Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(tidningsartikel)

Rajoituksia Triviraten Berna -rokotteen jakeluun

Julkaistu 10.1.2004

Rajoituksia Triviraten Berna -rokotteen jakeluun

 

Rajoituksia Triviraten Berna -rokotteen jakeluun

Ville Postila, rokoteturvallisuuslääkäri
KTL, Rokoteosasto, kliininen yksikkö

Triviraten Berna tuli Kansanterveyslaitoksen välittämien rokotteiden valikoimaan vuonna 1992. Lähtökohtana oli tarjota rokotevaihtoehto lapsille, joilla on voimakas kananmuna-allergia. Rokotteen käyttö on vuosien kuluessa kasvanut huomattavasti yli arvioidun tarpeen. Ongelmana on myös rokotteen tuottama puutteellinen suoja sikotautia vastaan. Jatkossa rokotteen tarpeetonta käyttöä rajoitetaan.

Ongelmalliseksi Triviraten Berna -rokotteessa on osoittautunut sikotaudilta suojaava osa (Rubini-viruskanta), joka tuottaa puutteellisen suojan sikotautia vastaan. Euroopassa kuvattiin 1990-luvulla kaksi sikotautiepidemiaa, joissa tämä puute todennettiin. Suomessa hyvän epidemiologisen tilanteen, kahden rokoteannoksen ohjelman ja oletettavasti pieneksi jäävän käyttömäärän vuoksi tätä ei aluksi pidetty suurena ongelmana.

Rokotteen käyttöaiheeksi asetettiin todettu anafylaktinen reaktio kananmunasta tai kananmunaa sisältävästä ruoka-aineesta. Lievemmät reaktiot, kuten ihottuma, eivät vaatineet rokotteen vaihtoa. Toiseksi rokotteen vaihtamisen käyttöaiheeksi tuli välitön reaktio neomysiinille. Tässäkin tapauksessa haettiin nimenomaan IgE-välitteistä allergista reaktiota, erotuksena neomysiiniryhmän antibioottien aiheuttamaan viivästyneeseen reaktioon.
 

Tarve Suomessa

Kananmuna-allergian esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta asiantuntijat arvioivat sen esiintyvyydeksi noin kolme prosenttia ikäluokasta. Heistä noin yksi prosentti reagoi anafylaktisesti kananmunalle altistuessaan. Kun kananmuna-allergia väistyy yleensä neljään ikävuoteen mennessä, voidaan laskea, että Suomessa on 14-vuotiaiden lasten joukossa vuositasolla noin 70 lasta, jotka tarvitsisivat Triviraten Berna -rokotteen ensimmäiseksi MPR-annoksekseen. Kun otetaan huomioon kananmuna-allergian väistymistaipumus, esikouluiässä annettavan MPR-tehosteena tulisi poikkeuksetta antaa yleisessä rokotusohjelmassa normaalisti käytettävä valmiste (MMRII tai Priorix).
 

Kuinka sitten kävi

Jo rokotteen toisena käyttövuonna kulutus nousi kaksinkertaiseksi arvioituun tarpeeseen verrattuna. Seuraavina vuosina rokotteen kulutuksessa tapahtui häkellyttävä kasvu, joka hidastui vasta vuonna 1998, jolloin kulutus oli jo liki 2 300 annosta vuodessa. Käytön kasvu ei vieläkään ole pysähtynyt, lisäys vain ei ole enää vuositasolla niin rajua kuin aiemmin. Kiinnittääkseen huomiota Triviratenin tarpeettoman laajaan käyttöön Rokotussuositustyöryhmä julkaisi uudelleen suosituksen rokotteen käytöstä Kansanterveys-lehdessä vuonna 2000. Suosituksessa kerrottiin rokotteen heikentyneestä tehosta sikotautia vastaan ja korostettiin, että Triviratenin antoa on syytä harkita ainoastaan sellaisille lapsille, jotka saavat kananmunasta anafylaksian oireita. Toivottua vaikutusta ei tullut. Vuonna 2001 jakeluun meni 2 400 rokoteannosta, mikä on yli 30 kertaa arvioitu tarve.

