Publisher

National Public Health Institute

Koulurakennuksissa on usein kosteus- ja homevaurioita ja niistä johtuvia sisäilmaongelmia. Vaurioihin liittyy hengitystieoireilua ja -sairauksia, joiden ehkäiseminen edellyttää homealtistuksen poistamista. Tämä onnistuu yleensä vain korjaamalla vauriot. Korjausten laajuuden arviointi ja paikantaminen puolestaan edellyttää hyviä sisäilman laadun tutkimuskäytäntöjä. Koulurakennukset kuuluvat kuntien julkiseen rakennuskantaan, joten koulujen korjaamiseen liittyvät erityisvaatimukset kohdistuvat kuntien rakennus-, kunnossapito- ja terveysvalvontaviranomaisiin.

Kansanterveyslaitos on julkaissut sosiaali- ja terveysministeriön tuella oppaan koulurakennuksissa esiintyvien kosteus- ja homevaurio-ongelmien selvittämiseen. Oppaan pääpaino on altistuksen toteamiseen tarvittavissa mikrobiologisissa selvityksissä, erityisesti mikrobinäytteiden määrää ja tulosten tulkintaa koskevissa seikoissa.

Oppaassa on myös katsaus kosteusvaurioiden rakennusteknisestä luonteesta ja neuvoja siitä, kuinka toimia epäiltäessä koulurakennusta kosteusvaurioituneeksi. Lisäksi kuvataan koulujen sisäilmaongelmiin liittyviä terveyshaittoja ja mikrobimittausten ja oirekyselyjen käyttöä korjausten onnistumisen arvioinnissa. Opas on tarkoitettu palvelemaan erityisesti kuntien ympäristöterveysvalvonnan ja terveydenhoidon toimijoita. Kosteusvaurioiden korjaaminen ja terveyshaittojen poistaminen vaatii yleensä kunnan monien viranomaisten yhteistyötä ja erityisosaamista.

Koulurakennukset eroavat asuinrakennuksista

Sosiaali- ja terveysministeriön aiemmin julkaisemassa Asumisterveysohjeessa ja sitä täydentävässä Asumisterveysoppaassa on esitetty yleiset ohjeet mikrobiologisten sisäilmaongelmien toteamiseksi ja toimenpiteiksi. Asuinrakennuksille laaditut ohjeet eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu koulurakennusten mikrobiologisen kunnon selvittämiseen. Koulurakennukset eroavat asunnoista mm. koon, käytön ja teknisten ratkaisujen kuten ilmanvaihdon osalta. Tästä syystä niiden sisäilman mikrobisto on jo luonnostaan erilainen kuin asunnoissa. Tämä vaikuttaa siihen, miten mikrobiologiset ilmanäytteet tulee ottaa ja miten niiden tuloksia tulkitaan. Selvityksissä usein käytettyjen pinta- ja materiaalinäytteiden osalta voidaan Asumisterveysohjeessa ja -oppaassa esitettyjä ohjeita soveltaa sellaisenaan.

Onkohan koulussa kosteus- ja homevaurio?

Epäily homevauriosta syntyy usein oireilun perusteella. Sisäilmaselvityksiin ryhdytään, jos oireilu on tavanomaista yleisempää ja jos se näyttää liittyvän nimenomaan koulussa oleskeluun. Kosteus- ja homevaurioselvityksiin tarvitaan monien tahojen yhteistyötä ja esimerkiksi rakennusteknisiä, mikrobiologisia ja terveydentilaan liittyviä tutkimuksia. Tämä tarkoittaa kunnan teknisen/rakennusviraston, terveysvalvonnan, työsuojelun, koulutoimen ja hallinnon yhteistyötä. On suositeltavaa, että selvitysten organisointiin perustetaan keskeisistä virkamiehistä koostuva työryhmä. Myös koulun henkilökunta, oppilaat ja heidän vanhempansa on tärkeää kytkeä prosessiin mukaan ja pitää osapuolet ajan tasalla tehtävistä toimenpiteistä.

Rakennustekninen kuntoarvio ja -tutkimukset ovat ensimmäisiä toimenpiteitä koulurakennuksen kunnon selvittämisessä. Myös ilmanvaihdon tehokkuus ja toimivuus tulisi selvittää. Näiden selvitysten tueksi voidaan ottaa mikrobiologisia näytteitä pinnoilta, materiaaleista ja sisäilmasta.

Mikrobiologiset ympäristönäytteet

Kosteusvaurioihin lähes aina liittyvä mikrobikasvu voidaan todeta sopivasti suunnatulla näytteenotolla. Näytteenottopaikat ja otettavien näytteiden tyyppi tulisi miettiä kosteusteknisten selvitysten perusteella, apuna huolellisesti laadittu näytteenottosuunnitelma. Tulosten tulkinnan kannalta on tärkeää, että näytteitä on otettu riittävän monta; kymmenen näytettä on perussääntö. Ilmanäytteiden ei tulisi olla ensisijainen vaurioiden selvittämiskeino, mutta niiden avulla voidaan arvioida sisäilman laatua ja saada viitteitä vaurion sijainnista.

Erityistä huomioitavaa koulurakennusten ilmanäytteistä

Kuten ilmanäytteet yleensä, myös koulurakennusten ilmanäytteet suositellaan otettavan talvisin lumipeitteen aikana. Sääolot vaihtelevat, eikä talvellakaan ole aina lunta. Ulkoilman mikrobit vaikuttavat aina rakennusten sisäilman mikrobistoon, ja siksi ulkoilmanäytteiden ottaminen on suositeltavaa. Koulussa tapahtuvat toiminnot, käyttäjien määrä, koulurakennuksen runkomateriaali ja ikä sekä rakennuksen koko vaikuttavat myös mikrobipitoisuuksiin. Esimerkiksi puurakenteisissa kouluissa ilmanäytteitä ei suositella mikrobivaurion toteamiseen. Tarkempia yksityiskohtia ja esimerkkejä tulosten tulkinnasta esitetään oppaassa.

Terveyshaitat

Kosteus- ja homevauriot voivat aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja. Päätelmä siitä, onko oireilu koulussa tavanomaista yleisempää ja onko oireilu sisäilmaperäistä, voidaan tehdä oireselvityksin kyselylomakkeiden avulla ja vertaamalla kyselyn tuloksia vertailukohteen tai normaaliväestön tuloksiin. Oppilaille soveltuva oirekyselylomake on saatavissa Kansanterveyslaitoksesta, josta voi saada myös asiantuntija-apua kyselyn toteuttamiseen ja tulosten tulkintaan.

Korjausten onnistumisen arviointi

Koulurakennusten korjausten onnistumista voidaan arvioida ilmanäytteiden avulla. Sitä ennen tulisi rakennuksessa tehdä perusteellinen siivous ja odottaa riittävän kauan, vähintään 2 kuukautta, että rakennusaikainen pöly ehtii poistua. Seurantanäytteenotto toistetaan samana vuodenaikana ja samoissa tiloissa kuin ennen korjauksia. Myös oirekyselyjä voidaan käyttää korjausten onnistumisen arviointiin. Perusteellisesti korjatuissa kouluissa oireilu ja sairastavuus vähentyvät tavanomaiselle tasolle.

Aino Nevalainen, Ulla Lignell ja Teija Meklin
KTL, Ympäristömikrobiologian laboratorio

Meklin T, Putus T, Hyvärinen A, Haverinen-Shaughnessy U, Lignell U, Nevalainen A. Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot, opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja C 9/2007.

Asumisterveysohje. STM oppaita 2003:1. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2003

Asumisterveysopas. Ympäristö ja Terveys-lehti, Pori 2005