Publisher

National Public Health Institute
Original page

adult type diabetes, life style, prophylaxis

Julkaistu 10.2.2006

Ikihyvä-ryhmätoimintamalli tukee elintapojen muutosta

Nopeasti yleistyvää tyypin 2 diabetesta voidaan ehkäistä elintapamuutoksilla. Ikihyvä-hankkeessa käytetty tavoitteellisen toiminnan periaatteisiin pohjautuva elintapaohjaus tuki asiakkaan vastuunottoa ja auttoi vähentämään diabeteksen riskitekijöitä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muiden elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä.

Suomalaisten sydän- ja verisuonisairastavuus ja -kuolleisuus ovat vähentyneet merkittävästi 1970-luvulta alkaen, mutta samalla väestön ylipainoisuus sekä siihen liittyvät sairaudet ovat lisääntyneet (1). Tyypin 2 diabetes yleistyy erityisen nopeasti ja vie jatkuvasti kasvavan osuuden terveydenhuollon resursseista, mutta olisi merkittävältä osin ehkäistävissä suhteellisen yksinkertaisilla elintapamuutoksilla (2,3). Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä aloitettiin vuonna 2003 tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn tehostamiseen tähtäävä Ikihyvä-elintapaohjauskokeilu, jossa pyritään ruokailutottumusten muuttamiseen ja liikunnan lisäämisen tavoitteellisen toiminnan mallin avulla (4–6). Tavoitteena on tukea asiakkaan omaa vastuunottoa elintapamuutosten tekemisessä.

Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin aloitteesta lähdettiin Ikihyvä Päijät-Häme tutkimus- ja kehittämishankkeen ensimmäisenä kehittämistehtävänä tehostamaan tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyä ryhmässä tapahtuvan elintapaohjauksen avulla (4–6). Kansanterveyslaitoksen aiemmissa tutkimuksissa oli saatu vakuuttavaa näyttöä siitä, että elintapamuutoksella voidaan ehkäistä diabetesta (2). Nyt kiinnostuksen kohteena oli se, miten näyttö saadaan siirtymään käytännön toimintatavoiksi.

Ikihyvä-ryhmätoimintamallia ja sen soveltamista terveyskeskusten arkityössä suunniteltiin Kansanterveyslaitoksen, Helsingin yliopiston Lahdessa sijaitsevan Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian, UKK-instituutin sekä alueen kuntien terveydenhoitajia, fysioterapeutteja ja ravitsemusterapeutteja edustavan ryhmän yhteistyönä vuoden 2002 aikana. Vuosien 2003 ja 2004 aikana neuvontaa kokeiltiin Suomen Akatemian TERVE-tutkimusohjelman rahoittamana tutkimuksena, ja myös KELA ja Kansallinen terveydenhuollon kehittämishanke ovat sittemmin tulleet mukaan rahoittamaan mallin kehittämistä ja juurruttamista. Kansanterveyslaitoksen vetämässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti mallin toimivuutta elintapamuutosten aikaansaamisessa sekä sen soveltumista terveydenhuollon työvälineeksi.

Ikihyvä-elintapaohjauksen malli – mitä ja kenelle?

Ikihyvä-elintapaohjaus on tavoitteellisen toiminnan periaatteisiin pohjautuva asiakkaan vastuunottoa tukeva terveysneuvonnan työtapa (taulukko 1), joka sopii paitsi tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn myös ylipainon, veren rasva-arvojen ja kohonneen verenpaineen elintapahoitoon. Ohjaus tapahtuu noin 12 hengen ryhmissä. Ryhmän ohjaajana voi toimia terveydenhoitaja joko yksin tai parina esimerkiksi fysioterapeutin kanssa. Yhteen ohjausjaksoon sisältyy kuusi kahden tunnin mittaista istuntoa, joista viisi ensimmäistä pidetään kahden viikon välein. Tutkimusvaiheen aikana viidennen ja kuudennen istunnon välinen aika oli noin viisi kuukautta, mutta sekä ohjaajilta että ryhmistä saadun palautteen pohjalta sitä on pyritty lyhentämään muutamaan kuukauteen. Päijät-Hämeessä ohjausta tukee hankkeen yhteinen, sairaanhoitopiirin rahoittama ravitsemusterapeutti, joka mm. käy jokaisessa ryhmässä kerran. Ryhmillä on myös ollut mahdollisuus tutustua kunnan liikuntatarjontaan.