Triviraten Berna -rokote suojaa hyvin tuhkarokkoa ja vihurirokkoa vastaan mutta on kyseenalaista, antaako rokote minkäänlaista suojaa sikotautia vastaan. Muutama vuosi sitten julkaistussa sveitsiläistutkimuksessa sikotautia esiintyi tällaista rokotetta saaneilla yhtä paljon kuin täysin rokottamattomilla lapsilla. Kun sikotaudilta huonosti suojaavaan rokotteen käyttömäärä on noussut näin suureksi, epidemiologiset riskit kasvavat. Erityisesti näin on, mikäli rokotteen käyttö keskittyy rajatuille maantieteellisille alueille. Tätä asiaa selvitettiin tutkimalla rokotteiden tilaajat kunnittain 1.9.200131.8.2002. Kun tilattujen rokotteiden määrä suhteutettiin 2-vuotiaiden määriin (MPR I annoksen keskimääräinen antoikä on 18 kuukautta), saatiin maakuntien välille varsin merkittäviä eroja. On olemassa suuri vaara, että joihinkin osiin maata on syntymässä merkittäviä alueita, joilla asuvilla lapsilla on puutteellinen suoja sikotautia vastaan. Tilanne on entistä hankalampi, jos MPR-tehostuskin toteutetaan säännönmukaisesti Triviraten Berna -rokotteella.
 

Oikean rokotteen valinta

Suomessa on käytössä kahta rokotetyyppiä, joiden valmistuksessa on käytetty kanaperäistä materiaalia. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat rokotteet, jotka on valmistettu hedelmöitetyissä kananmunissa (influenssa- ja keltakuumerokotteet). Näissä rokotteissa voi olla jäämänä kanan proteiineja ja kananmunan valkuaista, ovalbumiinia. Kananmunalle allergiset henkilöt voivat saada näistä rokotteista allergisia oireita. Toisessa ryhmässä ovat rokotteet, jotka on valmistettu kanan alkion ihosoluista, fibroblasteista, muodostetuissa soluviljelmissä (tuhkarokko-, sikotauti- ja puutiaisaivotulehdusrokotteet). Näissä viljelmissä ei ole mitattavia jäämiä kananmunan valkuaista. Näin ollen henkilö, jonka kananmuna-allergia esiintyy iho-oireina, ei todennäköisimmin saa minkäänlaista kananmunaan liittyvää reaktiota tähän ryhmään kuuluvista rokotteista, siis esimerkiksi MPR-rokotteesta.

Voimakas kananmuna-allergia on kyseessä, kun kananmunaa sisältävän ravinnon nauttiminen riittää aiheuttamaan anafylaksian. Tällaisessa tapauksessa kummankin ryhmän rokotteet voivat aiheuttaa vakavan, henkeä uhkaavan allergisen reaktion. Voimakkaasti kananmunalle allergisille suositellaan rokotteita, joiden valmistuksessa ei ole käytetty mitään kanaperäistä materiaalia. Toisena vaihtoehtona on rokottamisesta pidättäytyminen, kunnes allergia on ohi. Yleensä kananmuna-allergia väistyy neljään ikävuoteen mennessä.

Kun yllä olevaa sovelletaan MPR-rokotuksiin, päädytään nykyiseen suositukseen. Tällöin kananmunasta anafylaktisen reaktion saaneen lapsen rokottaminen toteutetaan rokotteella, jossa käytetyt virukset on kasvatettu ihmisperäisessä soluviljelmässä. Vain tällöin rokotteeksi valitaan Triviraten Berna. Muualla maailmassa tätäkin suositusta pidetään ylimitoitettuna. Yhdysvaltalainen suositus pitää kanaperäisessä solukossa kasvatettua rokotevirusta turvallisena myös anafylaktisen reaktion saaneilla lapsilla. Tuoreessa Ruotsin lääkelaitoksen ohjeessa kaikille lapsille suositellaan käytettäväksi kananfibrioblasteissa valmistettuja rokotteita. Voimakkaasti allergiset lapset suositellaan rokotettaviksi allergologin konsultaation jälkeen, tarpeen vaatiessa osasto-oloissa, yleisen rokotusohjelman MPR-rokotteella.
 

Miten tästä eteenpäin?

