Publisher

National Public Health Institute
Original page

(terveyskeskuslääkärit), health centres, health policy

Julkaistu 2.1.2006

Kansanterveystieto pitää työstää paikallisiin oloihin

Kansanterveydestä koottu tieto voisi hyödyttää perusterveydenhuollon toimintaa paremmin, jos jollakulla olisi terveyskeskuksissa aikaa miettiä, miten tietoa sovelletaan. Tieto kun ei itsekseen jalostu käytännöiksi, vaan siihen tarvitaan lattiatason organisatorisia muutoksia. Ne taas pitää jonkun laatia ajatuksella ja niin, että myös paikalliset olot otetaan suunnitelmissa huomioon, toteaa terveyskeskuslääkäri Krista Korhonen.

− Terveyden väestönäkökulma kiinnostaa meitä todella paljon, vakuuttaa Krista Korhonen työhuoneessaan Härkätien terveyskeskuksessa Liedossa.

− Kansanterveyden trendejä koskeva tieto on tärkeää, kun suunnittelemme tulevaisuuden tarpeita ja sitä, kuinka kohdennamme resurssimme hyödyllisesti varsinkin nyt, kun meille tulee koko ajan uusia potilasryhmiä hoidettavaksemme, Korhonen toteaa.

Siihen, että kansalliset terveyspoliittiset linjaukset eivät ehkä näy päättäjien toivomalla tahdilla terveydenhuollon käytännöissä, on selvä syy.

− Me kaikki teemme täällä terveyskeskuksessa perustyötä, jota kaikilla on kädet täynnä. Potilaita tulee ovista, ikkunoista ja puhelinlankojakin pitkin sellaisia määriä, että siinä sivussa ei ehdi miettimään, miten kehittäisimme näitä toimintojamme eteenpäin!

Räätälöityjä hoitoketjuja

Ihannetapauksessa joku terveyskeskuksen kokeneista lääkäreistä voisi - pätevän sijaisen jatkaessa hänen töitään - siirtyä vastaanoton oravanpyörästä joksikin aikaa suunnittelutyöhän. Hän voisi perehtyä kansanterveyttä luotaavaan tietoon ja pohtia, kuinka se muutetaan juuri tässä terveyskeskuksessa asiakkaiden nykyisiä ja tulevia tarpeita parhaiten palvelevaksi toiminnaksi.

Krista Korhonen toteaa, että esimerkiksi toimivia hoitoketjuja ei polkaista tuosta vain esiin ja käyntiin. Hoitoketjulla on edellytykset toimia vasta, kun se on huolellisesti rakennettu ja oikein resursoitu.

Omat haasteensa kansanterveystiedon hyödyntämiseen ja terveyspoliittisten tavoitteiden toteuttamiseen tuovat paikalliset erot toimintakulttuureissa. Huomioon pitää ottaa myös nopeastikin muuttuvat kuntien olot

− No, me tiedämme esimerkiksi, että aikuisiän diabetes lisääntyy koko ajan. Mitä tämä tieto merkitsee sitten meidän terveyskeskuksessamme, kun alueemme kunnista Lieto on lapsivoittoinen, kun taas Tarvasjoella, Koski TL:ssä ja Marttilassa on enemmän ikääntynyttä väkeä. Paitsi että Tarvasjoesta näyttää nyt kehkeytyvän kunta, jonne esimerkiksi turkulaiset lapsiperheet alkavat muuttaa, Krista Korhonen pyörittää esimerkiksi.

Ennaltaehkäisy kannattaisi

Terveyskeskusten toiminnan pitäisi Krista Korhosen mielestä painottua selvästi ennaltaehkäisevään terveystyöhön. Varsinkin neuvolatyössä Korhonen on nähnyt, kuinka lääkäri voi tehdä paljon lasten ja perheiden terveyden hyväksi, kun asioihin päästään puuttumaan ajoissa. Pienten lasten vanhemmilla on myös yleensä tahtoa ja valmiuksia elämäntapamuutoksiin, eli lääkärin neuvot lankeavat hedelmälliseen maaperään.

Vastaanottojen tosielämässä ehkäisevä terveystyö tahtoo enimmäkseen jäädä sairauksien hoitamisen jalkoihin. Terveyskeskuksissa hoidetaan nykyisin yhä enemmän potilaita, jotka kuuluivat ennen erikoissairaanhoidon vastuulle. Krista Korhonen on ollut kaksikymmentä vuotta terveyskeskuksessa, ja hänestä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnjaossa ollaan tulossa pattitilanteeseen.

