Publisher

National Public Health Institute

Krooniset keuhko-, sydän- ja verisuonisairaudet sekä syöpä ovat hyvin tunnettuja tupakoinnin terveyshaittoja, kansalaistietoutta. Sen sijaan tupakoinnin ja tupakansavulle altistumisen yhteys lisääntyneeseen infektiotauteihin sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen on huomattavasti huonommin tiedossa eivätkä kaikki terveydenhuollon ammattilaisetkaan ole tämän yhteyden merkitystä vielä täysin tiedostaneet. Tupakoinnin ja infektioiden tutkimusalueelta on kuitenkin viime vuosina tullut yhä enemmän tutkimusnäyttöä. Vastikään Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistun katsausartikkelin kirjoittajat päättelivätkin, että tupakoinnin ja tupakansavun aiheuttama tartuntatautitaakka saattaa kilpailla keuhko- ja sydänsairauksista sekä syövistä aiheutuneen sairastavuuden ja kuolleisuuden kanssa (1).

Aktiivisen ja passiivisen tupakoinnin on todettu olevan useiden tärkeiden virus- ja bakteeri-infektioiden riskitekijä. Etenkin hengitystieinfektioiden riski on tupakoijilla selvästi lisääntynyt, mutta myös tietyt systeemiset infektiot ovat tupakoijilla yleisempiä kuin tupakoimattomilla. Toisin kuin kroonisissa sairauksissa ja syöpätaudeissa, infektioihin liittyvät tupakoinnin haittavaikutukset ilmaantuvat jo lyhyellä varoitusajalla eivätkä vasta vuosikymmenten kuluttua. Merkittävimpiä tupakointiin liitetyistä infektiotaudeista ovat influenssa ja tuberkuloosi sekä pneumokokki- ja meningokokki-infektiot. Näihin infektioihin liittyy useissa potilasryhmissä myös korkea kuolleisuus.

Vaikka tupakoinnin yhteys lisääntyneeseen hengitystieinfektioiden riskiin vaikuttaa arkikokemuksenkin perusteella järkeenkäyvältä, täsmälliset biologiset mekanismit joiden välityksellä tupakointi lisää systeemisten infektioiden riskiä ovat huonosti tunnettuja. Mekanismi on todennakoisesti moniulotteinen ja edellyttää useiden eri tekijoiden yhteisvaikutusta. Tutkimusnäyttöä on olemassa sekä paikallisista mekanismeista (esim. kapselillisten bakteerien lisääntyneestä kiinnittymisestä tupakoitsijoiden hengitysteiden limakalvoille) että huonontuneesta immuunivasteesta (esim. soluvälitteisen ja humoraalisten immunologisten mekanismien heikentymisestä; vähentyneestä immunoglobuliinien tai vasta-aineiden määrästä).

Bakteerien parantunut kyky kiinnittyä tupakansavun vaurioittamalle limakalvolle, huonontunut värekarvojen toiminta sekä liman puhdistumisen heikentyminen ovat todennäköisesti tupakoitsijoiden lisääntyneen bakteerikantajuuden ja sitä kautta hengitystie- ja systeemisten infektioiden riskiä selittävä mekanismi. Tupakoinnin ja infektiotautien yhteyden tutkiminen on haastavaa, koska mahdollisia sekä tupakointiin että infektioihin liittyviä sekoittavia tekijöitä on runsaasti (tärkeimpinä esim. sosioekonominen asema ja alkoholin käyttö). Epidemiologisissa tutkimuksissa tupakointi on liitetty selkeimmin lisääntyneeseen vakavien pneumokokkitautien, legionelloosin ja meningokokkitaudin riskiin. Vahvimmissa tutkimusasetelmissa on todettu mm. selkeä annos-vastesuhde poltettujen savukkeiden määrän, tupakoinnin keston ja sairastumisriskin välillä (2).

Etenkin äidin tupakointi on liitetty mm. pikkulasten lisääntyneeseen korvatulehdusriskiin. Myös tavallinen flunssa ja influenssa ovat tupakoivilla yleisempiä kuin tupakoimattomilla. Muistakin virusinfektiosta on yksittäisiä tutkimuksia (esim. HPV, vesirokko), mutta tutkimusnäyttö ei ole yhtä vahvaa kuin edellä mainituissa. Tupakoinnin merkittävin kansanterveysvaikutus saattaa liittyä lisääntyneeseen tuberkuloosisairastuvuuteen. Mm. WHO on tunnistanut tupakoinnin ja tuberkuloosin erityisen suureksi ongelmaksi kehitysmaissa, joissa väestön tupakointi lisääntyy nopeasti.

Lääkärit ovat perinteisesti tottuneet pitämään tupakoinnin pääsiallisina terveyshaittoina kroonisia keuhko-, sydän- ja verisuonisairauksia sekä syöpää. Tupakoinnin aiheuttama akuutin infektiotaudin vaaran suureneminen kannattaa myös pitää mielessä potilastyössä. On mielenkiintoista, että monet tupakoinnin vaikutuksista immuunijärjestelmään palautuvat normaaliksi muutaman kuukauden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta. Tupakoinnin lopettaminrn saattaakin vähentää infektioalttiutta suhteellisen nopeastikin. Tupakoitsijan vakavan hengitystieinfektion hoitoon kuuluu luonnollisesti potilaan neuvonta ja tupakoinnin lopettamisen tukeminen. Lasten tupakansavulle altistumisen vähentäminen vähentää korvatulehdusten ja meningokokkitaudin riskiä. Myös influenssa- ja pneumokokkirokotteita on yksilötasolla suositeltu tupakoitsijoille, mutta väestötasolla tämän suosituksen kustannuksista ja hyödyistä ei ole tutkittua tietoa.

Pekka Nuorti
National Immunization Program Centers for Disease Control and Prevention (CDC) Atlanta
Georgia, U.S.A.
pnuorti@cdc.gov

Kirjallisuutta

1. Arcavi L, Benowitz NL. Cigarette smoking and infection. Arch Intern Med 2004;164:2206–16.

2. Nuorti JP, Butler JC, Farley MM, ym. Cigarette smoking and invasive pneumococcal disease. N Engl J Med 2000;342:681–9.