Publisher

National Public Health Institute
Original page

alcohol use, drinking habits, intoxicant problems, mental disorders, school health services, young people

Julkaistu 9.3.2007

Suomalaisnuorten ensimmäiset alkoholikokeilut ajoittuvat keskimäärin 13–14 vuoden ikään. Alle 15-vuotiaana alkoholinkäytön aloittaneilla juomatavat ovat humalahakuisempia, ja useammalla heistä on alkoholin ongelmakäyttöä myös aikuisiässä kuin myöhemmin aloittaneilla nuorilla. Perusterveydenhuollolla ja kouluilla on tärkeä tehtävä päihteiden käytön varhaisessa tunnistamisessa.

Varhaisen aloitusiän on todettu olevan merkittävä alkoholinkäytön riskitekijä riippumatta muista lapsuudenperheeseen tai omaan käyttäytymiseen liittyvistä taustatekijöistä. Muut päihdehäiriöiden riskitekijät ovat nuoren persoonallisuuteen kuuluvia ominaisuuksia tai periytyviä taipumuksia, lapsuuden perheeseen ja sen toimintakykyyn liittyviä seikkoja tai muita ympäristötekijöitä. Päihteiden kokeilu liittyy enemmän kaveripiirin vaikutukseen ja muihin sosiaalisiin tekijöihin, kun taas riippuvuuden kehittyminen on selvimmin sidoksissa geneettisiin tekijöihin.

Samanaikaiset mielenterveyshäiriöt yleisiä myös nuorilla

Osalla päihteitä käyttävistä nuorista käyttö muodostuu psykososiaalista kehitystä haittaavaksi häiriötilaksi. Päihteiden haitallinen käyttö ja päihderiippuvuus ovat tyypillisesti myöhäisnuoruudessa alkavia häiriöitä, ja niiden prevalenssi nuorilla on noin 5–10 %. Päihdehäiriöt ovat luonteeltaan pitkäkestoisia ja toistuvia, ja valtaosalla päihdehäiriöisistä nuorista on jokin muu samanaikainen mielenterveyshäiriö. Lisäksi on huomioitava, ettei ainoastaan diagnoositasoinen päihdehäiriö, vaan myös päihteiden käyttö sinänsä, on yhteydessä myöhempiin mielenterveyshäiriöihin.

Mitä ongelmallisempaa käyttö on ja/tai mitä nuorempana päihteiden käytön on aloittanut, sitä todennäköisemmin nuori oireilee myös muulla tavoin ja hänellä voidaan diagnosoida jokin muu samanaikainen mielenterveyden häiriö. Näistä yleisimmät ovat käytös- ja tarkkaavuushäiriöt sekä mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt. Nämä nuoret ovat usein jo varsin vakavasti oireilevia ja myös vaikeahoitoisia. Päihdeongelmiin ehkäisyn näkökulmasta olisikin tärkeää vahvistaa lapsuusiän mielenterveyshäiriöiltä suojaavia tekijöitä ja pyrkiä tunnistamaan ja hoitamaan riskitekijät mahdollisimman varhain.

Alkoholinkäytön selvitys osaksi nuoren terveystarkastusta

Nuorten päihdeongelmien varhaistunnistamisessa perusterveydenhuollolla on keskeinen merkitys. Erityisesti kouluympäristö tarjoaa mahdollisuuden tavoittaa koko nuorten ikäluokka. Alkoholinkäytön kartoittamisen tulisikin kuulua rutiininomaisesti nuoren yleiseen terveystarkastukseen. Päihteiden käyttöä voidaan arvioida kysymällä nuorelta avoimilla kysymyksillä käytettyjen päihteiden laatua, kulutusmäärää, käytön aiheuttamaa haittaa sekä mahdollista riippuvuutta. Määrää arvioidaan kysymällä käyttötiheyttä ja kerralla nautitun päihteen määrää. Humalahakuisen juomisen yleisyys on syytä selvittää, samoin kuin se, kuinka usein nuori juo niin runsaasti, ettei seuraavana päivänä muista edellisen illan tapahtumia. Seulonnan apuvälineinä voidaan käyttää AUDIT- ja CRAFFT-kyselyjä, joista jälkimmäinen soveltuu myös muiden päihteiden kuin alkoholin riskikäytön tunnistamiseen.

Tärkeää nuoren arvioinnissa on, että nuori kokee tulevansa ymmärretyksi kokonaisuutena. Tällöin myös saatu tieto on todennäköisemmin luotettavaa. Koska usean eri häiriön esiintyminen samanaikaisesti on tavallista, pitäisi päihteiden käytön lisäksi arvioida nuoren pärjäämistä eri elämänalueilla. Haastattelu voidaan tehdä vapaamuotoisesti tai käyttää apuna esimerkiksi EuroADAD-haastattelua, joka on Suomessa käytössä joissakin päihdehuollon, lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yksiköissä. Haastattelussa tulisi käydä läpi nuoren psyykkinen ja fyysinen terveys, koulu- ja/tai työtilanne, perhesuhteet, ikätoverisuhteet, vapaa-ajanvietto, mahdolliset rikokset sekä luonnollisesti päihteiden käyttö. Perusterveydenhuollossa riittää lyhyiden AUDITin ja CRAFFTin täyttäminen seulontamenetelmänä; laajempi kartoitus esimerkiksi EuroADADia käyttäen soveltunee paremmin erityistason yksiköihin.

