Apunavigaatio
![(tidningsartikel) (tidningsartikel)](/tervesuomi/app/images/genre_article.gif)
Rajoituksia Triviraten Berna -rokotteen jakeluun
Rajoituksia Triviraten Berna -rokotteen jakeluun
Rajoituksia Triviraten Berna -rokotteen jakeluun |
||
KTL, Rokoteosasto, kliininen yksikkö |
||
Triviraten Berna tuli Kansanterveyslaitoksen välittämien rokotteiden valikoimaan vuonna 1992. Lähtökohtana oli tarjota rokotevaihtoehto lapsille, joilla on voimakas kananmuna-allergia. Rokotteen käyttö on vuosien kuluessa kasvanut huomattavasti yli arvioidun tarpeen. Ongelmana on myös rokotteen tuottama puutteellinen suoja sikotautia vastaan. Jatkossa rokotteen tarpeetonta käyttöä rajoitetaan. Ongelmalliseksi Triviraten Berna -rokotteessa on osoittautunut sikotaudilta suojaava osa (Rubini-viruskanta), joka tuottaa puutteellisen suojan sikotautia vastaan. Euroopassa kuvattiin 1990-luvulla kaksi sikotautiepidemiaa, joissa tämä puute todennettiin. Suomessa hyvän epidemiologisen tilanteen, kahden rokoteannoksen ohjelman ja oletettavasti pieneksi jäävän käyttömäärän vuoksi tätä ei aluksi pidetty suurena ongelmana. Rokotteen käyttöaiheeksi asetettiin todettu anafylaktinen
reaktio kananmunasta tai kananmunaa sisältävästä ruoka-aineesta.
Lievemmät reaktiot, kuten ihottuma, eivät vaatineet rokotteen
vaihtoa. Toiseksi rokotteen vaihtamisen käyttöaiheeksi tuli välitön
reaktio neomysiinille. Tässäkin tapauksessa haettiin nimenomaan
IgE-välitteistä allergista reaktiota, erotuksena neomysiiniryhmän
antibioottien aiheuttamaan viivästyneeseen reaktioon.
Tarve SuomessaKananmuna-allergian esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta asiantuntijat arvioivat sen esiintyvyydeksi noin kolme prosenttia ikäluokasta. Heistä noin yksi prosentti reagoi anafylaktisesti kananmunalle altistuessaan. Kun kananmuna-allergia väistyy yleensä neljään ikävuoteen mennessä, voidaan laskea, että Suomessa on 14-vuotiaiden lasten joukossa vuositasolla noin 70 lasta, jotka tarvitsisivat Triviraten Berna -rokotteen ensimmäiseksi MPR-annoksekseen. Kun otetaan huomioon kananmuna-allergian väistymistaipumus, esikouluiässä annettavan MPR-tehosteena tulisi poikkeuksetta antaa yleisessä rokotusohjelmassa normaalisti käytettävä valmiste (MMRII tai Priorix).Kuinka sitten käviJo rokotteen toisena käyttövuonna kulutus nousi kaksinkertaiseksi arvioituun tarpeeseen verrattuna. Seuraavina vuosina rokotteen kulutuksessa tapahtui häkellyttävä kasvu, joka hidastui vasta vuonna 1998, jolloin kulutus oli jo liki 2 300 annosta vuodessa. Käytön kasvu ei vieläkään ole pysähtynyt, lisäys vain ei ole enää vuositasolla niin rajua kuin aiemmin. Kiinnittääkseen huomiota Triviratenin tarpeettoman laajaan käyttöön Rokotussuositustyöryhmä julkaisi uudelleen suosituksen rokotteen käytöstä Kansanterveys-lehdessä vuonna 2000. Suosituksessa kerrottiin rokotteen heikentyneestä tehosta sikotautia vastaan ja korostettiin, että Triviratenin antoa on syytä harkita ainoastaan sellaisille lapsille, jotka saavat kananmunasta anafylaksian oireita. Toivottua vaikutusta ei tullut. Vuonna 2001 jakeluun meni 2 400 rokoteannosta, mikä on yli 30 kertaa arvioitu tarve.Triviraten Berna -rokote suojaa hyvin tuhkarokkoa ja vihurirokkoa vastaan
mutta on kyseenalaista, antaako rokote minkäänlaista suojaa sikotautia
vastaan. Muutama vuosi sitten julkaistussa sveitsiläistutkimuksessa
sikotautia esiintyi tällaista rokotetta saaneilla yhtä paljon
kuin täysin rokottamattomilla lapsilla. Kun sikotaudilta huonosti
suojaavaan rokotteen käyttömäärä on noussut näin
suureksi, epidemiologiset riskit kasvavat. Erityisesti näin on, mikäli
rokotteen käyttö keskittyy rajatuille maantieteellisille alueille.