On täysin selvää, että tällä hetkellä Triviraten Berna -rokotteen käyttö on ylimitoitettua ja sen käyttö jakautuu maassa epätasaisesti. Ilmeisesti monissa tapauksissa päädytään antamaan vaihtoehtoinen rokote, jos lapsella on todettu lievä kananmuna-allergia tai edes epäillään kananmuna-allergiaa. Tässä tilanteessa tulisi antaa yleisen rokotusohjelman MPR-rokote, jos kananmunan nauttiminen ei ole laukaissut anafylaktista reaktiota. Toisessa tyyppitilanteessa atooppiselle lapselle ei ole milloinkaan annettu kananmunaa. Tällöin vaihtoehtoisen rokotteen käyttöä perustellaan sillä, että ei voida tietää onko lapsi allerginen kananmunalle. Tässä tilanteessa ratkaisu on helppo: jos lapsi ei ole lainkaan altistunut kananmunalle, hänellä ei voi olla IgE-tyypin vasta-aineita kananmunan valkuaiselle, eikä hänellä näin ollen ole mahdollisuutta reagoida rokotteessa olevaan kanaperäiseen proteiinijäämään. On teoriassa mahdollista, että lapsi on altistunut kananmunalle vanhempien tietämättä tai vain yhden ainoan kerran ja kananmuna-allergia olisi siten ehtinyt kehittyä, vaikka lapsi ei olisikaan koskaan saanut kananmunasta allergista reaktiota. Tällainen teoreettinen pelko ei ole peruste vaihtoehtoisen rokotteen käyttöön. Muualla maailmassa kanan fibroblasteissa kasvatettua MPR-rokotetta suositellaan erotuksetta kaikille kananmuna-allergisille.

Koska Triviraten Berna -rokotteen nykyisenlaajuinen käyttö merkitsee ilmeistä sikotautiepidemioiden uhkaa, rokotetta toimitetaan kuntiin tulevaisuudessa ainoastaan tapauskohtaisen harkinnan jälkeen rokoteturvallisuuslääkärin luvalla.

Jos lapsella on todettu kananmunan aiheuttama anafylaktinen reaktio, jonka hoito on vaatinut adrenaliinin käyttöä, tästä toimitetaan kirjallinen dokumentaatio (kopio epikriisistä, sairauskertomuksesta tai allergologin lausunnosta) KTL:n rokoteturvallisuuslääkärille. Sama menettely koskee neomysiinin aiheuttamia anafylaktistyyppisiä reaktioita. Jos rokoteturvallisuuslääkäri katsoo Triviraten Berna -rokotteen käyttöaiheiden täyttyvän, hän antaa luvan toimittaa KTL:n rokotelähettämöstä yhden annoksen tätä rokotetta kyseistä lasta varten. Rokoteturvallisuuslääkärin luvalla toimitetusta rokotteesta ei peritä maksua. Kaikissa muissa tapauksissa tulee antaa yleisessä rokotusohjelmassa normaalisti käytettävä MPR-rokote (MMRII tai Priorix).

Lähdeluettelo:
Anonyymi. Vaccination av allergiska barn - Rekommendationer vid ägg- respektive gelatinallergi. Info från Läkemedelsverket 2001;3:23-24.

Epidemiology and Prevention of Vaccine-Preventable (The Pink Book). 7. painos: Centers for Disease Control and Prevention, U.S. Department of Health and Human Services; 2002. Sivut. 14 - 15, 110. Löytyy osoitteesta: http://www.cdc.gov/nip/publications/pink/Full.htm

Foucard T, Lilja G, Rietz H. Vaccination av allergiska barn - Bakgrundsdokumentation. Info från Läkemedelsverket 2001;3:25-27.

James JM, Burks AW, Roberson PK, Sampson HA. Safe administration of the measles vaccine to children allergic to eggs. N Engl J Med 1995;332(19):1262-6.

James JM, Zeiger RS, Lester MR, Fasano MB, Gern JE, Mansfield LE, et al. Safe administration of influenza vaccine to patients with egg allergy. J Pediatr 1998;133(5):624-8.

Rokottajan käsikirja ja käytännön kysymyksiä 2003. 1. painos: Kustannus Oy Duodecim; 2003. Sivut 37, 66, 120

Schlegel M, Osterwalder JJ, Galeazzi RL, Vernazza PL. Comparative efficacy of three mumps vaccines during disease outbreak in Eastern Switzerland: cohort study. BMJ 1999;319(7206):352.
 

Lehden aineistoa lainattaessa lähde on aina mainittava.
Takaisin sisällysluetteloon
© TerveSuomi.fi 2008About us