Apunavigaatio

Kansallisen uhritutkimuksen historiaa
Uhritutkimuksen historiaa
Käsite
uhritutkimus vakiintui ensimmäisen kerran toteutetun turvallisuustutkimuksen nimenä (Uhri80) kuvaamaan väestöhaastatteluihin perustuvaa, tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumista selvittävää tutkimustapaa. Tutkimus tunnetaan myös nimellä Suomalaisten turvallisuus -tutkimus.
Tutkimus on toteutettu tähän mennessä samanlaisella tutkimusasetelmalla kuusi kertaa: vuosina 1980, 1988, 1993, 1997, 2003 ja 2006. Jokainen aineistonkeruu on toteutettu erilaisella rahoituskuviolla. Seuraava haastattelukierros tehdään vuonna 2009. Alun perin uhritutkimus perustettiin OECD:n sosiaali-indikaattoriohjelman mukaiseen väestön fyysisen turvallisuuden mittaamiseen. Eri vuosien haastattelututkimusten otoskoko on vaihdellut noin 5000:sta noin 14 000:ään.
Kansallinen uhritutkimus on tehty joka kerta Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä. Otos on poimittu väestön keskusrekisteristä systemaattisella otannalla, joka vastaa yksinkertaista satunnaisotantaa. Työvoimatutkimuksen kohteena ovat 15–74-vuotiaat suomalaiset, jotka eivät kuulu laitosväestöön. Uhritutkimuksessa otosta täydennetään poimimalla väestön keskusrekisteristä 75 vuotta täyttäneistä lisäotos samoin kriteerein. Kaikkiin uhritukimuksen aineistoihin on yhdistetty keskeisimmät työvoimatutkimuksen tiedot.