Publisher

National Public Health Institute
Original page

(huumeet -- käyttö), acquisition, adults, young adults, young people

Julkaistu 26.9.2006

Tutut ja tuntemattomat – ketkä tarjoavat huumeita suomalaisille?

Tietoa suomalaisten huumekontakteista on kerätty kyselytutkimuksella jo kymmenen vuoden ajan. Suomalaisten huolestuneisuutta huumeista on selvitetty vuodesta 2001 alkaen. Huumeita tarjoavat useammin tutut kuin tuntemattomat. Huumeet ovat eniten läsnä 15–24-vuotiaiden elämässä.

Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksessa (AVTK) selvitettiin suomalaisten huumekontakteja ensimmäisen kerran vuonna 1996. Tämän jälkeen kysymykset on toistettu vuosittain. Tutkimus on antanut mahdollisuuden tarkastella muutoksia suomalaisten huumekontaktien määrässä jo kymmenen vuoden ajalta (1996–2005). Käsityksiä huumeongelman vakavuudesta on seurattu vuodesta 2001 alkaen.

Tässä artikkelissa esitellään kevään 2005 AVTK-kyselyn huumeita koskevia tuloksia (1,2). Tuolloin kerättiin ensimmäisen kerran tieto myös siitä, missä ja kenen toimesta huumeita vastaajille tarjottiin. Osa vuoden 2005 huumekysymyksiä käsittelevistä perustulostaulukoista on julkaistu varsinaisessa AVTK-raportissa (2) ja yksityiskohtaiset tulokset ja kehitystrendit on esitetty Yhteiskuntapolitiikka lehden artikkelissa (1).

Huoli huumeista on vähentynyt

Kevään 2005 Aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselyn tuloksen osoittivat, että huumekontaktit (”vähintään jonkun viime vuonna huumeita kokeilleen tietäminen”) ja suomalaisten huumehuolet ovat edelleen vähentyneet. Sellaisten vastaajien osuus, joilla edellä mainittu huumekontakti oli, kasvoi aina vuoteen 2001 saakka, mutta on sen jälkeen laskenut palaten vuonna 2005 suunnilleen vuoden 2000 tasolle. Vastaavanlainen kehitys on havaittavissa, kun tarkastellaan suomalaisten joutumista huumetarjonnan kohteeksi.

Nuorimman ikäryhmän (15–24-vuotiaat) huumekontaktit ovat edelleen selvästi muuta väestöä yleisempiä, mutta ne näyttävät olevan vähenemässä myös tässä ryhmässä. Voimakkaimmin huumeet ”ovat läsnä” 15–24-vuotiaiden ja etenkin pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten naisten elämässä; heistä jopa 59 prosenttia tunsi jonkun huumeita kokeilleen; vastaava luku pääkaupunkiseudun nuorilla miehillä oli 44 prosenttia. Nuorten pääkaupunkiseudun miesten vastausprosentti on erityisen alhainen ja on mahdollista, että nimenomaan päihdekontakteja omaavat voivat muita helpommin jättää vastaamatta.

AVTK-kyselyssä on vuodesta 2001 alkaen selvitetty myös suomalaisten käsityksiä huumeongelman vakavuudesta. Tarkasteluaikana huumeiden käytön erittäin vakavaksi ongelmaksi kokeneiden osuus on laskenut 58 prosentista 37 prosenttiin ja käyttöä ei kovin vakavana muttei lievänäkään ongelmana pitäneiden osuus lisääntynyt kahdeksasta prosentista 19 prosenttiin. Myös usko siihen, että huumeiden käyttö tulee lähitulevaisuudessa lisääntymään Suomessa, on tullut harvinaisemmaksi. Käytön lisääntymistä ennakoivien osuus on pudonnut vuosien 2001–2005 aikana 88 prosentista 59 prosenttiin ja käyttötason vakautta ennakoivien osuus noussut 11 prosentista 38 prosenttiin. Muutokset heijastanevat sekä huumetilanteen tosiasiallista rauhoittumista että tiedotusvälineiden dramaattisen huumeuutisoinnin vähentymistä. Huumausaineiden käyttöä lievänä tai olemattomana ongelmana pitävien osuus on kuitenkin edelleen erittäin pieni, ja käytön vähenemiseen lähitulevaisuudessa uskoo vain murto-osa vastaajista.

