Publisher

National Public Health Institute

Alkoholi vai terveys

Alkoholijuomien helppo saatavuus ja halpa hinta muodostavat houkutuksen, joka altistaa yhä useamman suomalaisen alkoholin terveyshaitoille. Kun tarve, kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa, markkinat toimivat. Helppo ei ole tilanne valtiollekaan. Elämme sananmukaisesti viinatehtaiden ja viinitarhojen varjossa. 250 miljoonan asukkaan Eurooppa tuottaa neljänneksen maailman kaikista alkoholijuomista ja puolet viinituotannosta. Samalla valtiot saavat alkoholista merkittävät verotulot, 25 miljardia euroa, kassaansa. Lähes miljoona eurooppalaista työskentelee alkoholin parissa. Alkoholituotteiden valmistus, markkinointi, myynti ja kulutus muodostavat merkittävän taloudellisen voimatekijän. ”Terveys Kaikissa Politiikoissa” on yhteinen tavoitteemme, joka kuitenkin kohtaa vastustusta heti, jos terveyssektorin ja yhteiskunnan muiden alkoholiin liittyvien sektoreiden ja ryhmien edut ovat ristiriidassa keskenään.

Alkoholin etuja ja haittoja vertailtaessa on ehkä tarpeellista muistuttaa, että alkoholin aiheuttamat sosiaaliset kustannukset nousevat jo yli prosenttiin kansantuotteesta (GDP). Vuonna 2003 kustannukset merkitsivät EU:lle 125 miljardin euron menetystä, josta puolet koostui työelämän tuottavuuden laskusta. Alkoholihaittojen epäsuorat kustannukset on arvioitu tätäkin summaa vielä kaksi kertaa suuremmiksi. Suomessa alkoholihaittojen aiheuttamat kokonaiskustannukset nousevat lähes miljardiin euroon.

Useimmilla ihmisillä alkoholin arkikäyttö liittyy myönteisiin tunnelmiin ja alkoholi on hyvin heidän hallinnassaan. On mukavaa nauttia alkoholia kohtuullisesti hyvässä seurassa. Perusteluksi ei tarvita alkoholin mahdollisia myönteisiä terveysvaikutuksia, varsinkin kun niistä on jouduttu yhä enemmän peräytymään. Ikävä tosiasia on, että alkoholin käyttöön liittyviä terveyshaittoja tunnetaan todella paljon. Alkoholin terveysvaikutusten kriittinen ja tasapainoinen tarkastelu onkin vaikeata sekä yksilö- että väestötasolla. Hyödyt varataan usein itselle ja haitat nähdään vain pienen vähemmistön ongelmana.

Väestötasolla alkoholi selittää 7 % sairauksien aiheuttamasta kokonaistaakasta. Alkoholi onkin tupakoinnin ohella yksi selkeimmistä ja tärkeimmistä terveyspolitiikan kohteista. Tärkein terveyspainotteisen alkoholipolitiikan tavoite on kääntää koko väestön alkoholikulutuksen kasvu selkeään ja pitkäjänteiseen laskuun. Parhaiten tunnettu keino on alkoholiveron korotus ja sen myötä seuraava hintojen nousu, joka tunnetusti vaikuttaisi hillitsevästi alkoholin kulutukseen. Kaikki muutkin keinot, jotka vaikeuttavat alkoholin saatavuutta, vähentävät myös kulutusta.

Alkoholin haitalliset vaikutukset lapsiin ja nuoriin sekä lapsiperheisiin ovat nousseet yhä selvemmin esille terveyskeskustelussa. Suomessa arviolta noin tuhat lasta altistuu vuosittain alkoholin haitoille jo raskauden aikana. Kun yli kymmenellä prosentilla aikuisista on alkoholiongelma, on ilmeistä, että noin 100 000 lapsen kehitystä varjostaa tälläkin hetkellä vanhempien, erityisesti isän, alkoholin käyttö. Poikkeuksellisen varhain nuoruudessa tai jo lapsuudessa alkavalla alkoholin käytöllä on tutkimusten mukaan yllättävän huono ennuste. Olisi hyvin perusteltua etsiä tosissaan uusia alkoholipoliittisia keinoja lasten ja nuorten suojelemiseksi alkoholin haitoilta, vaikka muutoin toteutettaisiinkin yhä vapaampaa alkoholipolitiikkaa.

Aikuisväestössä alkoholi on merkittävä väestöryhmien välisiä terveyseroja selittävä tekijä, seikka, joka ei tule riittävästi esille terveyseroista puhuttaessa. Alkoholiongelmiin pureutumisessa tarvitaan yleisen väestöstrategian rinnalle myös useisiin erilaisiin riskiryhmiin kohdistuvia eriytyneitä ja spesifejä lähestymistapoja, jotta saataisiin paras kokonaisvaikutus aikaiseksi. Tämä edellyttäisi myös nykyistä voimakkaampaa alueellista ja paikallista alkoholipolitiikkaa vastakohtana sille, että alkoholiongelmat kuitataan aivan liian usein hiljaisuudella ja välinpitämättömyydellä. Suomessa yhä useampi juo itsensä hengiltä kenenkään siihen puuttumatta. Alkoholipolitiikan keskitetty ohjaus ja loppukäyttäjän ongelmat eivät näytä löytävän toisiaan.

Alkoholiriippuvuus on pitkäaikaisen runsaan alkoholin käytön seurauksena syntyvä oireyhtymä, jolle on tunnusomaista, että tarpeesta saada alkoholia (craving) on tullut henkilön käyttäytymistä ratkaisevasti ohjaava tekijä. Joka kymmenennen suomalaisen työikäisen miehen alkoholin käyttö on edennyt tälle asteelle. Alkoholiongelmien hoito on onneksi vaikuttavaa, vaikkakaan ei aivan niin kustannusvaikuttavaa kuin olisi toivottavaa. Alkoholiongelmaiset tarvitsevat tällä hetkellä terveydenhuollon näyttöön perustuvaa varhaista puuttumista ja hoitoa monin verroin enemmän kuin tällä hetkellä on mahdollista. Tuoreet ja hyvät Käypä hoito -ohjeet on jo julkaistu Duodecimin toimesta. Hyvät neuvot olisi nyt vain muutettava hyviksi käytännöiksi. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää tietoa alkoholiongelmien laajuudesta, taustatekijöistä ja hoitomahdollisuuksista sekä ennen kaikkea koko yhteiskunnan yhteistä tahtoa puuttua asiaan.

Valtiovallan ja kuntien tulisi ilmaista nykyistä selvemmin oma alkoholipoliittinen näkemyksensä ja nostaa terveys alkoholipolitiikan keskiöön pois sen nykyisestä sivuroolista. Terveysväki kyllä seuraa perässä.

Jouko Lönnqvist
tutkimusprofessori
Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osaston johtaja
Kansanterveyslaitos
jouko.lonnqvist(at)ktl.fi