Publisher

National Public Health Institute
Original page

(torjunta), epidemics, health service personnel, methicillin resistance, provisions, staphylococcus aureus

Julkaistu 6.10.2005

Lisämäärärahalla lisää tulosta

Kun uusien MRSA-tapausten määrä nousi ennätyslukemiin syksyllä 2004, sosiaali- ja terveysministeriöstä otettiin yhteyttä KTL:een ja pyydettiin toimenpidesuunnitelmaa epidemian hillitsemiseksi.

KTL laati suunnitelman ja rahoitusta saatiin 2,2 miljoonaa euroa lisätalousarvioon. Kaksi miljoonaa euroa tästä osoitettiin väestöpohjaisesti jaettuna sairaanhoitopiireille (taulukko 1) ja 200 000 euroa KTL:n käyttöön. STM delegoi käytännön toimet lääninhallituksille ja ohjeisti rahan käytön tartuntatautien hoitovalmiuden parantamiseksi sairaanhoitopiireille osoittamissaan kirjeissä joulukuussa 2004 (STM Dno 67/59/2004 ja Dno 10/23/2004).

Tämä MRSA-määrärahaksi kutsuttu vuoden 2004 III lisätalousarvio oli tarkoitettu hoitotilojen kunnostukseen ja rakentamiseen, tartuntatautitiimien vahvistukseen ja alueelliseen neuvontaan, alueellisten kantajarekistereiden rakentamiseen ja käyttöönottoon sekä muuhun asiaan liittyvään ohjeistukseen, koulutukseen, projektitoimintaan ja valmiussuunnitteluun. Rahanjakoperusteet olivat siis melko väljät. Ministeriössä luotettiin siihen, että sairaanhoitopiirit tuntevat itse parhaiten omat tarpeensa, varsinkin, kun niiltä odotettiin 50 %:n omarahoitusosuutta. Lisämäärärahan maksuehtoihin kuuluu myös laskutus erillisen hakemuksen perusteella toteutuneiden kustannusten mukaisesti enintään kahdessa erässä lokakuun 2006 loppuun mennessä.

Käytännössä sairaanhoitopiirejä kehotettiin laatimaan hakemuksensa yksityiskohtaisine suunnitelmineen maaliskuun loppuun 2005 mennessä, ja lääninhallitukset velvoitettiin antamaan päätöksensä viimeistään toukokuun toinen päivä. Kaikki viisi lääninhallitusta ovat kirjanneet hakemuksia noudattelevat päätöksensä täsmälleen ministeriön ohjekirjeessä mainittujen, väestöpohjan perusteella jaettujen euromäärien mukaisesti. Raha on siis periaatteessa ollut käytettävissä toukokuusta 2005 alkaen.

Taulukko 1. MRSA-määrärahan jakautuminen sairaanhoitopiireittäin väestön suhteessa. Jakoperustana väestö 31.12.2003.

Henkilöstö suurin menoerä

Valtaosa sairaanhoitopiireistä käyttää lisämäärärahan enimmäkseen henkilöstön määräaikaisiin työsuhteisiin (taulukko 2). Osaava ja tehtäväänsä sitoutunut ammattikunta onkin eittämättä tartuntatautien torjunnan kulmakivi. Infektiolääkäreiden ja/tai hygieniahoitajien ammattitaitoa ja työpanosta halutaan käyttää alueelliseen ohjeistukseen ja koulutuksen järjestämiseen – työ, mitä useissa sairaanhoitopiireissä ja kunnissa on tehnyt alan ammattilainen oman työnsä ohessa sen minkä ennättänyt. Esimerkiksi vuosi sitten lanseeratut valtakunnalliset, uudistetut MRSA-torjuntaohjeet halutaan soveltaa paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi, mikä oli kansallisen suosituksen tarkoituskin. Rahaa tarvitaan henkilöstön lisäksi myös maakuntamatkoihin ja mm. kannettaviin tietokoneisiin.

Yli puolet sairaanhoitopiireistä haluaa tehostaa sähköisiä tiedonkeruu- ja käsittelyjärjestelmiään. Sairaalainfektioiden seurantaan soveltuvien ohjelmistojen perushankinta, asennus, käyttökoulutus ja ylläpito näyttäisivät mahdollistuvan kansallisella tasolla yhteneväisesti tämän lisämäärärahan turvin jo lähiaikoina.

