Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Synnytykseen kuuluu kolme vaihetta: avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä äidin kanssa synnytysvastaanoton tutkimusten perusteella. Suunnitelmaa tehdessä käydään läpi hoitokäytännöt sekä arvioidaan lapsen vointi, äidin suhtautuminen synnytykseen, odotukset, toiveet ja pelot. Artikkeliin sisältyy piirroskuva sikiön kulusta synnytykanavassa, valokuvia ponnistusasennoista sekä animaaatio vauvan syntymästä.

Synnytys jaetaan yleensä kolmeen vaiheeseen:

- avautumisvaihe
- ponnistusvaihe
- jälkeisvaihe

Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä äidin kanssa synnytysvastaanoton tutkimusten perusteella. Hoitosuunnitelmaa tehdessä arvioidaan lapsen vointi, äidin/perheen suhtautuminen synnytykseen, odotukset, toiveet ja mahdolliset pelot. Tällä tavoin pyritään luomaan myönteinen, luottamuksellinen ja rauhallinen ilmapiiri synnytykseen. Äidin kanssa käydään lisäksi läpi hoitokäytännöt – oma kätilö vastaa yhdessä lääkärin kanssa äidin hoidosta. Hoitosuunnitelma elää synnytyksen edistyessä äidin toiveiden ja synnytystilanteen mukaan.

Avautumisvaihe

Avautumisvaiheen aikana kohdunsuu avautuu 10 cm:iin. Ensisynnyttäjällä supistukset aluksi lyhentävät kohdun kaulan kanavaa ja kohdun suu lähtee avautumaan vasta sitten, kun kaulakanava on kokonaan hävinnyt. Uudelleensynnyttäjällä kohdunsuu voi avautua vaikka kohdunkaulakanavaa olisikin vielä jäljellä. Avautumisvaiheen aikana huolehditaan äidin perustarpeista kuten ravinnosta, levosta, virtsaamisesta ja suolentoiminnasta.

Synnytyksen edistymistä seurataan ulko- ja sisätutkimuksilla. Sisätutkimuksella seurataan kohdunsuutilanteen edistymistä ja lapsen pään laskeutumista ja asentoa lantiossa. Ulkotutkimus synnytyksen aikana tukee sisätutkimuksella tehtyjä havaintoja. Äidin hoito määräytyy myös synnytyksen etenemisen ja lapsen voinnin perusteella - hoitosuunnitelmaa tarkastetaan aina tarpeen mukaan.

Avautumisvaiheessa huolehditaan riittävästä kivun lievityksestä. Hoitotyön keinoin kipua lievennetään rentoutumalla, liikkumalla, oikealla hengitystekniikalla, erilaisilla asennoilla, hieromalla sekä suihkussa ja ammeessa oleskelemalla. Lääketieteen keinoin kipua lievennetään kipulääkkeillä, ilokaasulla tai erilaisilla puudutuksilla.

Lapsen hyvinvointia seurataan sydänääniä, lapsen reagointia supistuksiin ja lapsiveden väriä tarkkailemalla. Tarvittaessa lapsen päästä voidaan ottaa verinäyte, jolla tutkitaan lapsen hapetustilanne. Äidin hyvinvointia seurataan verenpainetta, lämpöä, supistuksia ja kipuja tarkkailemalla. Monesti avautumisvaiheeseen liittyy pahoinvointia. Hoitavalla kätilöllä, isällä tai tukihenkilöllä on tärkeä rooli kannustajana ja rohkaisijana koko synnytyksen ajan.

Siirtymävaihe

Passiivista ponnistusvaihetta voi edeltää niin sanottu siirtymävaihe; tällöin äitiä ponnistuttaa, vaikka kohdunsuu ei ole vielä täysin auki. Ponnistamista tulisi kuitenkin vielä välttää. Ponnistamisen tunnetta voi lievittää erilaisilla asentohoidoilla ja hengityksellä, joihin kätilö antaa ohjausta. Äiti saattaa tässä vaiheessa tuntea itsensä hyvinkin väsyneeksi, kätilön ja isän kannustus ovat nyt erityisen tärkeitä.

Isä avautumisvaiheessa äidin seurana

Ponnistusvaihe

Ponnistusvaiheessa erotetaan passiivinen ja aktiivinen ponnistusvaihe.

Passiivinen ponnistusvaihe

Passiivinen ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on täysin avautunut. Äiti saa ponnistaa tuntemustensa mukaan, omaan tahtiin eri asennoissa. Tässä vaiheessa lapsen pää laskeutuu ja alkaa painaa ja venyttää välilihaa. Lapsen sydänäänet saattavat hidastua, mutta palautuvat supistuksen jälkeen. Äiti löytää juuri hänelle sopivan ponnistusasennon, oikean ponnistussuunnan ja -rytmin. Passiivisen ponnistusvaiheen aikana haetaan myös lapsen kannalta edullista ponnistusasentoa.

Aktiivinen ponnistusvaihe

Aktiivinen ponnistusvaihe alkaa, kun lapsen pää on asettunut oikeaan asentoon, pää painaa ja venyttää välilihaa. Äidillä on lisäksi voimakas ponnistamisen tarve. Äiti autetaan sopivaan ponnistusasentoon: puoli-istuvaan, kylki- tai konttausasentoon.

