Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Pikkusiskon tai -veljen syntymä on perheen vanhemmille lapsille iso asia. Erityisen merkittävä se on perheen ainokaiselle, joka on tottunut olemaan huomion keskipisteenä. Voimakkaasti käyttäytyvä lapsi ei ole häiriintynyt tai poikkeava, vaan nämä tunteet ovat tavallisia uudessa vauvaperheessä. Myönteinen ja kärsivällinen suhtautuminen vanhemman sisaruksen mielen myllerrykseen vaatii äidiltä ja isältä paneutumista ja vaivaa. Se on kuitenkin palkitsevaa ja ajan myötä tilanne helpottuu.

Pikkusiskon tai -veljen syntymä on perheen vanhemmille lapsille iso asia. Erityisen merkittävä se on perheen ainokaiselle, joka on tottunut olemaan huomion keskipisteenä. Vaikka hän iloitsee uudesta sisaruksesta, hän pelkää menettävänsä vanhempiensa rakkauden ja huomion. Hän saattaa kokea olevansa hylätty ja laiminlyöty.

Lapsi alkaa näine ristiriitaisine tunteineen reagoida vauvaan ei-toivotulla tavalla. Hän saattaa vetäytyä syrjään seuraamaan vauvan hellimistä. Hän voi käyttäytyä aggressiivisesti ja levottomasti, jolloin hän saattaa esimerkiksi nipistellä tai lyödä vauvaa tai heitellä esineitä vauvan sänkyyn. Lapsi voi taantua aikaisemmalle kehitystasolleen, jolloin hän voi alkaa kastella tai tuhria, vaatia vaippaa tai tuttia vauvan mallin mukaisesti. Joskus huono olo voi ilmetä vatsavaivoina, kiukutteluna, päänsärkynä tai pahoinvointina.

Voimakkaasti käyttäytyvä lapsi ei ole häiriintynyt tai poikkeava, vaan nämä tunteet ovat tavallisia uudessa vauvaperheessä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja rakkautta, jotta tämän sisarussuhteen vaiheen mullistuksista edetään turvalliseen sisarusten välisten suhteiden harjoitteluun.

Mustasukkaisuuden ja pahan olon helpottamiseksi kannattaa kokeilla erilaisia keinoja. Lapsen voi ottaa syliin ja pitää häntä hyvänä, kuten rakastavat vanhemmat yleensä tekevätkin. Hänen tunteitaan tulisi ymmärtää ja selittää ne hänelle itselleenkin lapsen omin sanoin. Vihan tunteet voi hyväksyä, mutta vauvan mahdollinen satuttaminen pitää estää, ei kuitenkaan rankaisten tai moralisoiden, vaan lasta rauhoitellen ja vakuuttaen hänen olevan yhtä tärkeä kuin vauva on. Jos lyömistaipumus jatkuu pitkään, voidaan tarvita asiantuntija-apua.

Vauvan hoidon voi yrittää jakaa vanhempien kanssa niin, että äiti voi olla vanhemman lapsen kanssa imetysten välillä, jolloin isä puolestaan hoitaa vauvaa. Vanhempi sisarus otetaan mukaan vauvan hoitoon, jolloin hän voi toimitella pieniä askareita. Hänelle voi samalla korostaa isona olemisen hyviä puolia: hän ei ole avuton ja hän voi tehdä jo kaikenlaista.

Koska pikkuvauvan hoito vie paljon energiaa, voi myönteinen ja kärsivällinen suhtautuminen vanhemman sisaruksen mielen myllerrykseen vaatia paneutumista ja vaivaa, mutta on kuitenkin palkitsevaa ja ajan myötä tilanne helpottuu.

Lähteet

• Arajärvi, T. 1999. Hyvä lapsuus vauvasta kouluikään. Hämeenlinna:Kariston kirjapaino.
• Asen, E. 1995. Hyvässä ja pahassa. Perhe-elämän käsikirja. Jyväskylä:Gumme-rus Kirjapaino Oy.
• Arajärvi, T. 1990. Tasapainoinen lapsuus. 3.painos. Porvoo: WSOY.
• Väestöliitto.fi/koti ja perhe/sisarukset
• Pakarinen, T. & Roti, R. 1996. Ihminen toiminnallisissa ympäristöissään. Kirjayh-tymä Oy.
• Welch, M.G. 1995. Syliaika.Jyväskylä:Gummerus Oy.