Kuvio 1. Eri henkilöryhmien osuus huumausaineiden tarjoajissa viimeksi kuluneen vuoden aikana, kevät 2005. Tarkastelussa mukana vain sellaiset 15–44-vuotiaat, joille oli tarjottu huumeita (n=173) (1).

Kuvio 2. Paikat, joissa vastaajille oli tarjottu huumeita viimeksi kuluneen vuoden aikana, kevät 2005. Tarkastelussa mukana vain sellaiset 15–44-vuotiaat, joille oli tarjottu huumeita (n=173) (1).

Huumeita tarjoavat tutut kotioloissa

Kaupunkilegendan mukaan huumeita levittävät ja tarjoavat tuntemattomat ”hämärämiehet” puistoissa ja koulujen lähistöillä. AVTK-kyselyn tulokset eivät kuitenkaan tue tällaista olettamusta: useimmin huumeita kerrotaan tarjottavan tuttavien ja ystävien kautta ja kotioloissa (Kuvio 1). Alle 45-vuotiaista huumetarjonnan kohteiksi joutuneista kaksi kolmasosaa nimesi huumeiden tarjoajiksi ystävät tai tuttavat. Huumeiden tarjonta omien sukulaisten taholta puolestaan oli hyvin harvinaista. Samantapainen ilmiö tunnetaan niin alaikäisten tupakan- kuin alkoholinkäyttäjienkin keskuudessa. Tarjontapaikkoja kartoittaneeseen kysymykseen annetuissa vastauksissa korostuivat omat ja toisten kodit (Kuvio 2). Tarkastelimme vielä missä erilaiset tarjoajat olivat huumeita tarjonneet. Tulokset osoittivat selkeän eron ystävien ja tuntemattomien tarjoajien suosimissa tarjontapaikoissa. Enemmistö huumeita tarjonneista ystävistä tai tuttavista oli tarjonnut huumeita joko vastaajan tai jonkun toisen kodissa. Vain 22 prosenttia ystävistä oli tarjonnut huumeita joko klubilla tai ravintoloissa ja 10 prosenttia kadulla, puistossa tai festivaaleilla. Tuntemattomien nuorten ja aikuisten tarjonnan kohteeksi sen sijaan suomalaiset joutuvat harvoin omassa tai toisen kodissa (11 %). Sen sijaan kadulla tai puistossa (38 %) ja klubeissa ja ravintoloissa (36 %), joutui useammin tuntemattomien huumetarjonnan kohteeksi. Huumausainetilanne vaatii jatkuvaa seurantaa

1990-luvulla alkaneen toisen huumeaallon suunta näyttää edelleen olevan laskeva. Huumausainetilanne niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa on kuitenkin jatkuvassa muutostilassa: uusia aineita tulee markkinoille, ja ne saattavat houkutella uusia käyttäjäryhmiä. Tästä esimerkkinä ovat kesällä 2006 gamman ja lakan käyttöön liittyneet kuolemantapaukset. Juuri tästä syystä suomalaisten huumekontakteja ja huumeisiin liittyviä mielipiteitä on jatkuvasti seurattava. Samalla on kehitettävä viestintää huumausaineista siten, ettei aiheuteta turhia kuolemia tai turhaa huolestumista.

Sanna Natunen
tutkija

Piia Jallinoja
erikoistutkija

Satu Helakorpi
tutkija

Antti Uutela
laboratorionjohtaja

KTL, Terveyden edistäminen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto

Kirjallisuutta

1. Natunen S., Jallinoja P., Helakorpi S., Uutela A. Huumekontaktit ja mielipiteet huumeongelman vakavuudesta – tutkimus työikäisistä suomalaisista. Yhteiskuntapolitiikka 71. 2006; 3:250–8.

2. Helakorpi S., Patja K., Prättälä R., Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 18/2005. Helsinki 2005.