Publisher

National Public Health Institute

Kansanterveyslaitoksessa pienhiukkasia tutkiva Juha Pekkanen pitää niiden aiheuttamia terveysriskejä hämmästyttävän suurina. Hurjimpien arvioiden mukaan pienhiukkaset olisivat syyllisiä Euroopassa jopa kuuteen prosenttiin kaikista kuolemista. Pekkasen mielestä ensimmäinen asia, mikä pienhiukkasten vähentämiseksi pitäisi tehdä on saada liikenne kuriin.

Vastikään tutkimusprofessoriksi nimitetty ylilääkäri Juha Pekkanen (46) työskentelee Kansanterveyslaitoksen Ympäristöterveyden osastolla (YTOS) Kuopiossa noin 140 muun kooteeälläläisen kanssa. Kysymykseen, mikä sai helsinkiläismiehen muuttamaan lähes 400 kilometrin päähän sukulaisistaan ja ystävistään, vastaus on: ympäristöepidemiologia.

KTL:n Epidemiologian ja terveyden edistämisen osastolla Helsingissä työskennelleelle Juha Pekkaselle ehdotettiin vuonna 1991 ympäristöepidemiologin pestiä Kuopiossa. Asiaa hetken mietittyään hän päätti lähteä katsomaan mistä oikein oli kysymys. Tutkimus osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että sillä tiellä hän on edelleen. Ympäristöepidemiologian yksikköä vetävän Pekkasen tärkeimmät tutkimusaiheet ovat ulkoilman pienhiukkaset ja astma ja allergiat.

Ultrapienet pahimpia?

Paitsi kiinnostavasta työstä ja mukavasta asuinympäristöstä, Pekkanen nauttii Kuopiossa myös etelää raikkaammasta ilmasta – huononeehan ilmanlaatu tasaisesti pohjoisesta etelään siirryttäessä. Karkean säännön mukaan ilma on Suomessa ja muissa pohjoismaissa laadultaan hyvää, Keski-Euroopassa melko huonoa ja Etelä-Euroopassa huonoa. Ilmanlaatua huonontavista pienhiukkasista puhuttaessa Juha Pekkasen mukaan ei puhuta pienestä harmista – niiden arvioidaan olevan riskisuhteeltaan lähes yhtä vaarallisia kuin passiivisen tupakoinnin ja lyhentävän elinikää noin vuodella. Pienhiukkaset muun muassa pahentavat astmaa ja yllättävää kyllä myös sydäntauteja. (Juha vakuuttaa tämän olevan tutkittua tietoa, mutta syiden olevan vielä epäselvät. Ainakin seuraavia syy-seuraus-ketjuja tutkitaan: aluksi hiukkaset aiheuttavat tulehduksen keuhkoissa, joka edelleen johtaa veren hyytymisjärjestelmän aktivoitumiseen ja sitä kautta lisääntyneeseen sydänveritulpan vaaraan. Toisaalta vaikutus sydämeen saattaa välittyä autonomisen hermoston kautta, mikä voisi selittää lisääntyneen rytmihäiriöiden vaaran.

Juha Pekkanen kertoo yhden pienhiukkastutkimuksen kiinnostavimmista osa-alueista tällä hetkellä olevan ultrapienten hiukkasten tutkimisen. Vaikka Suomen ulkoilma yleisesti ottaen on hyvää, täällä on ultrapieniä hiukkasia kuitenkin yhtä paljon kuin muualla (jopa 10 000 kuutiosentissä). Näitä pääasiallisesti liikenteessä syntyviä hiukkasia tutkitaankin nyt paljon – ovatko ne vaarallisempia kuin isommat pienhiukkaset, eli onko tärkeintä hiukkasten kemiallinen koostumus vai määrä tai kenties jokin muu? Juha Pekkanen epäilee että pelkästään ultrapienten hiukkasten suuri määrä hengitysilmassa riittää hämmentämään elimistön.

