Publisher

National Public Health Institute

Syksyllä 2002 maksuttomia influenssarokotteita tarjottiin Suomessa lääketieteellisten riskiryhmien lisäksi ensimmäisen kerran kaikille 65 vuotta täyttäneille, sillä riski sairastua vakavaan influenssaan kasvaa iän myötä, myös silloin kun henkilöllä ei ole todettua perustautia. Rokotuskattavuudessa ei päästy 80 prosentin tavoitteeseen, mutta kattavuus nousi edellisen vuoden arvioidusta 25 prosentista noin 43 prosenttiin. Rokotuskäytännön nyt vakiintuessa kattavuuden pitäisi nousta kaikissa kunnissa.

Rokotuskampanja toteutui kunnissa hyvin eri tavoin; joissakin kunnissa rokotettiin yli 60 prosenttia senioreista, kun taas joissakin kattavuus jäi alle 30 prosentin. Annettujen rokotusten vaihteleva kirjaamiskäytäntö tai puutteellinen raportointi selittänee osan vaatimattomasta kattavuudesta. Mikäli kuntien ilmoittamat luvut rokotettujen määristä pitävät paikkansa, Kansanterveyslaitoksen kentälle jakamista influenssarokotteista peräti 30 prosenttia jäi käyttämättä. Terveyskeskusten varastoista ei kuitenkaan influenssakauden jälkeen löytynyt näin suuria määriä käyttämättömiä annoksia. Ilmeisesti kohtalainen osa rokotuksista on jäänyt tilastoimatta. Rokotusten raportointiin tulisi kunnissa kiinnittää enemmän huomiota, jotta kerätty tieto rokotteiden käytöstä olisi luotettavaa.

Influenssaviruksen aiheuttamat epidemiat

Influenssa A- ja B -virukset aiheuttavat epidemioita vuosittain joulu- ja huhtikuun välisenä aikana. Väestöstä voi sairastua 2–15 prosenttia paikallisesti 4–6 viikkoa kestävien epidemioiden aikana. Epidemiat eroavat voimakkuudeltaan eri vuosina. Influenssan ilmaantuvuus on suurinta lapsilla ja nuorilla; he myös levittävät influenssaa eniten.

Influenssavirusten jatkuva muuntuminen on merkittävin epidemioiden toistumiseen vaikuttava tekijä. Epidemian laajuuteen vaikuttaa se, kuinka paljon epideeminen virus eroaa aiemmin kiertäneistä viruksista. Edellisten vuosien aikana kohdattuja influenssaviruksia vastaan väestö on muodostanut vasta-aineita, jotka antavat ainakin osittaisen suojan samanlaisen viruksen aiheuttamia tauteja vastaan. Epideemisen viruksen virulenssi vaikuttaa sairastuneiden hoidon tarpeeseen ja kuolleisuuteen. H3N2-alatyypin influenssa A-virus aiheuttaa enemmän vakavaan influenssaan sairastumisia kuin H1N1-alatyypin virus tai B-virus.

Influenssan taudinkuva vaihtelee. Sekä lasten että aikuisten tapauksista valtaosa on lieviä. Kuitenkin vanhuksilla ja riskiryhmiin kuuluvilla influenssa aiheuttaa usein vakavan taudin. Influenssa jälkitauteineen lisää äkillisesti erityisesti ikääntyneiden sairaalahoidon tarvetta ja kuolleisuutta. Influenssaviruksen aiheuttama keuhkokuume tai bakteerikeuhkokuume influenssan jälkitautina tai perustaudin vaikeutuminen voivat johtaa sairaalahoitoon tai jopa kuolemaan.

Kroonisia sairauksia potevilla on suurin vaara sairastua vakavaan influenssaan. Riski on erityisen suuri henkilöillä, joilla on krooninen sydän- ja verisuonitauti, keuhko-, metabolia- tai munuaissairaus tai joiden vastustuskyky on sairauden tai hoidon heikentämä. Näiden henkilöiden sairastuminen voi johtaa sairaalahoitoon ja aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman. KELA:n lääkekorvausrekisterin mukaan runsas 500 000 suomalaista kuuluu näihin riskiryhmiin. Heistä puolet on 65 vuotta täyttäneitä.