− Perusterveydenhuollossa hoidetaan koko ajan enemmän vakavasti monisairaiden ja hyvinkin harvinaisia sairauksia sairastavien potilaiden kontrolleja. Tämä ei voi enää kauan jatkua näin, sillä meidän rahkeemme eivät yksinkertaisesti riitä. Erikoissairaanhoidon rakenteita täytyy varmasti ryhtyä jotenkin purkamaan, jos se ei pysty hoitamaan omaa osuuttaan.

Krista Korhonen ei työtä pelkää, mutta hän uskoo, että perusterveydenhuollosta saataisiin paljon enemmän irti, kun se saisi profiloitua kunnolla kansanterveyden hoitoon.

− Meillä pitäisi olla selkeät rajat. Voisimme panostaa esimerkiksi neuvolatyöhän, kouluterveydenhuoltoon ja vanhusten huoltoon, Korhonen toteaa.

Puolueeton tieto hakusalla

Krista Korhonen on koko uransa ajan seurannut aktiivisesti suomalaisten kansanterveyden kehitystä. Ydintietoa ja itselleen tärkeää dataa hän on säilönyt mappeihin työhuoneeseensa. Korhosen kokemus on, että väestön tasolla liikkuva terveystieto on hajanaista ja vaikeasti kerättävää. Alueellista väestötietoa on niukasti. Härkätien terveyskeskuksessa odotellaankin mielenkiinnolla, mitä sosiaali- ja terveysministeriön Tieto 2015-hankkeesta seuraa.

− Sairauksien hoidosta ja hoidon vaikuttavuudesta saamme paljon tietoa lääkeyrityksiltä ja vaikka se on sinänsä oikeaa informaatiota, on se aina suodatettu yritysten tarpeiden mukaan. Tieto ei suinkaan aina painotu sen mukaan, mikä olisi tärkeää, vaan siten kuin yrityksen taloudelliset intressit vaativat, Korhonen sanoo.

Lääkkeiden voimakas markkinointi kuormittaa terveyskeskuksia, kun se tuo vastaanotoille vaikkapa ikämiehiä, jotka lääkemainonta on saanut huolestumaan ja uskomaan, että heillä on hoitoa vaativa sairaus, impotenssi.

Erektio-ongelmien kaltaisten ”tautien” sijaan etulinjan lääkäristä olisi järkevämpää suunnata terveyskeskuksen niukkoja voimavaroja esimerkiksi verenpaineen, diabeteksen sekä prediabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon.

Terveydenhuollossa on heitäkin, jota eivät enää jaksa uskoa valistuksen sairauksia ehkäisevään voimaan. Krista Korhosen kokemus on toinen. Hänestä suomalaiset ovat erittäin valveutuneita, ja ainakin he yrittävät noudattaa lääkärin elämäntapa- ja hoito-ohjeita. Osa onnistuu terveemmän elämän pyrinnöissä, osa ei.

Kovaa elämää lapsesta lähtien

Terveydenhuoltojärjestelmä ei voi olla yksin vastuussa terveyspoliittisten pyrkimysten toteuttamisesta, Krista Korhonen tähdentää. Hän ihmettelee esimerkiksi sitä, mitä haluaakaan jäsenilleen viestiä terveydestä yhteiskunta, joka myy alkoholia alella ja vaikkapa sallii ravintolayritysten olla auki hamaan aamuun. Terveydenhuoltojärjestelmä ei voi mitään sille, jos työelämä kuluttaa ihmiset loppuun tai että lapset uupuvat harrastus- ja suorituspaineissaan jo alaluokilla.

− Voi kun lapset saisivat olla ihan tavallisia lapsia, eikä heidän tarvitsi pärjätä niin mahdottomasti, Krista Korhonen toivoo. Hänestä on hälyttävää se, että kaikista koululaisista jo 20–25 prosentin arvellaan olevan erityisopetuksen tarpeessa. Onko tarve todellinen vai onko niin, että koulun vaatimukset alkavat olla liian kovat, kuuluu kriittinen kysymys.

Lääkäri Krista Korhonen Liedosta sanoo, että terveyskeskusten pitäisi saada profiloitua kansanterveyden hoitamiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Kuva Esko Keski-Oja

Liisa Koivula