Tutkimusvaiheen aikana vuonna 2003 kaikki Päijät-Hämeen alueen terveyskeskukset ja jokaisen kunnan liikuntatoimi osallistuivat hankkeeseen. Tutkimusta varten koulutettiin yhteensä 20 ohjaajaa tai ohjaajaparia. Tavoitteena oli, että kukin ohjaisi kaksi ryhmää tutkimusvuoden aikana. Käytännössä ryhmiä muodostettiin 36, kun kolme ryhmänohjaajaa siirtyi muihin tehtäviin kesken vuoden ja yksi ohjaaja koki, ettei työskentelytapa soveltunut hänelle.

Tutkimusta varten ryhmiin otettiin Diabetesliiton riskitestin perusteella kohonneessa diabetesriskissä olevia 50–65-vuotiaita perusterveydenhuollon asiakkaita. Pääosa heistä tuli terveydenhoitajien aikuisvastaanotolta, mutta myös lääkärit ohjasivat asiakkaitaan ryhmiin. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen tuli 388 sisäänottokriteerit täyttävää henkilöä, 102 miestä ja 286 naista.

Ryhmätoimintamallista on hyötyä

Ryhmäohjauksen avulla voidaan säästää huomattavasti terveydenhuollon resursseja. Ohjaaja käyttää aikaa 12 tuntia aktiiviseen ryhmän ohjaukseen ja noin 6 tuntia valmisteluun, mutta koko 12 hengen ryhmä saa yhteensä 144 tuntia neuvontaa. Lisäksi Ikihyvän mallissa ohjauksessa käytettävä materiaali on tuotettu valmiiksi, joten tapaamisten suunnitteluun ei tarvitse käyttää paljon aikaa. Tutkimukseemme osallistuneet ohjaajat suhtautuivat pääsääntöisesti positiivisesti ohjaukseen, ja enemmistö heistä koki sekä kehittyvänsä ammatissaan että saavansa voimia ryhmän kanssa työskentelystä.

Asiakkaat suhtautuivat ryhmätoimintaan positiivisesti ainakin osallistumisaktiivisuudella mitattuna – ensimmäiselle viidelle istunnolle osallistui kullekin yli 90 prosenttia. Lähes puolen vuoden tauon jälkeiselle istunnollekin tuli yli 80 prosenttia ja vuoden seurantatutkimukseen terveydenhoitajan vastaanotolle 93 prosenttia tutkittavista. Myös lomaketutkimuksessa saatu palaute sekä painonpudotustavoitteissa onnistuneiden ja epäonnistuneiden keskuudessa tehdyt haastattelut osoittivat, että toiminta koettiin pääsääntöisesti myönteisenä. Jonkin verran kritiikkiä herätti toimintaan sisältyvien kotitehtävien määrä – joidenkin osallistujien oli vaikea mieltää, että elintapamuutosta varten omia arkisia toimia on seurattava, suunniteltava ja harjoiteltava.

Tutkimukseen osallistuneilla miehillä ja naisilla sekä painoindeksi että vyötärönympärys pienenivät tilastollisesti merkitsevästi. Miehillä myös diastolinen verenpaine laski. Kummassakaan ryhmässä ei kuitenkaan ryhmätasolla tapahtunut parannusta veren sokeriarvoissa. Alkumittauksen laboratoriokokeissa 67 prosentilla oli normaali ja 24 prosentilla heikentynyt sokerinsieto, ja 9 prosenttia ylitti diabeteksen raja-arvon (> 11,0 mmol/l). Vuoden mittauksessa vastaavat luvut olivat 70, 22 ja 8 prosenttia. Miehillä tulokset olivat hieman paremmat kuin naisilla, sitä vastoin koulutusryhmien välillä ei havaittu eroja riskitekijöiden muutoksen suhteen.