Ikäperusteinen rokottaminen

Suomessa on 65 vuotta täyttäneitä noin 800 000. Riski sairastua vakavaan influenssaan kasvaa iän myötä silloinkin kun henkilöllä ei ole todettua perustautia. Influenssarokotuksilla voidaan estää vakavia sairastumisia, sairaalahoitoja laitostumisia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana useissa EU-maissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa maksuttomat influenssarokotukset on osoitettu terveillekin 65 vuotta täyttäneille henkilöille. Yhdysvalloissa ja Englannissa kattavuus tässä ikäryhmässä oli 65 prosenttia vuonna 2001 ja Alankomaissa peräti 81 prosenttia vuonna 2000. Rokotuksista saadaan suurin hyöty rokottamalla myös terveet ja vireät 65 vuotta täyttäneet. Kansainväliset tutkimustulokset osoittavat tämän ikäryhmän rokottamisen vähentävän sairaalahoitoja noin 40–70 prosenttia ja kuolleisuutta 50–70 prosenttia. Rokotettujen influenssaan sairastuneiden oireet ovat yleensä lievempiä kuin rokottamattomien. Rokotteen immunologinen vaste on terveillä parempi kuin kroonista sairautta potevilla tai laitoshoidon vanhuksilla.

Ikäperusteisen rokottamisen toteuttaminen lisää terveysasemilla rokotustyötä, mutta vähentää todennäköisesti influenssan aiheuttamien vastaanottokäyntien määrää. Uudesta rokotuskäytännöstä hyötyvät erityisesti riskiryhmiin kuulumattomat ja siten tähän saakka maksuttomien rokotusten ulkopuolelle jääneet iäkkäät ihmiset, joiden hyvinvoinnin influenssaan sairastuminen voi vaarantaa.

Maksuttomat influenssarokotukset

Influenssan ehkäisyssä pyritään vähentämään vakavan taudin ilmaantuvuutta, sairaalahoidon tarvetta ja ennenaikaisia kuolemia. Suomessa influenssarokotus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen (9/02/2002) mukaan yleiseen rokotusohjelmaan annettavaksi henkilöille, joiden terveydelle influenssa aiheuttaa oleellisen uhan.

Tämän perusteella Kansanterveyslaitos suosittaa maksuttoman influenssarokotteen antamista seuraaville henkilöille:

• 65 vuotta täyttäneet (v. 1938 tai sitä ennen syntyneet)
• kroonisen sydänsairauden, keuhkosairauden tai diabeteksen vuoksi säännöllisessä lääkärin hoidossa olevat
• munuaisten vajaatoimintaa sairastavat (seerumin kreatiniini pysyvästi yli 150 mmol/l)
• potilaat, joiden sairastama tauti tai sen hoito heikentää vastustuskykyä. Rokotus annetaan immunosuppressiivisen hoidon tauon aikana ja ainakin 1-2 viikkoa ennen voimakasta hoitojaksoa.
• kortisonikorvaushoitoa saavat tai immuunivajavuutta sairastavat. Hypogammaglobulinemiassa, joka edellyttää immunoglobuliini- korvaushoitoa, ei rokotusta anneta.
• pitkäkestoisessa salisylaattihoidossa olevat lapset ja nuoret (Reyen oireyhtymän ehkäisemiseksi)

Alle 65-vuotiaiden riskiryhmiin kuuluvien rokotuksissa on olennaista potilaiden joustava tunnistaminen ja aktiivinen tavoittaminen. Lähtökohtana on, että henkilölle kuuluu maksuton rokotus, jos hän on vuoden sisällä ollut sairaalahoidossa tai käynyt lääkärin vastaanotolla rokotusindikaatioihin kuuluvan sairauden vuoksi tai jos hänellä on säännöllinen lääkehoito johonkin näistä sairauksista. Tämä selviää potilasasiakirjoista ja/tai KELA-kortissa olevasta erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavan sairauden numerotunnuksesta.