Haasteena on tunnistaa päihteiden käyttö siinä vaiheessa, kun käyttö on runsasta, mutta ei vielä ole aiheuttanut nuorelle riippuvuutta tai psykososiaalisia ongelmia. Tunnistamista hankaloittaa se, ettei nuori itse useinkaan koe tarvitsevansa apua. Varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä juuri tähän ryhmään voidaan kohdentaa myös varhaiset hoitotoimenpiteet. Varhaisessa puuttumisessa voidaan käyttää hyväksi motivoivan haastattelun tekniikoita. Motivoiva haastattelu on potilaskeskeinen ohjausmenetelmä, jonka tavoitteena on voimistaa yksilön sisäistä motivaatiota muutokseen tutkimalla ja selvittämällä ongelmakäyttäytymiseen sisältyvää ambivalenssia. Menetelmän käyttäjän ei tarvitse olla päihdehoidon spesialisti. Menetelmää on viime vuosina tutkittu esimerkiksi alkoholin käyttöön liittyvien tapaturmien vuoksi päivystyspisteisiin toimitetuilla nuorilla. Motivoivaa haastattelua on myös käytetty kognitiivis-behavioraalisen hoidon aloitusvaiheessa vahvistamaan nuoren kiinnittymistä hoitoon. Tästä on Suomessakin kertynyt hyvää kokemusta toimintamallina alle 18-vuotiaiden päihteitä ongelmallisesti käyttävien nuorten varhaisessa puuttumisessa. Suomessakin on kertynyt hyvää kokemusta tästä toimintamallista keinona puuttua varhain alle 18-vuotiaiden ongelmalliseen päihteiden käyttöön.

Jaana Lepistö, va osastonlääkäri
HYKS, Lasten ja nuorten sairaala, Peijaksen alue
Bettina von der Pahlen, psykologian professori
Åbo Akademi
erikoistutkija, KTL
Mauri Marttunen,tutkimusprofessori
Kuopion yliopisto ja KYS, psykiatrian klinikka
tutkimusprofessori
KTL, Nuorten mielenterveysyksikkö

Vuoden 2005 kouluterveyskyselyn tuloksia

Peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista 21 % (pojista 22 % ja tytöistä 20 %) joi itsensä tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa.
Kerran viikossa tai useammin joi alkoholia pojista 11 % ja tytöistä 9 %.
Täysin raittiita ilmoitti olevansa n. 37 % peruskoululaisista.
Lukion 1. ja 2. vuosikurssien opiskelijoista 29 % (pojista 33 % ja tytöistä 24 %) joi itsensä tosi humalaan vähintään kerran kuukaudessa.
Kerran viikossa tai useammin joi alkoholia 19 % pojista ja 12 % tytöistä.
Täysin raittiita ilmoitti olevansa n. 19 % lukioikäisistä.
Laittomia huumeita ainakin kerran oli kokeillut peruskoululaisista 6 % ja lukiolaisista 13 %.
Stakesin kouluterveyskysely

Kirjallisuutta
1. Jonsson S. Alaikäiset päihteidenkäyttäjinä. Varhaisen puuttumisen toimintamalli. Suom Lääkäril 2005;60:2619–22.
2. Lepistö J, von der Pahlen B, Marttunen M. Nuoren päihdehäiriöiden hoito. Suom Lääkäril 2006;61:2331–8.
3. Luopa P, Pietikäinen M, Jokela J. Nuorten elinolot, koulutyö, terveys ja terveystottumukset 1996-2005. Kouluterveyskysely 2005. Stakes, työpapereita 25/2006.
4. Marttunen M. Päihteiden käyttöön puututtava ajoissa. Suom Lääkäril 2006;61:2327.
5. Monti PM, Colby SM, O’Leary TA. Adolescents, alcohol and substance abuse: Reaching teens through brief interventions. New York: Guilford Press, 2001.
6. Pitkänen T. Alcohol drinking behavior and its developmental antecedents. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2006.

Kansanterveyslaitoksen verkkosivuilta löytyy useita nuorten päihde- ja mielenterveydenhäiriöihin liittyvää julkaisua. Tuorein julkaisu, Nuorten päihdehäiriöiden ja samanaikaisten muiden mielenterveyshäiriöiden arviointi ja hoito, on luettavissa pdf-muodossa.