Publisher

National Public Health Institute
Original page

(annostelu), (olkavarret), adult, aged, babies, BCG Vaccine, child, child, preschool, instructions, middle aged, newborn babies, school-age children, thigh, vaccination, vaccines

Julkaistu 3.1.2005

Rokotteiden annostelussa, antotavassa ja rokotusten vasta-aiheissa noudatetaan rokotevalmistajan ja KTL:n ohjeita, jotta rokotteen antama suoja olisi mahdollisimman hyvä ja vältyttäisiin tarpeettomilta haittavaikutuksilta. Rokotepakkauksissa on aina rokotevalmistajan tai maahantuojan toimittama yksityiskohtainen käyttöohje. Ohjeet perustuvat tutkimuksiin, joissa suositeltujen rokoteannosten immunogeenisuus tai teho ja haitattomuus on todettu.

Joissakin tapauksissa KTL:n ohje poikkeaa valmistajan ohjeesta joiltakin yksityiskohdiltaan. Poikkeaman perustelu on aina kerrottu a.o. kohdassa. Valmistaja joutuu yleensä rajaamaan suosituksensa niihin omaa valmistettaan koskeviin tutkimustietoihin, joita se on viranomaisille toimittanut. KTL perustaa suosituksensa alkuperäistutkimusten tulosten ohella kansainvälisten asiantuntijaryhmien suosituksiin ja Suomen terveydenhuollon pitkäaikaisiin kokemuksiin pyrkiessään sekä väestön optimaaliseen suojaamiseen mahdollisimman vähin kustannuksin että rokotusten sujuvaan toteuttamiseen.

Suositeltuja annoksia ei pidä ylittää eikä pienentää. Jos rokotustilanteessa osa rokotteesta menee hukkaan, annetaan uusi annos samantien, koska rokotteen antama suojavaikutus voi muuten jäädä riittämättömäksi. Virheellisestä annostelusta on aina tehtävä merkintä rokotuskorttiin ja rokotettavan terveys- ja sairauskertomuksen rokotusseurantalomakkeelle. Rokottajan velvollisuutena on myös selvittää, aiheuttaako annosteluvirhe muutoksia jatkorokotuksiin.

Rokotteita voidaan antaa suun kautta (peroraalisesti, p.o.), lihaksensisäisesti (intramuskulaarisesti, i.m.), ihon alle (subkutaanisesti, s.c.) ja ihonsisäisesti (intradermaalisesti, i.d.). Suositeltavat ensisijaiset pistoskohdat ikäryhmittäin on esitelty taulukossa 9 sekä kuvassa 1. Pistoskohdan ja neulan pituuden valintaan vaikuttavat rokotettavan ikä, lihasten koko, ihopoimun paksuus ja rokotteen annosmäärä. Rokotetta ei tule pistää ihottuma-alueelle.

BCG-rokote pistetään ihonsisäisesti vasempaan olkavarteen. Ihon alle annettavat rokotteet pistetään tavallisesti olkavarteen. Lihakseen annettavat rokotteet pistetään joko ulomman reisilihaksen etu-yläosaan (m. vastus lateralis), olkavarren hartialihakseen (m. deltoideus) tai pakaralihaksen (m. gluteus) ylä-ulkoneljännekseen (kuva 1).

Aikuisilla suositeltavinta on antaa lihakseen pistettävät rokotteet olkavarren hartialihakseen. Pakaran ylä-ulkoneljännestä tulisi käyttää vain silloin, kun pistettävää ainetta on runsaasti (esimerkiksi suuret immunoglobuliiniannokset) tai annettaessa useita pistoksia samanaikaisesti.

Imeväisille rokote annetaan yleensä reiden etu-yläosaan. Leikki-ikäisen lapsen lihakseen annettavan rokotteen suositeltavin pistoskohta on olkavarren hartialihas (tai reisilihas, jos hartialihas on kovin pieni). Reiteen rokottaminen ja reisilihaksen kipeytyminen lapsella saattaa aiheuttaa sen, että lapsi kieltäytyy kävelemästä. Lasta pidetään pistotilanteessa kunnolla kiinni, jotta neula ei pääse liikkumaan kudoksen sisällä. Reisilihaksen kipeytyminen menee ohi muutamassa päivässä ja on vaaraton oire (ks. Rokotusten haittavaikutukset).

Reisilihas on suositeltavin pistoskohta lapselle, koska

• Reisilihaksessa on suuri lihasmassa ja vähemmän rasvakudosta kuin pakarassa.
• Rokote imeytyy lihaksesta paremmin kuin rasvakudoksesta. On näyttöä siitä, että rokottamalla pakaraan esim. hepatiitti B- tai rabiesrokotteita rokotteen antama suojateho voi olla riittämätön.
• Paikallisreaktioiden määrä vähenee, kun esim. alumiinia sisältävät rokotteet saadaan varmemmin lihaksen sisään.
• Iskiashermon vaurioitumisriskiä reiteen rokotettaessa ei ole, sillä iskiashermo kulkee reiden takana.
• Reisivaltimo ja -laskimo sijaitsevat reiden sisäpuolella kaukana pistoskohdasta.