Publisher

National Public Health Institute
Original page

babies, breast-feeding, education and training, finns, health promotion, midwives, mothers, national health, nurses, public-health nurses

Julkaistu 4.1.2007

Imetys on terveydelle edullista, mutta suomalaisäidit imettävät suositeltua vähemmän. Tämä johtuu todennäköisesti imetyksen edistämistä koskevien yhtenäisten ohjeiden puuttumisesta hoitoketjussa ja terveydenhuoltohenkilökunnan vähäisestä imetysohjauskoulutuksesta. Imetyksen edistämiseksi Kansanterveyslaitos on asettanut kansallisen asiantuntijatyöryhmän suunnittelemaan ja koordinoimaan imetyksen edistämistyötä Suomessa.

Imetys on luonnollinen ja tehokas keino edistää terveyttä. Rintaruokinnan ja äidinmaidon terveysvaikutuksista on saatavilla paljon luotettavaa tutkimustietoa. Lyhytkestoinen imetys ja varhainen altistuminen lisäruoalle lisävät lapsen riskiä lapsuusiän lihavuuteen, tyypin 1 diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Imetys vähentää myös äidin riskiä sai¬rastua premenopausaaliseen rintasyöpään. Suomessa suositetaan puolen vuoden täysimetystä ja sen jälkeen imetystä vuoden ikään. Terveydenhuollossa annetun imetysohjauksen tulisi tukea näiden suositusten toteutumista.

Suomessa imetetään kansallisia tavoitteita vähemmän

Suomalaiset äidit ovat yleensä halukkaita imettämään. Imetys on lisääntynyt 1990-luvulla, mutta Suomessa imetetään huomattavasti lyhyempiä aikoja kuin suositellaan ja kuin äidit toivoisivat imettävänsä. Imetyksen onnistuminen vahvistaa äidin itseluottamusta ja tukee hyvän äiti-lapsisuhteen kehittymistä. Imetyksessä epäonnistuminen koetaan usein pettymyksenä ja siihen voi liittyä turhia syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.

Vuonna 2005 tehdyssä valtakunnallisessa selvityksessä kuukauden ikäisistä vastasyntyneistä rintamaitoa sai 87 %, puolivuotiaista 60 % ja lähellä vuoden ikää olevista 36 % (1). Alle kuukauden ikäisistä 60 % oli täysimetettyjä ja neljän kuukauden ikäisistä 34 %. Suomessa myös alueelliset erot imetysluvuissa ovat varsin suuret: 3 kuukauden täysimetys vaihteli alueellisesti 25:n ja 66 %:n välillä. Lisäravinnon antaminen jo vastasyntyneille on tavallista. Vuosina 2000–2001 kerätty synnyttäneiden äitien seurantatutkimusaineisto osoittaa, että valtaosa (79 %) vastasyntyneistä sai lisäruokaa synnytyssairaalassa ja kolmannes vauvoista vielä kotiutumisvaiheessa (2). Voidaan todeta, että äitien ohjaus täysimetykseen sairaalassa ei onnistu.

Suomen imetysluvut Pohjoismaiden alhaisimmat

Muissa Pohjoismaissa valtiovalta ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat tukeneet imetystä suunnitelmallisesti, ja tulokset näkyvät. Ruotsissa varsinkin täysimetys lisääntyi 1990-luvulla, kun sairaalat muuttivat hoito- ja ohjauskäytäntöjään Vauvamyönteinen sairaala -ohjelman (Baby Friendly Hospital Initiative) mukaisiksi. Esimerkiksi vuonna 1999 Tukholman alueella tehdyssä tutkimuksessa vain noin neljäsosa vastasyntyneistä sai lisäruokaa alle viikon ikäisenä, loput olivat täysimetettyjä (3). Myös Norjan, Islannin ja Tanskan imetys- ja täysimetysluvut ovat Suomea paremmat.

Edellytyksenä Vauvamyönteinen sairaala -tunnuksen saamiselle on, että koko sairaalan henkilökunta on saanut WHO:n ohjelman mukaisen imetysohjaajakoulutuksen, sairaalassa on imetysohjauksen toimintasuunnitelma, äidit ohjataan täysimetykseen ja vastasyntyneille annetaan ainoastaan rintamaitoa, elleivät lääketieteelliset syyt muuta edellytä (4). Ruotsin kaikilla synnytyssairaaloilla on BFH-tunnus, Norjassa 35:llä 57:stä, Tanskassa 11:llä 35:stä ja Suomessa neljällä sairaalalla 35:stä. Islannissa imetystä on edistetty kouluttamalla IBCLC (International Board Certified Lactation Consultant) -koulutuksen saaneita imetyksen erityisasiantuntijoita, jotka työskentelevät sairaaloissa ja avoterveydenhuollossa. Suomessa on tällä hetkellä yksi IBCLC-koulutuksen saanut kätilö.

