Publisher

National Public Health Institute

Maailmanlaajuista sydän- ja verisuonitautiepidemiaa on jo kiire torjua

Sydän- ja verisuonitaudit aiheuttivat vuonna 2005 arviolta 17 miljoonaa kuolemaa, joista 80 prosenttia sattui matalan tai keskitulotason maissa. Sydän- ja verisuonitaudit koskettavat suurta joukkoa tuottavia keski-ikäisiä aikuisia rasittaen jo ennestään ylikuormitettua terveydenhuoltoa ja aiheuttaen vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seuraamuksia.

Epidemian taustalla on vain muutama riskitekijä, joka liittyy kaupungistumiseen, globalisaatioon ja väestön ikääntymiseen. Korkea verenpaine aiheuttaa 7,1 miljoonaa, tupakka 5 miljoonaa, liikunnan puute 1,9 miljoonaa ja korkea kolesteroli 4,4 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa vuosittain. Hedelmien ja vihannesten vähäisen käytön on arvioitu aiheuttavan noin 11 % aivoverenkierron sairauksista ja 31 % iskeemisestä sydänsairaudesta. Lihavuuden arvioidaan selittävän 21 % jälkimmäisestä sairaudesta. Näissä riskitekijöissä 10 viime vuoden aikana todetut trendit monissa matalan ja keskitulotason maissa enteilevät merkittävää lisäystä sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantuvuudessa lähimpien vuosikymmenten aikana.

Monet korkean tulostason maat ovat onnistuneesti taltuttaneet sydäntautiepidemian ottamalla käyttöön kansanterveysstrategian, joka kohdistetaan sekä koko väestön että riskiryhmien riskikäyttäytymiseen. Esimerkiksi Suomi on käyttänyt tällaista lähestymistapaa, joka johti sydänsairastavuuden jyrkkään laskuun. On hyvä muistaa, että silloin kuin ohjelma käynnistyi Pohjois-Karjalassa 1970-luvulla, Suomen resurssit sen toteuttamiseen olivat hyvin vaatimattomat. Toinen esimerkki on Puolassa 1990-luvun alussa todettu sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden lasku. Puolassa tämä lasku oli seurausta poliittisista päätöksistä, jotka vähensivät eläinrasvojen kulutusta ja hedelmien ja vihannesten saatavuutta ja käyttöä.

Kehittyneissä maissa saadut hyvät kokemukset sydän- ja verisuonitautiepidemian torjunnasta on nyt ulotettava kehittyviin maihin. Väestötason strategiat, joilla säädellään tupakkatuotteiden käyttöä ja edistetään terveellistä ravitsemusta sekä liikuntaa, ovat hyvin kustannustehokkaita ja sovellettavissa kaikissa kehittyvissä maissa. Niitä tulisi täydentää kustannustehokkailla ohjelmilla, jotka on suunnattu korkean riskin yksiköihin ja sovitettu paikallisiin resursseihin. Maailman terveysjärjestö on hälyttänyt kaikki jäsenvaltionsa toimintaan omien ohjelmiensa kautta. Näitä ovat tupakkaa koskeva puiteohjelma (Framework Convention on Tobacco Control) ja globaali strategia kroonisten tautien torjumiseksi ja terveellisen ravinnon ja liikunnan edistämiseksi. Ellei keinoja kansanterveyden edistämiseksi oteta pian käyttöön, sydänsairauksien aiheuttama tuottavuuden lasku ja kasvavat terveydenhuoltokulut saattavat vaarantaa monien kehittyvien maiden taloudellisen kasvun ja heikentää niiden kehittymismahdollisuuksia peruuttamattomasti.

Shanthi Mendis Sydän- ja verisuonitautien asiantuntija Maailman terveysjärjestö, WHO, Geneve