Kolmannes sairaanhoitopiireistä käyttää saamansa avustuksen ainakin osittain kosketus- ja ilmaeristystilojen rakentamiseen ja kunnostamiseen. Nämä ovat yleensä hyvin kalliita hankkeita, joiden kustannuksista valtaosan hoitaa sairaanhoitopiiri itse. Siksi valtionavun piiriin kuuluvat erillisprojektit voidaan toteuttaa siinä aikataulussa, millä kokonaissuunnitelmat etenevät. Joissain sairaanhoitopiireissä onkin varauduttu varasuunnitelmin, mikäli rakennushankkeita ei ennätettäisi toteuttaa STMn ohjekirjeen mukaisesti ensi vuoden lokakuun loppuun mennessä.

Lisäksi yksittäisissä sairaanhoitopiireissä esitetään valtionavun kohteiksi MRSA-laboratoriodiagnostiikan kehittämistä, mikrobiologisen näytteenoton määrän lisäämistä, potilasosastojen ja laboratorioiden välineistön parantamista.

KTL sai lisämäärärahasta 200 000 euroa. Valtaosa kuluu KTL:ssakin henkilöstön määräaikaisiin työsuhteisiin (taulukko 2). Palkattavan ammattikunnan työsuhteet ovat lyhytaikaisia mutta kirjo tulee olemaan laaja: kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, laboratoriotutkija, bioanalyytikko, infektiosairauksien erikoislääkäri, hygieniahoitaja, terveystaloustieteilijä, biostatistikko, ATK-suunnittelija. Vajaa viidennes kokonaissummasta kuluu kansallisten koulutustilaisuuksien järjestämiseen, mm. Sairaalainfektio-ohjelman (SIRO) ja MRSA-diagnostiikan merkeissä. Jonkin verran rahaa on osoitettu myös laboratorioreagensseihin menetelmäkehittelyyn liittyen.

Talkoilla jo tulosta

Kun valtion lisätalousarviosta tuli tieto KTL:lle viime vuoden lopulla, laadimme KTL:n sisällä kansalliset tavoitteet vuodelle 2005 MRSA:n torjumiseksi ja julkaisimme ne KT-lehden numerossa 2–3/2005. Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin voi hyvillä mielin jo todeta, että moni tavoite ollaan saavuttamassa aikataulun mukaisesti. Sairaanhoitopiirien tartuntatautitiimit ovat aktiivisia ympäri Suomen. Konkreettisesti: paikallisia MRSA-ohjeita ollaan kirjoittamassa useissa sairaanhoitopiireissä, sairaalainfektioiden seuranta on tehostunut ja laajentuu kattamaan valtaosan akuuttihoitolaitoksista, sähköiset yhteydet ovat paranemassa sekä paikallisella että kansallisella tasolla, mecA-geenitestaus on siirtymässä KTL:sta kliinisen mikrobiologian laboratorioihin, MRSA-kantojen genotyypitys KTL:ssa on monipuolistunut ja kannat on nimetty kansainvälisesti vertailukelpoiseen tyyliin. Myös muiden resistenttien bakteereiden varmistusta ja tyypitystä ollaan kehittämässä kansallisella tasolla, vaikka se työ joudutaankin rahoittamaan muuten kuin MRSA-määrärahan turvin. Suurimpien maatamme koetelleiden MRSA-epidemioiden paheneminen Pirkanmaalla ja HUSissa on saatu pysäytetyksi. Vaikka uusia MRSA-ryppäitä on todettu eri puolilla Suomea, ne ovat jääneet tapausmääriltään pieniksi eivätkä ole päässeet merkittävästi leviämään. MRSA-tapausten kokonaismäärä ei myöskään ole viime vuodesta noussut, lisääntyneestä näytteenotosta ja tarkentuneesta diagnostiikasta huolimatta. Kuinka pysyvä tämä suuntaus on, jää nähtäväksi.

Taulukko 2. Käyttösuunnitelmien kustannusjakauma.

Kertaluontoinen lisämääräraha ei ratkaise pienten kuntien taloudellista ahdinkoa, ei pitkäaikaishoitolaitosten ongelmia rekrytoida ammattitaitoista henkilökuntaa eikä päivystyspoliklinikoiden kiirettä, työvoiman puutetta tai tilanahtautta. Selvää kuitenkin on, että MRSA-lisämääräraha vie useita tartuntatautien torjuntaan suunniteltuja hankkeita eteenpäin. Työ jatkuu – toivottavasti riittävien voimavarojen turvin myös tulevaisuudessa.

Anni Virolainen-Julkunen, ylilääkäri
KTL, mikrobilääkelaboratorio
etunimi.sukunimi @ktl.fi