Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(informationssida)

Vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus - kiintymyssuhteen perusta

  • Ingrid Antikainen
Julkaistu 20.5.2008, tarkistettu 20.5.2008

Vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus - kiintymyssuhteen perusta

Kiintymyssuhde on kahden läheisen ihmisen välinen tunneside. Kiintymyssuhde kehittyy aina vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Lapsen kiintymyssuhteen kehittymisessä ovat vanhemmat avainasemassa. Vanhemmat ja hoitajat vaikuttavat omalla käyttäytymisellään lapsen turvallisen kiintymyssuhteen kehittymiseen. Artikkeliin sisältyy video vanhempien ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta hoitotilanteissa.

Mitä kiintymyssuhde tarkoittaa?

Kahden läheisen ihmisen (vanhemman ja lapsen tai puolisoiden) välille muodostuvaa tunnesidettä voidaan kuvata kiintymyssuhteeksi. Kiintymyssuhde on emotionaalinen side, jonka ihminen luo toiseen ihmiseen turvallisuuden tunteensa takaamiseksi. Tunneside ilmenee käytännön tilanteissa kiintymyskäyttäytymisenä. Tällöin pieni lapsi uhkaavissa tilanteissa pyrkii toiminnallaan ja käyttäytymisellään saavuttamaan äidin, isän tai hoitajan läheisyyden ja palauttamaan näin turvallisuuden tunteensa.

Kiintymyssuhteen laadun on tutkimusten perusteella havaittu olevan yhteydessä lapsen myöhempiin sosiaalisiin valmiuksiin ikätovereiden kanssa eli siihen kuinka lapsi toimii ikäistensä kanssa esim. ryhmätilanteissa tai koulussa. Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen, yksilölle ominainen tapa kiintyä toiseen ihmiseen. Kiintymystyyli muodostuu ihmissuhteiden kautta jo varhaislapsuudessa, lapsi aivan kuin tallentaa muistiin tapahtumia sisäisiksi malleiksi. Tapahtumat koskevat itseä ja kiintymyksen kohteena olevaa ihmistä (äitiä, isää, hoitajaa ym.). Nämä mallit sitten myöhemmin, aikuisenakin, ohjaavat ihmisen tapaa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Näiden mallien mukaan yksilö tekee tulkintoja muista ihmisistä sekä arvioi itseään ja muita ihmisiä.

Kiintymyssuhteen perusta on vuorovaikutus

Lapsen kiintymyssuhde häntä hoitaviin vanhempiin muodostuu vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Näissä läheisissä ihmissuhteissa lapsi oppii ymmärtämään sekä omia että toisten tunteita. Hän muodostaa käsityksiä itsestään ja toisista ihmisistä sekä opettelee tunteiden säätelyä ja vuorovaikutukseen osallistumista.

Varhaiset kokemukset vuorovaikutustilanteista säätelevät lapsen myöhempää sosiaalista taitavuutta, sosiaalis-emotionaalisen toiminnan kehittymistä. Lapsen kokemukset ennustavat myös hänen myöhempää kognitiivista kehitystään (ajatteluaan, puhettaan, ymmärtämistään). Niillä on vaikutusta myös lapsen persoonallisuuden ja temperamentin muovautumiseen.

Kiintymyssuhteessa tärkeintä ja merkityksellisintä on äidin ja lapsen vuorovaikutuksen emotionaaliset osa-alueet: äidin kyky nauttia suhteesta lapseen, äidin kyky olla emotionaalisesti lapsen saatavilla, äidin kyky auttaa ja lohduttaa lasta tarvittaessa sekä äidin ja lapsen vuorovaikutuksen vastavuoroisuus ja synkronisuus eli samantahtisuus.

Varhaisessa vuorovaikutuksessa korostuu se, että vauvan kaikki kehitys tapahtuu vauvan primaarisissa vuorovaikutussuhteissa. Vauva on syntymästään saakka aktiivinen, ja kehitys tapahtuu suhteessa hoivan antajaan. Äiti ja vauva säätelevät toistensa tunnetiloja ja käyttäytymistä. Nykyisen käsityksen mukaan jo vastasyntynyt pystyy jäsentämään kokemuksiaan ja tunnistamaan suhteellisen pysyviä asioita ympäristössään.

Vastasyntyneellä tapahtumat ja vuorovaikutustilanteet ovat rutiininomaisesti toistuvia arkipäiväisiä hoitotilanteita. Noissa tilanteissa vauva oppii ja kokee, miten häntä kohdellaan ja kosketetaan. Tämä kaikki ennakoi hänen myöhempiä ihmissuhteitaan.

