Publisher

National Public Health Institute

Suomalaisten alle 15-vuotiaiden lasten sairastuvuus tyypin 1 (insuliininpuutos) diabetekseen on ollut suurempi kuin missään muualla maailmassa niin kauan kuin luotettavia tietoja ilmaantuvuudesta on ollut käytettävissä. Lasten sairastuvuutta on Suomessa seurattu jatkuvasti 1960-luvun puolivälistä lähtien, jolloin vuotta kohden laskettu ilmaantuvuus oli 18/100 000 lasta. Tyypin 1 diabetes lisääntyy Suomessa ja myös maailman laajuisesti keskimäärin 2,5–3 prosenttia vuodessa. Ilmaantuvuus vuonna 2001 oli 56/100 000 lasta. Sairastumisen rajua lisääntymistä Suomessa havainnollistaa myös alle 15-vuotiaana sairastuneiden lasten määrän kasvu: vuonna 1990 sairastui 337 ja vuonna 2001 sairastuneita oli 500.

Tyypin 1 diabetekseen voi sairastua missä iässä tahansa, mutta yleisimmin tauti kuitenkin puhkeaa ennen 15 vuoden ikää. Vaikka ilmaantuvuuden nousuvauhti on erilainen maailman eri väestöissä, merkittävää on se, että yksikään maa maailmassa ei tähän mennessä ole raportoinut sairastuvuuslukujen laskevan, vaikka hetkellistä tasoittumista olisikin havaittavissa. Vuosikymmeniä sairastuvuus tyypin 1 diabetekseen Suomessa on ollut maailman korkein ja tämä tilanne näyttää jatkuvan yhä edelleen 2000-luvun puolella.

Sairastumisikä muuttuu

Alle 15-vuotiaiden lasten keskimääräinen sairastumisikä on laskenut 1960-luvun puolivälistä lähtien. Silloin lapset sairastuivat tyypin 1 diabetekseen yleisemmin 10 ja 15 ikävuoden välillä ja vain alle prosentti sairastuneista oli alle vuoden vanhoja lapsia. Ilmaantuvuuden nousu on ollut suurin 1–4-vuotiaiden ikäryhmässä, 2–3-kertainen vanhempiin ikäryhmiin verrattuna. Sairastumisikä on muuttunut neljäkymmenvuotisen tarkastelujakson aikana siten, että 1990 luvun alusta lähtien suurin riski sairastua lapsuusiän diabetekseen on ollut 5–14-vuotiailla lapsilla.

Yli 10-vuotiailla pojilla suurin sairastumisriski

Poikien riski sairastua tyypin 1 diabetekseen on kaikissa ikäryhmissä ollut 10–15 prosenttia suurempi kuin tytöillä aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. Myös diabetekseen sairastuneiden sukupuolijakaumassa on tapahtunut muutos siten, että 2000-luvun alussa vain 10–14-vuotiaiden ikäryhmässä pojilla oli neljänneksen tyttöjä suurempi riski.

Poikien joukossa sairastuvuus vaihtelee myös vuodenajan mukaan. Keskikesällä ja joulun tienoilla pojat sairastuvat keskimääräistä harvemmin. Diabeteksen puhkeamista ei kuitenkaan selitä vuodenaika, jolloin lapsi on syntynyt. Suomalaisten diabetekseen sairastuneiden lasten syntymäajan jakauma kalenterivuoden aikana ei eroa kaikkien lasten syntymäaikojen jakaumasta.

Sairastumisriski vaihtelee alueellisesti

Vaikka tutkimuksia tyypin 1diabeteksen ilmaantuvuuden alueellisista eroista Suomessa on olemassa vasta lyhyeltä ajanjaksolta, ne osoittavat että sairastumisriski vaihtelee huomattavasti maan eri osissa. Korkeimman ilmaantuvuuden alueet ovat maaseudulla, alueilla, joilla maaseutuelinkeinot ovat vallitsevina. Riskin alueellinen jakauma on pysynyt lähes muuttumattoman 1980- luvun puolivälistä lähtien, vaikka ilmaantuvuuden kiihtynyt nousu onkin tapahtunut pääasiallisesti kaupunkimaisen asutuksen alueilla. Suurin alueellinen vaihtelu ilmaantuvuudessa on alle 10-vuotiaiden lasten joukossa. Yli 10-vuotiaden poikien ryhmässä, jossa on suurin riski, alueellista eroa ei ole havaittavissa.

Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden kasvu samoin kuin yhä nuorempien lasten sairastuminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Selitystä täytyneekin etsiä riskitekijöistä ja niiden muutoksista, joista ainakin osa lienee globaaleja ilmiöitä. Monia erilaisia ympäristötekijöitä on viime vuosina asetettu riskitekijäehdokkaiksi. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden alueellinen vaihtelu Suomessa viittaa useampaan diabetekselle altistavaan tekijään, yhtenä mahdollisena alueellisen vaihtelun takana voivat olla myös perintötekijät.

Marjatta Karvonen
KTL, Epidemiologian ja terveydenedistämisen osasto
marjatta.karvonen@ktl.fi