Tätä asiaa selvitettiin tutkimalla rokotteiden tilaajat kunnittain
1.9.200131.8.2002. Kun tilattujen rokotteiden määrä suhteutettiin
2-vuotiaiden määriin (MPR I annoksen keskimääräinen
antoikä on 18 kuukautta), saatiin maakuntien välille varsin merkittäviä
eroja. On olemassa suuri vaara, että joihinkin osiin maata on syntymässä
merkittäviä alueita, joilla asuvilla lapsilla on puutteellinen
suoja sikotautia vastaan. Tilanne on entistä hankalampi, jos MPR-tehostuskin
toteutetaan säännönmukaisesti Triviraten Berna -rokotteella.
Oikean rokotteen valintaSuomessa on käytössä kahta rokotetyyppiä, joiden valmistuksessa on käytetty kanaperäistä materiaalia. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat rokotteet, jotka on valmistettu hedelmöitetyissä kananmunissa (influenssa- ja keltakuumerokotteet). Näissä rokotteissa voi olla jäämänä kanan proteiineja ja kananmunan valkuaista, ovalbumiinia. Kananmunalle allergiset henkilöt voivat saada näistä rokotteista allergisia oireita. Toisessa ryhmässä ovat rokotteet, jotka on valmistettu kanan alkion ihosoluista, fibroblasteista, muodostetuissa soluviljelmissä (tuhkarokko-, sikotauti- ja puutiaisaivotulehdusrokotteet). Näissä viljelmissä ei ole mitattavia jäämiä kananmunan valkuaista. Näin ollen henkilö, jonka kananmuna-allergia esiintyy iho-oireina, ei todennäköisimmin saa minkäänlaista kananmunaan liittyvää reaktiota tähän ryhmään kuuluvista rokotteista, siis esimerkiksi MPR-rokotteesta.Voimakas kananmuna-allergia on kyseessä, kun kananmunaa sisältävän ravinnon nauttiminen riittää aiheuttamaan anafylaksian. Tällaisessa tapauksessa kummankin ryhmän rokotteet voivat aiheuttaa vakavan, henkeä uhkaavan allergisen reaktion. Voimakkaasti kananmunalle allergisille suositellaan rokotteita, joiden valmistuksessa ei ole käytetty mitään kanaperäistä materiaalia. Toisena vaihtoehtona on rokottamisesta pidättäytyminen, kunnes allergia on ohi. Yleensä kananmuna-allergia väistyy neljään ikävuoteen mennessä. Kun yllä olevaa sovelletaan MPR-rokotuksiin, päädytään
nykyiseen suositukseen. Tällöin kananmunasta anafylaktisen reaktion
saaneen lapsen rokottaminen toteutetaan rokotteella, jossa käytetyt
virukset on kasvatettu ihmisperäisessä soluviljelmässä.
Vain tällöin rokotteeksi valitaan Triviraten Berna. Muualla maailmassa
tätäkin suositusta pidetään ylimitoitettuna. Yhdysvaltalainen
suositus pitää kanaperäisessä solukossa kasvatettua
rokotevirusta turvallisena myös anafylaktisen reaktion saaneilla lapsilla.
Tuoreessa Ruotsin lääkelaitoksen ohjeessa kaikille lapsille suositellaan
käytettäväksi kananfibrioblasteissa valmistettuja rokotteita.
Voimakkaasti allergiset lapset suositellaan rokotettaviksi allergologin
konsultaation jälkeen, tarpeen vaatiessa osasto-oloissa, yleisen rokotusohjelman
MPR-rokotteella.
