaiken itse. Sen jälkeen olen tehnyt määrityksiä täysin itsenäisesti.

Saarimaan mukaan määritys voi epäonnistua vain, jos unohtaa jonkun työvaiheen.

– Työssä auttavat kaupallisten testikittien selkeät ohjeet, jotka tosin ovat saatavissa vain englanniksi, kertoo Saarimaa.

Maria Kuronen, toimitussihteeri
Kansanterveyslehti

---

MRSA:n tunnistus Staphylococcus aureus on yleinen, ihmisen iholta ja limakalvoilta löytyvä bakteeri. Noin kolmannes ihmisistä kantaa sitä normaalissa bakteeristossaan eli bakteeri löytyy terveeltä ihmiseltä aiheuttamatta minkäänlaisia oireita tai tautia. MRSA tarkoittaa metisilliinille ja käytännössä kaikille penisilliinin sukuisille mikrobilääkkeille vastustuskykyistä S. aureus -bakteeria. Sairaalahygienisesti merkittävä MRSA on kuitenkin vain sellainen kanta, jonka herkkyys on alentunut hankitusta mecA-geenistä johtuen eikä esim. ylenmääräisen beetalaktaamasin tuoton seurauksena (kuva 1). S. aureus -kanta varmistuu siis MRSA:ksi vasta kun sillä on todettu mecA-geeni esimerkiksi PCR-menetelmällä. Kuva 1. mecA-geeni saa bakteerin tuottamaan muuntunutta pintaproteiinia, joka johtaa antibioottiresistenssiin. . Kuva 2 Laboratoriodiagnostiikka on tärkeä osa tartuntatautien torjuntaa. Mikrobilääkkeille resistentit bakteerit tulisi havaita tavallisen bakteeriviljelyn yhteydessä, mutta ns. rikastusviljely ja seulontamaljojen käyttö parantaa herkkyyttä ja osuvuutta (kuva 2). Näytteen otosta päättää kliinikkolääkäri. Jos epäillään potilaan kantavan MRSA:ta, otetaan näytteitä yleensä paitsi infektiofokuksista, myös muista ihorikkoalueista, sieraimista ja nielusta sekä mahdollisesti perineum-alueelta, dreenien ja katetrien juuresta, katetrivirtsasta ja vastasyntyneiltä navasta. Näytteenoton toistaminen lisää tutkimuksen herkkyyttä. Anni Virolainen-Julkunen, ylilääkäri KTL, mikrobilääkelaboratorio, etunimi.sukunimi@ktl.fi