Publisher

National Public Health Institute
Original page

papillomavirus infections, prevalence, sexual behaviour, sexual intercourse, women, young adults, young people

Julkaistu 8.9.2006

Seksin yhteydessä tarttuvien papilloomavirusten alueittainen esiintyvyys

Ihmisen papilloomavirustartunnat ovat yleistyneet Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Serologista tietoa papilloomavirusten esiintyvyydestä on saatu fertiili-ikäisten nuorten naisten seerumeista, joita on säilytetty 1980-luvun alusta saakka.

Seksin yhteydessä tarttuvia ihmisen papilloomavirus (human papillomavirus, HPV) -tyyppejä on noin 40. HPV-tartunnat ovat yleistyneet Suomessa nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa viime vuosikymmenten aikana. Virukset jaetaan syöpäriskin mukaan nk. vähäisen riskin tyyppeihin, joita ovat HPV6 ja HPV11, ja suuren riskin tyyppeihin, joita ovat esimerkiksi HPV16 ja HPV18. Suurin osa HPV-infektioista paranee itsestään ilman mitään oireita. Noin 10 %:ssa infektioista HPV6 ja 11 aiheuttavat kondyloomia ja HPV16 ja 18 irtosolukokeissa löytyviä limakalvovaurioita esimerkiksi kohdunkaulassa. Pitkittyessään jälkimmäiset voivat johtaa vakavampiin solumuutoksiin ja edelleen kohdunkaulansyöpään.

Seerumin vasta-aineanalyysillä voidaan todeta mahdollinen HPV-infektio, joka on voitu saada jopa 10 vuotta aiemmin. Tutkimuksella, jossa käytettiin Kansanterveyslaitoksen Neuvolaseulonta-laboratorion aina 1980-luvun alusta säilyttämiä raskaana olleiden naisten seerumeita, on saatu ainutlaatuista tietoa HPV-infektioiden yleisyydestä. (1, 2)

HPV-infektioiden esiintyvyys kasvussa

Ajanjaksolla 1983–1997 vähäisen riskin HPV6/11-infektioon viittaavia vasta-aineita löytyi noin 10 %:lta alle 32-vuotiaista naisista. Suuren riskin HPV16-positiivisten osuus samassa ryhmässä oli 18 % ja HPV18-vasta-aineita esiintyi noin 10 %:lla. Epidemia lienee saanut alkunsa jo 1970-luvulla, sillä HPV16- ja/tai 18-vasta-ainepositiivisten osuus samoissa syntymäkohorteissa oli suuri sekä 80-luvulla (23 %) että 90-luvulla (26 %).

Alueittaisessa tarkastelussa saatiin viitteitä hiljalleen etenevästä HPV16-epidemiasta 14–22-vuotiailla sekä 80- että 90-luvulla. Sen sijaan 23–31-vuotiailla HPV16-vasta-aineita löydettiin huomattavasti enemmän, etenkin Etelä-Suomen alueelta, jossa esiintyvyys oli 90-luvulla paikoittain jopa 20–30 % (1). Tarkasteltaessa HPV-tyyppien 16 ja/tai 18 alueittaista esiintyvyyttä samoilla syntymäkohorteilla (vuosina 1961–1974 syntyneet) ensin 80-luvulla, jolloin kohortit olivat 14–22-vuotiaita, ja sitten 90-luvulla, havaittiin jälkimmäisessä analyysissä suuria vasta-ainepositiivisten osuuksia erityisesti Suomen Etelä- ja Lounaisosissa (kuva 1). Pohjoisemman Suomen osalta ei voida tehdä päätelmiä havaintoyksiköiden pienen määrän takia. Esimerkiksi kartoissa todettava Kokkolan suuri seroprevalenssi perustuu pieneen tutkittujen määrään.

Parhaillaan tutkimme näkyykö suuren riskin HPV-tyyppien epidemian alueittainen leviäminen jo 14–22-vuotiailla myös 2000-luvulle tultaessa. Toiveet vaikuttavan varhaisnuorten HPV-rokoteohjelman mahdollisuuksista epidemian pysäyttämisessä ovat suuret, mutta jos näin on, rokotusten aloittamisella alkaa olla kiire.

lHPV-tyyppien 16 ja 18 vasta-ainepositiivisten osuudet alueittain Suomessa syntymäkohorteilla 1961–1974 ajanjaksolla 1983–1988 (N = 1 259) (kartta a) ja ajanjaksolla 1989–1997 (N = 2155) (kartta b).

