Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(tidningsartikel)

Pääkirjoitus: Tee hyvä sijoitus: Anna aikaasi lapselle!

  • Lönnqvist, Jouko
Julkaistu 28.11.2005

Pääkirjoitus

Tee hyvä sijoitus: Anna aikaasi lapselle!



Kaikki me kannamme huolta maailman lapsista. Lapsi on aikuisen silmäterä. Lasten tarpeille on vaikea sanoa ei. Osaamme eläytyä heidän tarpeisiinsa, sillä meissä kaikissa asuu vielä aikuisenakin pieni lapsi. Haluamme paikata lapsuuttamme omilla lapsillamme ja turvata heille meitä itseämme parempi tulevaisuus. Lähtökohdat lasten nykyistä paremmalle huomioimiselle ovat siis hyvät, mutta käytännön tosiasiat puhuvat toista. Lapsi joutuu taistelemaan asemastaan aikuisten maailmassa entistä tiukemmin. Joudumme kysymään, mistä löytyisi aikaa lapsille ja lapsuudelle.


Mielenterveyden kehityksen turvaaminen on lapsuuden
ja nuoruuden
keskeisiä haasteita
ja samalla terveen
kasvun perusta.

Evoluution näkökulmasta lapset merkitsevät siltaa menneen ja tulevan välillä. Lasten erilaisuus ja omintakeisuus sekä heidän autonomiansa ja lapsuuden itseisarvo on taattu kansainvälisin sopimuksin. Lasten luontaista ja yksilöllistä kehityspotentiaalia tulisikin edistää kaikin tavoin. Aikuisten on suojeltava ja tuettava lapsia, mutta aina vain lasten tarpeista käsin. Me vanhemmat emme omista lapsiamme. He ovat meillä vain lainassa.

Perimän lisäksi varhaiset elämänkokemukset luovat perustan terveydelle myös mielenterveyden osalta. Myönteinen ja suojeleva ympäristö rakentaa lapsen keskushermostoa lajillemme ominaiseen normaaliin suuntaan. Sen sijaan lapsuuden aikaiset kielteiset ja traumaattiset kokemukset herkistävät meitä stressin sietokyvyn osalta muita helpommin haavoittuviksi. Lapsuuden taakat voivat kuormittaa meitä vielä myöhemminkin elämässä. Lukemattomien toistuvien kokemusten synnyttämiä muistijälkiä ei hevin muuksi muuteta. Vahvat myönteiset kokemukset luovat perustan myös myöhemmälle myönteiselle kehitykselle niin, että ”rikkaat rikastuvat”. Lapsuudessa syntynyt pysyvä haavoittuvuusalttius taas varjostaa tulevaisuuttamme ehkä pitkällekin aikuisuuteen. Emme kuitenkaan ole vain ”syntymässä säikähtäneitä”, sillä aina on olemassa mahdollisuuksia oppia myös myönteisistä kokemuksista ja vahvistua yksilöinä. Toisaalta emme ole koskaan täysin suojassa elämän traumaattisilta kokemuksilta. Aikuisen posttraumaattista sopeutumista määrittää myös aikaisempi kehitys.

Huoli lasten ja nuorten mielenterveydestä nousee ajoittain uutisvälineiden otsikoihin ja keskustelunaiheeksi myös vallan käytäville. Yleinen käsitys näyttää olevan, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat olisivat olleet kaiken aikaa lisääntymässä. Näin asia ei kuitenkaan ole. Lapsilla ja nuorilla on aina ollut vaikeampaa, kuin mitä olemme olleet valmiita myöntämään. Nyt kun tiedämme, kuinka yleisiä lasten ja nuorten mielenterveysongelmat itse asiassa ovat, niin reagoimme niihin voimakkaasti. Lasten osalta on pääosin kyse oppimisvaikeuksista, ahdistuneisuudesta sekä levottomuudesta sellaisena kun se ilmenee ADHD-oireyhtymässä ja käyttäytymishäiriöistä tai masennuksesta. Nuorten kohdalla on kyse vieläkin korkeammista esiintyvyysluvuista erityisesti masennuksen ja ahdistuneisuuden osalta ja samalla myös eriasteisista päihdeongelmista ja syömishäiriöistä. Monet näistä ongelmista esiintyvät samanaikaisesti. Suomessa samoin kuin useissa muissakin länsimaissa 10 % lapsista kärsii sellaisesta ajankohtaisista mielenterveysongelmista, jotka haittaavat lasten toimintakykyä.

Monet varhaiset riskitekijät ennustavat lasten mielenterveysongelmia jo viidenteen ikävuoteen mennessä. Enemmistö lapsista kestää kuitenkin hämmästyttävän hyvin riskitekijöiden painetta. Havainto muistuttaa meitä erilaisten kehityskulkujen mahdollisuudesta ja lapsissa olevasta voimakkaasta terveen kehityksen potentiaalista. Tiedämme myös, että peruskoulun ala-asteikäisten lasten ongelmat ennustavat hyvin aikuisten mielenterveysongelmia. Suomalaisistakin pitkittäistutkimuksista tiedämme, että lasten ongelmat ennakoivat nuorten ongelmia. Esimerkiksi kahdeksanvuotiaana havaittu lapsen depressiivisyys ennakoi nuoruusiän itsetuhoisuutta.