Pekkanen kertoo muistakin pienhiukkastutkimuksen tuulista: vähitellen pienhiukkasia on alettu tukia erillisinä ryhminä eikä vain yhtenä kaikki hiukkaset käsittävänä ”klönttinä”. Jaottelu polttoperäisiin ja maaperäisiin hiukkasiin voisi Juhan mukaan antaa tieteellisen perustan esimerkiksi niille arvioille ettei suomalaisten erityisongelma, hiekoituksen ja nastarenkaiden synnyttämää kevätpöly, tunnu olevan niin vaarallista kuin muut pienhiukkaset. Kevätpölynkin ilmaan pöllyttävien autojen päästöt muodostavat suurimman uhan ilmanlaadulle. Ensimmäinen asia, johon Pekkanen haluaisikin pienhiukkasmäärien pienentämiseksi vaikuttaa, on liikenne. Autoilun vähentäminen joko asenteisiin tai infrastruktuuriin vaikuttamalla, esimerkiksi suunnittelemalla uusia kevyen liikenteen väyliä, vähentäisi ratkaisevasti ilman pienhiukkaspitoisuuksia. Saattaisivatpa nämä toimet lisätä suomalaisten liikkumistakin ja parantaa terveyttä sitäkin kautta.

Rajat roskikseen

Juha Pekkanen on pienhiukkasten lisäksi tutkinut paljon astmaa ja allergioita. Astmaa hän on tutkinut myös ulkomailla – viimeksi viime vuonna Barcelonassa, jossa hän oli mukana astmantutkimusryhmässä Suomen akatemian varttuneena tutkijana. Tämän lehden sivulla X on Juha Pekkasen artikkeli Astman monet kasvot.

Pienhiukkasten tarkemman erittelyn ja astman diagnoosin ”avaamisen” (ks. oheinen artikkeli) lisäksi Pekkanen puhuu muistakin rajoista. Hänen mielestään sellainen rajanveto kuin sairas–ei-sairas pitäisi heittää romukoppaan. Sairauksia pitäisi pikemminkin ajatella jatkumoina ja kaikkia ihmisiä enemmän tai vähemmän sairaina. Pekkasen mukaan tarve perinteiseen sairas–ei-sairas-rajanvetoon tulee sairaanhoidon puolelta ja se usein rajoittaa ajattelua epidemiologisessa, ennaltaehkäisyyn tähtäävässä tutkimuksessa, jota esimerkiksi Kansanterveyslaitoksessa pääosin tehdään.

Pekkasen mielestä ihmiset sairaaksi tai ei-sairaaksi määriteltäessä menetetään paljon tärkeää tietoa sairauksien syntymekanismeista ”ei-sairaiden” osalta. Pekkanen osoittaa esimerkiksi sydäntaudit, joiden tunnusmerkkejä voidaan löytää jo lapsilta. Näillä ei kuitenkaan vielä ole sairauden oireita ja heidät luokitellaan terveiksi.

Epidemiologialla paljon annettavaa

Juha Pekkanen kiinnostui epidemiologiasta jo lääkisaikoinaan ja on siitä edelleen aidosti innostunut. Häntä hämmästyttääkin vähän se, miten rahaa nyt syydetään pelkästään biotieteisiin ja geeniteknologiaan, kun kuitenkin useimpien merkittävien sairauksien ennaltaehkäisy perustuu epidemiologiseen tutkimuksen eli sairauksien yleisyyden ja syiden tutkimiseen. ”Tilanne vaan taitaa olla se, että raha menee helpoimmin sinne, missä tutkimuksella on myös kaupallisia mahdollisuuksia.”

Tutkimusprofessoriksi ja Ympäristöterveyden osaston varajohtajaksi juuri nimitetty Pekkanen ei usko tittelinmuutoksen vaikuttavan hänen toimenkuvaansa ainakaan lähitulevaisuudessa. Pitkän aikavälin suunnitelmista puhuessaan hän ei paljasta korttejaan – hän uskoo olevansa tyytyväinen Kuopiossa vielä vuosikymmenenkin päästä, mutta ei sulje pois muitakaan mahdollisuuksia. Tällä hetkellä Pekkasta pitää Kuopiossa kuitenkin monet asiat – eikä vähiten YTOS:ssa toimiva Suomen Akatemian ja TEKESin Ympäristöterveyden riskianalyysin huippuyksikkö.

Marja Hyryläinen KTL, Kansanterveys-lehti marja.hyrylainen@ktl.fi