Tavoitteellisen toiminnan mallin periaatteiden mukaisesti ohjauksessa pyritään löytämään omia tavoitteita ja tekemään tarkkoja suunnitelmia niiden saavuttamiseksi. Tutkimuksessa käyttäytymisen muutosprosessia kartoitetaan kyselylomakkeilla ja haastatteluin kerätyn tiedon avulla. Sekä usko elintapamuutoksen hyötyihin että omaan kykyyn tehdä muutoksia lisääntyivät merkitsevästi ohjannan aikana. Omien tavoitteiden asettaminen sujui ryhmäläisiltä hyvin silloin kun kyseessä oli normaalielämään liittyvän liikunnan tai ruokailun suunnittelu (kuvio 1). Sen sijaan varautuminen poikkeaviin tilanteisiin ja repsahdusten hallinta olivat vaikeampia tehtäviä (kuvio 1). Kaiken kaikkiaan tavoitteiden asettelu ja suunnitelmallisuus kuitenkin lisääntyivät. Tuloksien tarkemmat analyysit ovat vielä kesken ja moni tärkeä kysymys odottaa vastausta. Emme toistaiseksi tiedä esimerkiksi sitä, minkälaisista lähtökohdista tulevat ryhmäläiset hyötyivät ohjannasta eniten.

Toimintaa kehitetään edelleen

Alustavista tutkimustuloksista on kuitenkin jo ehditty ottaa oppia toiminnan kehittämisessä. Muun muassa istuntojen jaksotusta on pyritty muuttamaan asiakkaiden tarpeita paremmin vastaavaksi. Kotitehtävät ovat elintapamuutoksen keskeisiä työvälineitä, ja niiden tekemisen tärkeyttä pyritään perustelemaan entistä paremmin. Suunnitelmien konkretisoimiseen, poikkeustilanteisiin varautumiseen ja repsahdusten hallintaan on kehitetty uusia työvälineitä.

Hyvien kokemusten pohjalta toimintaa juurrutetaan osaksi valtimotautien ennaltaehkäisyn hoito-ohjelmia Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä. Tähän mennessä on koulutettu noin 70 ryhmän ohjaajaa ja toiminnan toivotaan leviävän myös muualle Suomeen. Kansanterveyslaitos tekee tutkimusyhteistyötä Päijät-Hämeessä kehitetyn suomalaisen mallin soveltamisessa myös maapallon toisella puolella Australiassa.

Kuvio 1. Vasemmalla vastaukset väittämään ”Olen tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman siitä, milloin harrastan liikuntaa” ja oikealla vastaukset väittämään ”Olen tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman siitä, kuinka selviytyä repsahduksista”. Vastausvaihtoehdot kumpaankin väittämään: 1 = ei pidä ollenkaan paikkaansa; 2 = ei enimmäkseen pidä paikkaansa; 3 = pitää enimmäkseen paikkansa; 4 = pitää ehdottomasti paikkansa.

Pilvikki Absetz
erikoistutkija
Kansanterveyslaitos
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Raisa Valve
erikoistutkija
Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Lahti
Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeen koordinaattori

Kirjallisuutta

1. Sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportti 2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 10 /2005.

2. Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson J, Valle T, ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343–50.

3. Salminen V, Lindström J, Louheranta A, Rastas M. Ruokavalio- ja liikuntaneuvonta ehkäisevät diabeteksen puhkeamista. Suom Lääkäril 2002;58:1379–82.

4. Uutela A, Absetz P, Valve R, Talja M, Fogelholm M, Nissinen A. Health psychological theory in promoting population health in Päijät-Häme, Finland: first steps toward a type 2 diabetes prevention study. J Health Psychology 2004;9:73–84.

5. Absetz P, Valve R. Elintapaneuvonta tavoitteelliseksi toiminnaksi – terveydenhoitajan roolinmuutos neuvojasta tukijaksi ja mahdollistajaksi. Terveydenhoitaja, 2004;7:12–4.

6. Varjonen A, Absetz P. Ikihyvä-ravitsemusterapeutti Päijät-Hämeessä. Bolus 2003;9;26–7.