Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Vastasyntyneestä otetaan tarpeen mukaan verinäytteitä syntymän jälkeen napanuoran katkaisun yhteydessä napasuonista. Jatkossa tarvittavat vastasyntyneen verinäytteet otetaan. Yleensä verinäytteet otetaan vastasyntyneestä ihopistona kantapäästä tai suoniverinäytteenä pään alueen laskimosta tai kyynärvarresta.

Vastasyntyneen verinäytteitä

Bilirubiini ( S-Bil)

Kaikilla ihmisillä muodostuu elimistössä bilirubiinia mm. punasolujen hajotessa. Vastasyntyneellä lapsella bilirubiinin aineenvaihdunta on hidasta ja siksi bilirubiinia kertyy elimistöön. Tämä näkyy ihon kellastumisena, jota esiintyy normaalisti noin kolmanneksella lapsista.

Bilirubiinin pitoisuutta veressä voidaan määrittää ihon pinnalta mittarilla. Mikäli mittari näyttää korkeaa lukemaa, varmistetaan bilirubiinin pitoisuus kantapäästä otetusta ihopistonäytteestä.

C-reaktiivinen proteiini (S-CRP)

C-reaktiivisen proteiinin määrä veressä kohoaa bakteeritulehdusten yhteydessä. Kohonneen arvon tietämisestä on apua bakteeri- ja virustulehdusten erottamisessa. C-reaktiivisen proteiinin määrä tutkitaan kantapäästä otetusta ihopistonäytteestä.

Glukoosi (B-Gluk)

Tutkimuksella mitataan sokerin pitoisuutta veressä. Vastasyntyneellä voi olla ongelmia pitää yllä sokeritasapainoa. Oireisilta lapsilta verensokeri voidaan mitata pikamittarilla, joka antaa vastauksen välittömästi.

Verensokeriarvoja seurataan säännöllisesti oireista riippumatta lapsilta, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Verensokeri tutkitaan tavallisesti lapsen kantapäästä otetusta ihopistosnäytteestä.

Perusverenkuva ja verihiutaleet (B-PVKT)

Luuydin tuottaa verisoluja: punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita. Punasolujen pääasiallisena tehtävänä on hapen kuljetus keuhkoista elimistön kudoksiin. Hapen kuljetuksen tärkein välittäjä on punasolujen sisältämä hemoglobiini.

Täysiaikaisella vastasyntyneellä veren hemoglobiinin pitoisuus on yleensä korkea, keskimäärin 150 - 200 g/l. Hemoglobiini on sitä matalampi mitä ennenaikaisempi lapsi on. Vastasyntyneen punasolujen elinaika on hieman lyhyempi kuin aikuisella, joten hemoglobiinin pitoisuus alkaa laskea syntymästä ja saavuttaa alimmat arvonsa yleensä noin kahden kuukauden iässä. Silloin normaali taso on 90 - 120 g/l.

Veren valkosolujen eli leukosyyttien kokonaismäärä saattaa olla korkea lapsen syntyessä. Yksilöllinen vaihtelevuus on suuri. Yleensä valkosolujen määrä kohoaa tulehduksen yhteydessä, mutta vastasyntyneellä valkosolujen määrä voi olla tulehdussairauksissakin matala.

Verihiutaleiden lukumäärä on vastasyntyneellä sama kuin aikuisilla. Matalia arvoja saattaa esiintyä syntymän jälkeen mm. tulehdusten yhteydessä.

Tyreotropiini (S-TSH)

Tyreotropiini on kilpirauhashormoni. Seerumin tyreotropiinipitoisuus kohoaa mm. kilpirauhasen vajaatoiminnassa eli hypotyreoosissa. Suomessa kaikista vastasyntyneistä tutkitaan napanuoran katkaisun yhteydessä napasuonesta TSH-pitoisuus. Tällä tutkimuksella pyritään löytämään synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat lapset. Näin lapsen hoito voidaan aloittaa mahdollisimman varhain. Hoitamattomana vajaatoiminta hidastaa lapsen kehitystä.

Verikaasuanalyysi (B-HETASE)

Vastasyntyneen hyvinvointia voidaan tarkastella synnytyksen aikana tai sen jälkeen verinäytteellä, josta analysoidaan veren happamuus (pH), hiilidioksidiosamäärä (pCO2), happiosamäärä (pO2) ja emäsylimäärä (BE). Näitä arvoja käytetään vastasyntyneen tilan arvioinnissa erityisesti silloin, kun lapsella on hengitysvaikeuksia.

Synnytyksen aikana verinäyte otetaan sikiön tarjoutuvasta osasta hiussuonista tai napanuoran katkaisun yhteydessä napasuonista. Vastasyntyneellä verikaasuanalyysi voidaan tutkia valtimo-, laskimo- tai kapillaariverinäytteestä.

Veriryhmä ja Rh (E-ABORh)

Veriryhmä ja Rh määritetään Rh-negatiivisten äitien lapsilta napasuoninäytteestä heti syntymän jälkeen, jotta äidille voidaan tarvittaessa antaa anti-D-immunoglobuliini -rokote. Veriryhmä ja Rh määritetään myös aina ennen verensiirtoja. ABO-veriryhmä ja Rh määritetään vastasyntyneellä ja alle 6 kk:n ikäisellä lapsella pelkästään punasoluista, koska seerumissa ei ole vielä ABO-systeemin vasta-aineita.

Suora Coombsin koe (E-coomb-O)

Veriryhmämäärityksen yhteydessä tehdään Coombsin koe, joka kertoo, onko lapsen punasolujen pinnalle tarttunut äidin seerumissa olevia veriryhmävasta-aineita. Jos vasta-aineita on, tutkimus on positiivinen.

Lähteet

• Hofsten, K. & Lindbeck, L. 1995. Lapsi - Käsikirja vanhemmille. Gummerus Kirjapaino Oy.
• Minkkinen L., Jokinen, S., Muurinen E. & Surakka T. 1994. Lasten hoitotyö. Kirjayhtymä Oy. Helsinki.
• Saarikoski, S. 1994. Synnytysopin perustiedot. Kustantaja Legekustannus Oy. Tampere.
• Ylikorkiala, O. & Kauppila, A. (toim.) 1996. Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
• Kantero R-L., Levo H. & Österlund, K. 1996. Lasten sairaanhoito. WSOY. Porvoo
• Eskola, K. & Hytönen, E. 1997. Naisen elämä ja hoitotyö. Otava. Helsinki.
• Eskola ja Hytönen. 2002. Nainen hoitotyön asiakkaana. Helsinki. WSOY