Publisher

National Public Health Institute
Original page

guidance , health centres, intervention, life style, physicians, public health service

Julkaistu 29.8.2007

Perusterveydenhuollossa toteutettujen interventioiden kirjo on laaja. Interventioilla pyritään vaikuttamaan työntekijöiden toimintaan muuttamalla käytäntöjä. Toisaalta työntekijät tekevät itse interventioita hoitaessaan potilaita ja antaessaan elintapaneuvontaa.

- Interventio tuo ensimmäiseksi mieleen projektit ja hankkeet, joihin ainakin perusterveydenhuollossa ollaan oltu jo pitkään väsyneitä. Hankkeet työllistävät ennestään työstä rasittuneita, mutta vaikuttavat harvoin pysyvästi toimintaan, sanoo terveyskeskuslääkäri Risto Kuronen.

Kurosen mielestä terveydenhuoltoon ei kannatakaan tuoda projekteja tai hankkeita ilman, että on tarkkaan mietitty, miten ne viedään käytäntöön. Vaikka idea olisi periaatteessa hyvä, ulkopuolisen toteuttamana se herättää helposti vastustusta. Onnistumisen edellytyksenä on, että joku omassa talossa pitää tärkeänä saada asia jalkautettua. Olkoon tämä sitten esimies, ylilääkäri tai kollega, joka on suunnitellun intervention aihepiirin vastuulääkäri.

Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta interventiosta, jolla pyrittiin muuttamaan terveyskeskuslääkäreiden työskentelyä, Kuronen pitää Mikstraa.
- Tuntematon jostakin ylä- tai ulkopuolelta ei tullut kertomaan, mitä mikrobilääkkeitä meidän tulee käyttää, vaan asian esitti interaktiivisesti oman talon lääkäri.

Tiedosta on pitkä matka toimintaan

Terveyskeskustyön ohella Risto Kuronen tekee työtä myös Valtit-hankkeessa, jolla pyritään jalkauttamaan valtimotautiriskiin liittyviä Käypä hoito -suosituksia. Suomessa luotetaan Kurosen mielestä ehkä liikaa lääkäreiden omaan moraaliin suositusten omaksumisessa.

- Meillä on käsitys, että lääkärit tutustuvat heti uuteen työtään koskevaan KH-suositukseen ilman erillistä kehotusta tai tukea. Ennen ehkä näin olikin, mutta nyt suositusten suuri määrä ja terveyskeskuslääkäreiden lisääntynyt työtaakka aiheuttavat sen, ettei omaehtoiseen perehtymiseen voida enää täysin luottaa.

Valtit-hankkeessa, samoin kuin minkä tahansa muun intervention jalkauttamisessa, on Risto Kurosen mielestä tiedon levittäminen vain pieni osa kokonaisuutta. Kyse on hyvin suureksi osaksi asenteiden ja toimintatapojen muokkauksesta. Suosituksen vieminen käytäntöön lähtee joskus jopa päättäjätasolta ja etenee sieltä terveydenhuollon johtoon. Työntekijätasolle päästään vasta, kun ylilääkärit ja -hoitajat suhtautuvat asiaan myönteisesti. Interventio tai jalkauttaminen tapahtuu hyvin monella tasolla ja erilaisia keinoja käyttäen.

Elintapoihin vaikuttamiseen tarvitaan työvälineet

Perusterveydenhuollolta odotetaan yhä enemmän myös terveyttä edistävää toimintaa. Terveyttä edistävän tai sairauksia ennalta ehkäisevä työtavan omaksuminen perusterveydenhuollossa edellyttäisi Kurosen mukaan ainakin lääkäreille suurta työkulttuurin muutosta.

- Interventioita on monenlaisia. On eri asia kehottaa käyttämään amoksisilliinia ensisijaislääkkeenä poskiontelotulehduksen hoitoon KH-suosituksen mukaan, kuin sanoa, että muuttakaa toimintatapanne ennalta ehkäiseväksi.

Kurosen opiskeluaikana lääkärikoulutuksessa ei opetettu elintapaneuvonnan antamista. Elintapojen, tupakoinnin tai ylipainon, puheeksi ottaminen on tietysti helpointa silloin, kun se liittyy potilaan sairauteen. Työhön tarvitaan kuitenkin myös muuta tukea ja muitakin välineitä kuin vain lääkärin puhe.

- Tyypin 2 diabeteksen ehkäisystä puhutaan nyt paljon, ja meillä on näyttöä sen onnistumisesta elintapamuutoksilla. Uskon, että moni lääkäri miettii tällä hetkellä, mitä hänen pitäisi asialle tehdä.

Suuren riskin potilaiden tunnistaminen riskitestilomakkeella ei vielä riitä. Sen jälkeen tarvitaan elintapaneuvonnan prosessi, johon potilaan voi ohjata. Tämä puolestaan edellyttää selkeää työnjakoa lääkärien ja hoitajien kesken. Ensimmäisen askel on kuitenkin se, että lääkäri on tietoinen siitä, että elintapaneuvonta toimii.

Kurosen oma terveyskeskus Asikkalassa ei kuulu DEHKO:n D2D-hankkeeseen, eikä riskitestilomaketta käytetä aktiivisesti. Kaikki aika menee tällä hetkellä sairauden hoitoon, eikä tautiprosessin alkupäähän ehditä puuttua.

- Väestövastuutoiminta ei anna kovin paljon mahdollisuuksia perehtyä uusiin asioihin, sillä työ jonka jätät vaikkapa koulutuksen takia tekemättä, on edessä kuitenkin. Jos tyypin 2 diabetes tulee aiheuttamaan suuren osan terveydenhuollon menoista tulevaisuudessa, pitäisi sen ehkäisy priorisoida ja terveydenhuoltoa resursoida sen mukaan. Toisaalta on realistista ajatella, että terveydenhuolto pystyy jatkossakin keskittymään ensisijaisesti suuren riskin potilaisiin. Väestötasolla ennalta ehkäisy edellyttää laaja-alaista väestöstrategiaa, jonka toteutuksessa ovat mukana mm. kansalaisjärjestöt, pohtii Kuronen.

Hankkeista jotain pysyvääkin

Päijät-Hämeessä ei ole vielä vaivuttu hankepessimismiin. Alueen suurista hankkeista, Ikihyvä Päijät-Häme ja Valtit, aiotaan ottaa hyöty irti, ja niissä kehitetyt työkalut tulevat käyttöön koko alueella. Terveyden edistäminen liitetään mukaan kaikkeen sosiaali- ja terveysalan toimintaan. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisytyö Päijät-Hämeessä tulee perustumaan hankkeiden tuottamille työkaluille.

Maria Kuronen, toimitussihteeri
Kansanterveys-lehti