Yksi ponnistusasennoista

Isä kannustaa äitiä ponnistamisessa

Kätilö opastaa äitiä ponnistamisessa

Isää tai tukihenkilöä ohjataan äidin avustamiseen ja kannustamiseen. Lisäksi avustava kätilö ja tarvittaessa lääkäri tulevat mukaan synnytykseen.

Äidin ponnistaessa väliliha puudutetaan ja tarvittaessa leikataan. Toimenpide tehdään repeämisen ehkäisemiseksi ja synnytyksen jouduttamiseksi. Lapsi autetaan ulos - lapsi syntyy.

Sikiön kulku synnytyskanavassa

Animaatio synnytyksestä

Tämä video-ohjelma vaatii kaistanleveyttä 300 kbps ja se on tarkoitettu katsottavaksi kiinteillä yhteyksillä. Modeemi- ja ISDN-yhteydet eivät ole riittäviä tämän ohjelman katsomiseen.

Animaatio synnytyksestä (300 kbps)

Tämä video-ohjelma on tarkoitettu katsottavaksi modeemiyhteydellä.

Animaatio synnytyksestä (56kbps)

Jälkeisvaihe

Heti lapsen synnyttyä äidille annetaan kohtua supistavat lääkkeet. Supistukset irrottavat istukan normaalisti 5 - 15 minuutin kuluessa. Istukka poistuu kevyesti kohdun päältä painamalla napanuorasta samalla kevyesti vetäen. Sikiökalvot poistuvat istukan mukana. Välilihan leikkaushaava ja mahdolliset repeämät ommellaan paikallispuudutuksessa.

Synnytyksen jälkeen äiti on seurattavana synnytyssalissa noin kaksi tuntia. Tänä aikana seurataan äidin yleisvointia, kohdun supistumista ja jälkivuodon määrää. Jälkeiset tutkitaan ja punnitaan, napanuora mitataan. Synnytyskokemus pyritään käymään äidin kanssa läpi jo synnytyssalissa. Jos lapsen vointi on hyvä, hän voi olla äidin vierellä koko ajan.

Avustava kätilö katsoo kellosta lapsen syntymäajan. Lapsen hengitystiet puhdistetaan. Vihreä tai verinen lapsivesi vaatii hengitysteiden puhdistamisen heti. Tällöin lastenlääkäri tarkistaa, ettei hengitysteihin ole jäänyt lapsivettä.

Vanhempien kanssa yhdessä todetaan lapsen sukupuoli. Lapsi kuivataan hyvin ja nostetaan äidin rinnalle. Lapsen lämmön säilymisestä huolehditaan peittelemällä lapsi hyvin.
Jos lapsi voi hyvin ja äiti haluaa, annetaan lapsen rauhassa tutustua vanhempiinsa ja ulkomaailmaan äidin rinnalla. Samalla lapsi kuuntelee äidin tuttuja sydänääniä. Äidin rinnalla ”ryömiessään” lapsella on myös mahdollisuus ensi imetykseen.

Lapsen vointia tarkkaillaan huolellisesti heti syntymän jälkeen. Lapsi saa kuntopisteet eli Apgar-pisteet minuutin ja viiden minuutin kuluttua syntymästään. Pisteitä annetaan sydämen toiminnasta, ihonväristä, hengityksestä, jäntevyydestä ja ärtyvyydestä kaksi kustakin eli yhteensä 10 pistettä.
Lapselta tarkastetaan pään, kehon ja raajojen muoto, sormet, varpaat, suu ja kitalaki sekä iho. Pienetkin poikkeamat huomioidaan ja katsotaan yhdessä vanhempien kanssa.
Napanuora katkaistaan, kun syke napanuorassa on lakannut. Isä voi halutessaan katkaista napanuoran. Napa sidotaan pienellä kumisella lenkillä.

Lapsi saa K-vitamiini -pistoksen veren hyytymistekijöiden kehittymättömyyden vuoksi. Lisäksi lapsi saa ranteeseensa tunnistusrannekkeen, josta käyvät ilmi lapsen nimi, syntymäpäivä ja -aika. Napanuoran katkaisun yhteydessä kaikilta vastasyntyneiltä otetaan napaverinäyte eli HT-näyte, josta tutkitaan kilpirauhasen toiminta. Muita verinäytteitä otetaan tarpeen mukaan.

Äidin ja lapsen voinnin sekä perheen toiveiden mukaisesti ajoitetaan lapsen kylvetys ja mittaukset: pituus, paino, päänympärys, vartalonympärys ja lämpö. Lisäksi isää ohjataan ja tuetaan lapsen hoidossa.

Lähteet

• Eskola, Hytönen: Nainen hoitotyön asiakkaana. Helsinki. WSOY. 2002
• Saarikoski: Synnytysopin perusteet. Vammalan Kirjapaino, 1996
• Eskola, Hytönen: Naisen elämä ja hoitotyö. WSOY, 1997
• Ylikorkala, Kauppila: Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim, 1996
• Haukkamaa. M et al. Obstetriikka. Kouvolam painotalo Oy. 1992.