Publisher

National Public Health Institute

Tyypin 1 diabetes – suomalaisten lasten kansantauti

Suomalaisen lapsen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen on korkein maailmassa. Vuonna 2001 500 alle 15-vuotiaan lapsen insuliinia tuottava haiman beta-solukko tuhoutui. He ovat riippuvaisia päivittäisistä insuliini-injektioista loppuelämänsä ajan. Nykyinen hoitokäytäntö takaa kohtuullisen hyvän verensokeritasapainon, mutta valitettavasti sairastuneilla lapsilla on edelleen korkea riski saada niin sanottuja liitännäissairauksia. Verkkokalvon vaurioita esiintyy lähes kaikilla 20 vuoden sairastamisen jälkeen, sydän- ja verisuonitautien riski on korkea ja munuaissiirtojen yleisin syy on diabeteksen aiheuttama munuaisvaurio. On laskettu, että tyypin 1 diabetekseen sairastuneen lapsen keskimääräiset hoitokustannukset ovat noin miljoona euroa –taloudellisesti mittaamattomasta lapsen ja perheen kokemasta sairauden taakasta puhumattakaan.

Tyypin 1 diabeteksessa haiman beta-solut tuhoutuvat tulehdusprosessissa, joka alkaa useimmiten jo vuosia ennen diabeteksen puhkeamista ja verensokerin nousua. Prosessin käynnistymiseen tarvitaan altistavien perintötekijöiden lisäksi ympäristötekijöitä. Merkkinä alkaneesta tautiprosessista ilmaantuu vereen niin sanottuja autovasta-aineita beta-solujen rakenteita kuten insuliinia ja eri entsyymejä vastaan. Joillakin lapsilla autovasta-aineiden ilmaantuminen ei johda beta-solukon tuhoutumiseen, mikä merkitsee, että myös suojaavia ympäristötekijöitä on syytä etsiä.

Suomessa on meneillään kolme tyypin 1 diabeteksen vähentämiseen tähtäävää kliinistä tutkimusta. Kansainvälisessä TRIGR-tutkimuksessa ja kotimaisessa FINDIA-tutkimuksessa selvitetään, voidaanko lehmänmaidon valkuaisaineiden ja erityisesti insuliinin välttämisellä imeväisiässä vähentää myöhempää sairastumisriskiä perinnöllisen alttiuden omaavilla lapsilla. DIPP-tutkimuksessa selvitetään vähentääkö nenäsuihkeena annettu insuliini perinnöllisen alttiuden omaavien lasten sairastumisriskiä, kun heille on ilmaantunut autovasta-aineita. Lisäksi suomalainen virustutkimus etsii uusia mahdollisuuksia rokotekehittelyn kautta.

Tyypin 1 diabeteksen tutkimus on Suomessa kansainvälisesti korkeatasoista. Menestys perustuu jo varhain ymmärrettyyn verkostojen hedelmällisyyteen: genetiikan, virologian, immunologian, epidemiologian, bioinformatiikan, endokrinologian ja solubiologian senioritutkijat ovat työskennelleet yhteistyökykyisesti arvokkaan kliinisen aineiston kimpussa. Taudin mysteerin ratkeaminen voi olla lähellä; suomalaisia oivalluksia testataan jo kliinisesti. Kun selvitetään monitekijäisen taudin syntyä yhden riskitekijän tunnistaminen ja eliminoiminen ei poista tautia, mutta jo viidenneksen lasku sairastumisriskissä merkitsisi muutamassa vuodessa satojen lasten terveyttä.

Outi Vaarala KTL, Molekyylilääketieteen osasto ja Linköpingin yliopisto outi.vaarala@ktl.fi