Publisher

National Public Health Institute

Hepatiitti C-tapausten määrä laski vuonna 2006 vain hieman verrattuna vuoteen 2005. Viimeisten vuosien aikana tapausten lasku on hidastunut, vaikka Etelä-Suomen alueella 1990-luvun lopulla alkanut laskeva suunta vielä jatkuu.
Koska akuutteja hepatiitti C-tartuntoja on vaikea erottaa vuosien takaisista, on tapausmäärien muutoksia tulkittava varoen.

Ikäryhmittäisessä erottelussa 20─24 -vuotiaitten tapaukset ovat kolmen viime vuoden aikana lisääntyneet tai pysyneet aiempien vuosien tasolla. Niistä tapauksista, joista on tietoa todennäköisestä tartuntatavasta, suurin osa liittyy yhä ruiskuhuumeiden käyttöön. Hepatiitti C:n esiintyvyys on ruiskuhuumeita käyttävien ryhmässä niin korkea, että esiintyvyyden muutokset ovat hyvin hitaita vaikka riskit saataisiinkin hyvin hallintaan. Parhaiten ruiskuhuumeiden käyttäjien terveysneuvonta ja haittojen vähentämistyö näyttääkin tuottaneen tulosta Etelä-Suomessa.

Läänikohtaisessa tarkastelussa hepatiitti C-tapausten määrä ja ilmaantuvuus on laskenut eniten Etelä-Suomen läänissä. Ilmaantuvuus on laskenut vuoden 1997 huippulukemasta 56/100 000 asukasta lähes puoleen: vuonna 2006 ilmaantuvuus oli 27/100 000. Sama ilmiö nähdään sairaanhoitopiiritasolla, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ilmaantuvuus on laskenut prosentuaalisesti yhtä paljon. Vuonna 2006 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ilmaantuvuus oli 28/100 000.

Sairaanhoitopiiritasolla ilmaantuvuus vuonna 2006 oli korkein Varsinais-Suomen ja Kymenlaakson sairaanhoitopiireissä (31─32 /100 000). Lukuja vertailtaessa on otettava huomioon pienemmän väestöpohjan ja tapausmäärien vaikutus satunnaisvaihteluun.

Taulukko: Hepatiitti C-tapaukset tartuntatavoittain 1998-2006
Lääkäreiden ilmoittamat tartuntatavat