Puutteita imetysohjauksen koulutuksessa

Suomalaiset äidit eivät ole imettäjinä huonompia kuin pohjoismaiset kanssasisarensa, mutta heidän saamansa imetysohjauksen määrässä ja laadussa on suuria alueellisia ja sairaalakohtaisia eroja. Valtaosa äideistä tarvitsee alkuvaiheessa ammattilaisen tukea ja apua saadakseen imetyksen sujumaan. Taitava ja ammattitaitoinen tuki ja ohjaus synnytyssairaalassa lisäävät äitien varmuuden tunnetta kotona selviämiseen. Hoitajien neuvot voidaan myös kokea ristiriitaisina ja hämmentävinä, jos heidän tietotaidossa on puutteita. Suomalaisissa selvityksissä on todettu, että vaikka valtaosa kätilöistä on suorittanut WHO:n imetysohjaajakoulutuksen, vain kolmasosalla äitiys- ja lastenneuvolatyötä tekevistä terveydenhoitajista oli tämä koulutus vuonna 2004. Myös lääkäreiden koulutuksessa tulisi lisätä imetystietoutta, jotta perheiden saama ohjaus olisi yhtenäistä.

Imetystä tukeva koulutus, ohjaus ja hoitokäytännöt

Useissa systemoiduissa tutkimuskatsauksissa on todettu, että imetystä voidaan lisätä kouluttamalla ammattilaisia, yhtenäistämällä ohjauskäytäntöä ja parantamalla imetyksen tukirakenteita. Imetysohjauksen ja tuen tulisi muodostaa jatkumo, jossa raskausaikana, synnytyssairaalassa ja avoterveydenhuollosta annettu imetysohjaus on yhtenäistä, ristiriidatonta ja tutkimusnäyttöön perustuvaa. Se edellyttää, että kaikilla raskaana olevia ja synnyttäneitä äitejä hoitavilla on riittävä koulutus, vähintään imetysohjaajakoulutus.

Tutkimusnäyttöön perustuvat ohjeet imetyksen varhaisvaiheen hoito- ja ohjauskäytännöistä sisältävät mm. ohjauksen varhaiseen ensi-imetykseen, imetysasentojen ohjauksen, vauvan imuotteen tarkastuksen sekä ohjauksen ympärivuorokautiseen vierihoitoon, lapsentahtiseen tiheään imetykseen ja täysimetykseen välttämällä lisäruoan antoa, tutteja ja pulloja. Sairaaloiden hoitokäytäntöjen muuttaminen imetystä tukeviksi lisää imetyksessä onnistuvien äitien määrää. Olennaista on varhaisimetyksen turvaaminen, ympärivuorokautinen vierihoito ja asiantuntevan ohjauksen saatavuus.

Kotiutumisen jälkeen imetystä on tärkeä edistää, kunnes se on vakiintunut. Hyviksi todettuja keinoja ovat kotikäynnit ja pienryhmissä annettu vertaistuki. Vertaistuen on todettu lisäävän erityisesti täysimetystä. Kotikäynnit, joiden aikana keskustellaan huolista, autetaan ongelmatilanteissa ja huomioidaan perheenjäsenten rooli imetyksen tukijoina, on todettu tehokkaiksi keinoiksi lisätä imetyksen kestoa. Useissa menestyksellisistä imetyksen edistämisohjelmissa on lisäksi käytetty mediakampanjoita terveydenhuollon toimenpiteiden ja vertaistuen lisänä.

Ammattiryhmien yhteistyötä imetystilanteen parantamiseksi

EU:n komission tuella on valmistunut kansainvälinen toimintaohjelma imetyksen edistämiseksi ja tukemiseksi EU-maissa (5). Ohjelmassa todetaan, että imetyksen edistämiseksi tulee laatia kansallinen suunnitelma ja nimetä asiantuntijatyöryhmä suunnittelemaan ja koordinoimaan imetyksen edistämistyötä. Kansanterveyslaitos on tätä työtä varten perustanut Suomeen asiantuntijaryhmän, jonka puheenjohtajana on ylilääkäri Anneli Pouta Oulusta. Lisäksi maassamme laaditaan parhaillaan kansallisia näyttöön perustuvia hoitosuosituksia yhtenäisen imetysohjauksen ja tuen antamisesta äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä synnytyssairaaloissa. Suosituksia laativaan moniammatilliseen ryhmään kuuluu tutkijoiden lisäksi kätilöitä, terveydenhoitajia, lastenlääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja. Imetysohjauksessa käytettävästä oppimateriaalista, kirjoista ja videoista on myös pula. Paljon työtä tarvitaan, mutta yhteistyöllä voimme lisätä imetystä ja perheiden tyytyväisyyttä sekä edistää kansanterveyttä.

Leena Hannula, TtT, lehtori
Hoitotyö ja ensihoito
Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia
leena.hannula@stadia.fi

1. Hasunen K, Ryynänen S. Imeväisikäisten ruokinta Suomessa vuonna 2005. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:19, Helsinki. 2. Hannula L, Leino-Kilpi H ja Puukka P. Imetyksestä selviytyminen ja lisäruoan käyttö synnytyssairaalassa – äitien näkökulma. Hoitotiede 2006;4:175–85.
3. Zwedberg S, Wickman M, Negussie B. Barns uppfödning under BB-tiden i Stockholms läns landsting. En kartläggning under våren 1999. Vård i Norden 2003;23: 21–6.
4. Hakulinen-Viitanen T, Pelkonen M, Haapakorva A. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa, Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, 2005:22.
5. EU Project on Promotion of Breastfeeding in Europe. Protection, promotion and support of breastfeeding in Europe: a blueprint for action. European Commission, Directorate Public Health and Risk Assessment, Luxembourg, 2004.