Miten tästä eteenpäin?On täysin selvää, että tällä hetkellä Triviraten Berna -rokotteen käyttö on ylimitoitettua ja sen käyttö jakautuu maassa epätasaisesti. Ilmeisesti monissa tapauksissa päädytään antamaan vaihtoehtoinen rokote, jos lapsella on todettu lievä kananmuna-allergia tai edes epäillään kananmuna-allergiaa. Tässä tilanteessa tulisi antaa yleisen rokotusohjelman MPR-rokote, jos kananmunan nauttiminen ei ole laukaissut anafylaktista reaktiota. Toisessa tyyppitilanteessa atooppiselle lapselle ei ole milloinkaan annettu kananmunaa. Tällöin vaihtoehtoisen rokotteen käyttöä perustellaan sillä, että ei voida tietää onko lapsi allerginen kananmunalle. Tässä tilanteessa ratkaisu on helppo: jos lapsi ei ole lainkaan altistunut kananmunalle, hänellä ei voi olla IgE-tyypin vasta-aineita kananmunan valkuaiselle, eikä hänellä näin ollen ole mahdollisuutta reagoida rokotteessa olevaan kanaperäiseen proteiinijäämään. On teoriassa mahdollista, että lapsi on altistunut kananmunalle vanhempien tietämättä tai vain yhden ainoan kerran ja kananmuna-allergia olisi siten ehtinyt kehittyä, vaikka lapsi ei olisikaan koskaan saanut kananmunasta allergista reaktiota. Tällainen teoreettinen pelko ei ole peruste vaihtoehtoisen rokotteen käyttöön. Muualla maailmassa kanan fibroblasteissa kasvatettua MPR-rokotetta suositellaan erotuksetta kaikille kananmuna-allergisille.Koska Triviraten Berna -rokotteen nykyisenlaajuinen käyttö merkitsee ilmeistä sikotautiepidemioiden uhkaa, rokotetta toimitetaan kuntiin tulevaisuudessa ainoastaan tapauskohtaisen harkinnan jälkeen rokoteturvallisuuslääkärin luvalla. Jos lapsella on todettu kananmunan aiheuttama anafylaktinen reaktio, jonka hoito on vaatinut adrenaliinin käyttöä, tästä toimitetaan kirjallinen dokumentaatio (kopio epikriisistä, sairauskertomuksesta tai allergologin lausunnosta) KTL:n rokoteturvallisuuslääkärille. Sama menettely koskee neomysiinin aiheuttamia anafylaktistyyppisiä reaktioita. Jos rokoteturvallisuuslääkäri katsoo Triviraten Berna -rokotteen käyttöaiheiden täyttyvän, hän antaa luvan toimittaa KTL:n rokotelähettämöstä yhden annoksen tätä rokotetta kyseistä lasta varten. Rokoteturvallisuuslääkärin luvalla toimitetusta rokotteesta ei peritä maksua. Kaikissa muissa tapauksissa tulee antaa yleisessä rokotusohjelmassa normaalisti käytettävä MPR-rokote (MMRII tai Priorix). Lähdeluettelo:
Epidemiology and Prevention of Vaccine-Preventable (The Pink Book). 7. painos: Centers for Disease Control and Prevention, U.S. Department of Health and Human Services; 2002. Sivut. 14 - 15, 110. Löytyy osoitteesta: http://www.cdc.gov/nip/publications/pink/Full.htm Foucard T, Lilja G, Rietz H. Vaccination av allergiska barn - Bakgrundsdokumentation. Info från Läkemedelsverket 2001;3:25-27. James JM, Burks AW, Roberson PK, Sampson HA. Safe administration of the measles vaccine to children allergic to eggs. N Engl J Med 1995;332(19):1262-6. James JM, Zeiger RS, Lester MR, Fasano MB, Gern JE, Mansfield LE, et al. Safe administration of influenza vaccine to patients with egg allergy. J Pediatr 1998;133(5):624-8. Rokottajan käsikirja ja käytännön kysymyksiä 2003. 1. painos: Kustannus Oy Duodecim; 2003. Sivut 37, 66, 120 Schlegel M, Osterwalder JJ, Galeazzi RL, Vernazza PL.
Comparative efficacy of three mumps vaccines during disease outbreak in
Eastern Switzerland: cohort study. BMJ 1999;319(7206):352.
|
||
|
||
|
guide
- Rokotepistokset ennen vuotta 2005 ja vuodesta 2005 alkaen/ Rokottajan käsikirja
- Raportoidut tuhkarokkotapaukset Suomessa 1930–2003/ Rokottajan käsikirja
- Eri maiden rokotusohjelmia 2004
information page
magazine article
- Rokotusten vakavat haittavaikutukset vuonna 2003
- Vuoden 2006 rokotusten epäillyt haittavaikutukset Suomessa
- Suomesta kadonneet MPR-taudit eivät ole vielä historiaa