Mielenterveys ei jakaannu koskaan tasaisesti kaikille. Tytöt menestyvät koulussa kyllä poikia paremmin, mutta he myös oirehtivat poikia varhaisemmin ja voimakkaammin psyykkisesti. Luokallaan muita selvästi nuoremmat ovat myös tovereitaan alttiimpia mielenterveysongelmille. Lapset tarvitsevat ja voivat saada ongelmiinsa myös koulun tukea. Ahdistuneita koululaisia voidaan auttaa merkittävästi koulussa annettavalla ryhmämuotoisella tuella.

Keskeistä on vanhemmuuden ja perheen antama tuki lapselle. Joudumme kuitenkin usein huolestuneena toteamaan, että lapsuus kiitää ohitse ilman, että lapsi saa riittävästi tarvitsemaansa huomiota. Vanhemmuuden antama tuki lapselle ei ole monista syistä useinkaan riittävä. Lapsen tarpeet jäävät huomaamatta tai ne kohdataan epätarkoituksenmukaisella tavalla. Lapsiperheiden arki on liian usein rakenteeton, jopa kaoottinen. Säännöllinen ruokailu puuttuu, perheenjäsenten kotiintuloajat vaihtelevat, vanhemmat ovat poissa ja lapset kiirehtivät harrastuksesta toiseen. Yhdessäoloa on liian vähän. Innostusta ehkä on, mutta terve järki näyttää olevan liian usein kadoksissa. Esimerkiksi television runsas katselu jo aivan pienenä lapsena rikkoo normaalin vuorokausi- ja unirytmin. Tilanne pahenee aivan liian usein kouluiässä ilman, että siihen tohdittaisiin puuttua luontevasti.

Nuoret tukeutuvat toisiin nuoriin ottaessaan etäisyyttä omiin vanhempiinsa. Vertaisnuorten antama tuki tuleekin kipeään tarpeen silloin, kun yhteys omiin vanhempiin ei enää toimi. Toisaalta nuorten ongelmat voivat myös kuormittaa muita nuoria. Lisäksi ongelmat usein kasaantuvat ja kärjistyvät nuorisoryhmissä. Näin voi tapahtua myös nuorten hoitoyhteisöissä. Vaikuttavien hoitomuotojen tehokas tuottaminen lapsille ja nuorille onkin erittäin haasteellista. Sekä lapset että erityisesti nuoret ovat hoitopalveluiden alikäyttäjiä ja väliinputoajia. Hoitoketjujen jatkuvuus ei näytä toteutuvan heidän osaltaan riittävän hyvin.

Mielenterveyspotilaiden ääni ei kuulu tänä päivänä riittävän voimakkaasti oli kyse lapsista, nuorista tai aikuisista. Mielenterveysalan potilas- ja omaisjärjestöt ovat vasta järjestäytymässä muiden eturyhmien järjestöihin verrattuna. Lasten- ja nuortenkin terveydestä puhutaan vielä aivan liian usein vain kapeasti fyysisen terveyden näkökulmasta. Mielenterveyden kehityksen turvaaminen on kuitenkin eräs lapsuuden ja nuoruuden keskeisiä haasteita ja samalla myös terveen kasvun perusta. Vaikka mielenterveys onkin myönteinen asia, niin mielenterveyden ongelmiin liittyy edelleen negatiivista leimautumista ja myös syrjintää. Asiallinen tieto ja avoimuus sekä haasteiden yhteinen kohtaaminen ilman muiden syyllistämistä vievät kehitystä kuitenkin kaiken aikaa myönteiseen suuntaan.

Tämän päivän nuoret ovat huomisen vanhempia. Uusimpien epidemiologisten tutkimusten mukaan joka neljännellä aikuisella on ajankohtainen mielenterveyden häiriö. Tämän lisäksi joka toinen meistä joutuu henkilökohtaisesti kokemaan elämänsä aikana mielenterveyden ongelmia. Häiriöiden yleisyyden ei tarvitse olla synkkyyden aihe, vaan pikemminkin helpotuksen lähde: tänään sinä, huomenna ehkä minä. On aika arkipäiväistää mielenterveysongelmat ja tarttua toimeen osana muuta terveyden edistämistä ja hoitoa.

Paremman huomisen rakentaminen kannatta aloittaa lapsista, nuorista ja lapsiperheistä. Se olisi hyvä sijoitus, johon jokaisella on varaa ja mahdollisuuksia. Anna aikaasi lapselle, jo tänään!

Jouko Lönnqvist
tutkimusprofessori
Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osaston johtaja
Kansanterveyslaitos

suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2005/9/jopi.jpg


© TerveSuomi.fi 2008Tietoja sivustosta