Maksuttoman rokotteen antamisesta voi yleensä päättää rokotuksen antava terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja. Epäselvissä tapauksissa päätöksen tekee hoitava lääkäri.

Rokotusten käytännön järjestäminen on kuntien vastuulla. Rokotuksia annetaan esimerkiksi terveysasemilla, sairaaloissa, väestövastuuneuvoloissa, vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja kotisairaanhoidossa.

Terveet työikäiset

Terveillä työikäisillä ei ole tarvetta vuodesta toiseen toistuviin rokotuksiin, sillä heillä influenssan aiheuttama haitta on selvästi pienempi kuin lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvilla ja ikääntyneillä. Rokotteen voi kuitenkin turvallisesti ottaa, jos haluaa suojautua influenssatartunnalta. Tällöin on kuitenkin syytä muistuttaa, että influenssarokote voi suojata vain influenssavirusten aiheuttamalta taudilta, ei tavallista flunssaa tai nuhakuumetta aiheuttavilta viruksilta.

Henkilöt, jotka eivät kuulu yleisen rokotusohjelman riskiryhmiin, voivat hankkia influenssarokotteen apteekista lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Muiden kuin riskiryhmien rokotuksiin tarvittavien rokotteiden maahantuonnista ja toimituksista vastaavat maahantuojat ja lääketukkukaupat – ei Kansanterveyslaitos.

Influenssarokotteet ja niiden jakelu

Influenssarokote sisältää kolmesta viruskannasta puhdistettuja rakenneosia. Viruskannat vastaavat antigeenisesti WHO:n influenssakaudelle 2003-2004 suosittelemia kantoja: A/New Caledonia/20/99 (H1N1), A/Moscow/10/99 (H3N2) ja B/Hong Kong/330/2001. Viruskannat ovat samat kuin viime syksynä. Lääkelaitos hyväksyy Suomessa käytettävien rokotteiden koostumukset Euroopan lääkearviointiviraston (EMEA) suosituksen pohjalta.

Terveyskeskukset järjestävät yleiset influenssarokotukset loka-marraskuussa. Kansanterveyslaitoksella on valtuutus hankkia kaikkiaan 720 000 annosta influenssarokotetta. Tällä määrällä voidaan rokottaa 75 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä ja alle 65-vuotiaat riskiryhmiin kuuluvat kuten ennenkin. Rokotteet on jaettu kuntiin syyskuussa. Rokotetta jää Kansanterveyslaitoksen varastoon lisätilauksia varten.

Influenssarokotetta ei anneta voimakkaasti kananmunalle allergisille (jos kananmunaa syödessä saa anafylaktisia oireita). Harkinta on myös paikallaan, jos aiemmasta influenssarokotuksesta on tullut voimakas reaktio. Kuumeisen infektion aikana ei rokoteta, vaan rokottamista siirretään, kunnes potilas on toipunut.

Kansanterveyslaitos on tilannut kerta-annosruiskuihin pakattuna InfluvacÒ-rokotetta Alankomaista (jakelija Algol Oy) ja VaxigripÒ-rokotetta Ranskasta (jakelija Tamro Oyj). VaxigripÒ sisältää jäämiä valmistuksessa käytetystä neomysiinistä, InfluvacÒ sisältää gentamisiinijäämiä ja säilytysaineena tiomersaalia.

Influenssarokotus ei yleensä aiheuta haittavaikutuksia. Voimakkaita allergisia reaktioita on ilmennyt erittäin harvoin.

Lisätietoja:

• rokotusta koskevat kysymykset p. (09) 4744 8243
• rokotteen hankintaa ja säilytystä koskevat kysymykset p. (09) 4744 8333
• influenssan esiintyvyyttä koskevat kysymykset p. (09) 4744 8557.
• Tuoreimmat esiintymistiedot löytyvät myös influenssalaboratorion kotisivulta osoitteesta www.ktl.fi/flu.

Influenssarokotus-suositus on luettavissa Kansanterveyslaitoksen kotisivulla osoitteessa www.ktl.fi/julkaisut/suositukset.

Tapani Hovi, Satu Rapola
Tapani Kuronen ja Terhi Kilpi sekä KTL:n rokotussuositustyöryhmä