Video: Hei me kosketellaan

( Tämä video-ohjelma vaatii kaistanleveyttä 135 kbps ja se on tarkoitettu katsottavaksi kiinteillä yhteyksillä. Modeemi- ja ISDN -yhteys ei ole riittävä tämän ohjelman katsomiseen. )

Video: Hei me kosketellaan

( Tämä video-ohjelma vaatii kaistanleveyttä 230 kbps ja se on tarkoitettu katsottavaksi kiinteillä yhteyksillä. Modeemi- ja ISDN -yhteys ei ole riittävä tämän ohjelman katsomiseen. )

Kiintymyssuhteen ilmenemisen muotoja

Turvallisesti kiintynyt lapsi hakee aktiivisesti vanhempiensa fyysistä ja psyykkistä läheisyyttä. Hän on etenkin uhkaavissa mieluummin vuorovaikutuksessa vanhempiensa kuin vieraiden kanssa. Lapsi on muodostanut käsityksen, että hän itse sekä hänen tunteensa ovat arvokkaita. Hän luottaa vanhempiensa saatavilla oloon myös hätääntyessään ja uskaltaa hakea lohdutusta ja tukea.

Turvattomassa kiintymyssuhteessa, jossa voidaan erottaa välttävästi tai vastustavasti toimivia lapsia, vanhemmat eivät ole emotionaalisesti lapsen saatavilla niin paljon kuin turvallisessa suhteessa. Tällöin lapset eivät hae fyysistä kosketusta vanhemmistaan tai jopa välttävät sitä. Turvattomasti kiintyneet lapset eivät tervehdi vanhempiaan erotilanteen jälkeen, he eivät painaudu syliin tai vastusta sylistä pois laskemista.

Välttävästi kiintyneiden lasten vanhemmat jättävät erityisesti lasten negatiiviset tunteet huomiotta, mutta he puuttuvat lapsen toimintaan ja lohduttavat lasta, kun tämä ei sitä näyttäisi tarvitsevan. He saattavat olla pidätellyn vihamielisiä lastaan kohtaan ja se heijastuu myös heidän ilmaisemiinsa myönteisiin tunteisiin. Vanhemmat tuottavat kyllä paljon virikkeitä, mutta he eivät kuitenkaan vastaa lapsen tarpeisiin. He puhuvat lapselle paljon, mutta he eivät ota huomioon lapsen halukkuutta vuorovaikutukseen, eivätkä vastaa lapsen ääntelyihin.

Välttävästi kiintyneet lapset eivät erotilanteissa näytä ahdistustaan, vaan suuntaavat huomionsa ympäristöön. Lapset kohtelevat vieraita samoin kuin tuttuja. Lapset eivät luota vanhemman tai hoitajan apuun, vaan odottavat tulevansa torjutuiksi.

Vastustavasti kiintyneiden lasten vanhemmat ovat passiivisia ja käyttäytyvät epäjohdonmukaisesti lastensa kanssa. Vanhemmat tekevät aloitteita lapsille silloin, kun lapset ovat kiinnostunut muusta ja ovat haluttomia vuorovaikutukseen. Vanhemmat ovat vastaanottavaisempia lasten negatiivisille tunteille kuin välttävästi kiintyneiden lasten vanhemmat ja hoitajat.

Lapsen vastustava käyttäytyminen on seurausta lapsen epävarmuuden tunteesta vanhemman tai hoitajan saatavilla oloon, lapsen vihan ja avuttomuuden tunteesta ja hänen ristiriitaisesta suhteestaan reagoimattomaan aikuiseen. Vastustavasti kiintyneet lapset kyllä hakevat vanhemman fyysistä läheisyyttä, mutta he toimivat useinkin ambivalentisti eli ovat sylisssä passiivisia, vihaisia ja vastustelevia. Heidän on vaikea ottaa vastaan lohdutusta. Lapset suuntavat tarkkaavaisuutensa mieluummin ympäristöön.

Vastustavasti kiintyneet lapset herättävätkin usein huomiota negatiivisilla tunteilla ja käyttäytymisellä. He eivät opi kuitenkaan käsittelemään toimintaansa, jos tunteita ei jaeta kenenkään kanssa eikä niistä keskustella.

Lähteet

  • Kaisa Männikkö (1999) Miten aikuisen kiintymystyylin voi määrittää? Psykologia 34 (3), 199-209.
  • Psykologia, 30, 445-457.
  • Kaisa Männikkö (1997) Kiintymystä lapsesta aikuiseksi. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 337.
  • Hautamäki , A. 2000. Kiinnittymisteoria. Psykologia/01/00
  • Kaisa Männikkö (1999) Turvattomasti kiintynyt lapsi pelkää läheisyyttä. Psykologi (3), 14-
  • Vidjeskog, J. & Sinkkonen, J. (toim.) 2003. Pesästä lentoon. Teoksessa: Lapsen kehityksestä kasvattajille. Helsinki: WSOY
  • Maarit Silven, Minna Vienola (1995) Varhaisesta vuorovaikutuksesta kiintymyssuhteeseen.
  • Daniel N. Stern (1992) Maailma lapsen silmin – mitä lapsi näkee, kokee ja tuntee -. Porvoo. WSOY.
  • (toim.), Psykologia- johdantokurssi (s.65-78). Jyväskylä; Gummerus
  • Maarit Silven (1996) Vuorovaikutuksesta kiintymykseen ja minuuteen. Teoksessa M. Sarkkinen
© TerveSuomi.fi 2008Tietoja sivustosta