Taustalla seksuaalikäyttäytymisen muutos

HPV16/18-epidemian eteneminen samojen, 1970–80-luvulla seksuaalisesti aktiiviseen ikään tulleiden syntymäkohorttien sisällä sopii tietoihin vastaavasta seksuaalikäyttäytymisen muutoksesta. Haavio-Mannilan tutkimuksen mukaan riskikäyttäytyminen on lisääntynyt ja seksuaalinen aktiivisuus on yleisesti kasvanut vuonna 1957 tai sen jälkeen syntyneillä (3). Stakesin valtakunnallinen Kouluterveyskysely (2004/5) viittaa siihen, että epidemia voi ilman toimenpiteitä jatkua: peruskoulun 8- ja 9-luokkalaisista tytöistä 18 % ja 34 % oli ollut sukupuoliyhteydessä ja näistä 19 % ja 16 % ei ollut käyttänyt mitään ehkäisyä viimeisellä kerralla. 9-luokkalaisista pojista 25 % oli ollut sukupuoliyhteydessä, ja heistä 16 % ei ollut käyttänyt ehkäisyä (4).

Alttius suuren riskin HPV-infektioille on pitkäkestoinen

Alle 23-vuotiaista naisista 4,4 % oli infektoitunut sekä HPV16- että HPV18-tyypeillä ajanjaksolla 1983–94. Yli 22-vuotiaiden ikäryhmässä 6,2 %:lta löytyi molempia suuren riskin tyyppien vasta-aineita. Tämä tarkoittaa sitä, että nuoremmassa ryhmässä 24 %:lla ja vanhemmassa ryhmässä 34 %:lla HPV16-tartunnan saaneista oli myös HPV18-infektio. Vanhemmassa ikäryhmässä HPV16-seropositiivisten riski olla myös HPV18-seropositiivisia oli merkitsevästi kohonnut nuorempaan ikäryhmään verrattuna. Tämä viittaa siihen, että 70-luvulla omaksuttu seksuaalikäyttäytyminen altistaa naisia pitkän aikaa suuren riskin HPV-infektioille. Vastaavan tyyppistä tuplapositiivisten merkitsevää määrän kasvua ajan myötä, seksuaalisesti aktiivisen ajan kasvaessa, ei havaittu HPV-tyypin 6/11 suhteen (1).

Lopuksi

HPV-epidemia on edelleen laajenemassa nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Suurin osa tartunnoista hankitaan pian yhdyntöjen aloittamisen jälkeen, mutta alttius suuren riskin HPV-infektiolle säilyy pitkään. Tehokkain keino poistaa HPV on rokottaa varhaisnuoret ennen seksuaalisen aktiivisuuden aloittamista. Rokottaminen yhdistettynä valistukseen ja myöhemmällä iällä tapahtuvaan pitkittyneiden suuren riskin HPV-infektioiden seulontaan mahdollistaa, paitsi HPV-epidemian pysäyttämisen, niin lopulta näiden virusten nujertamisen nuoressa väestönosassa (5,6).

Marjo Kaasila
tutkija

Matti Lehtinen
tutkimusprofessori

Pentti Koskela
erikoistutkija
KTL
Virustautien ja immunologian osasto, Oulu

Toni Patama
apulaistutkija

Kari Pasanen
tutkija
KTL
Ympäristöterveyden osasto, Kuopio

Johanna Palmroth
gynekologi
Kuopion yliopisto

Kirjallisuutta

1. Lehtinen M, Kaasila M, Pasanen K, ym. Seroprevalence atlas of infections with oncogenic and nononcogenic human papillomaviruses in Finland in the 1980’s and 1990’s. Int J Cancer 2006, painossa.

2. Koskela P, Surcel HM, Hovi T. Raskaudenaikaisten tartuntatautien seulontatutkimukset. Kansanterveyslehti 2005;02-03:13–14.

3. Haavio-Mannila E, Kontula O. Seksin trendit meillä ja naapurissa. WSOY, 2001.

4. Stakesin Kouluterveyskysely http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely.

5. Lehtinen M, Paavonen J. Nuorten seksin yhteydessä tarttuvat taudit – ajattelu ja torjunta uusiksi. Kansanterveyslehti 2005;06:16–17.

6. Lehtinen M, Herrero R, Mayaud P, ym. Studies to assess the long-term efficacy and effectiveness of HPV vaccination in developed and developing countries. Vaccine 2006, painossa.