Publisher

National Public Health Institute

Kosteusvauriot: kansanterveys- vai rakennusongelma?

Rakennusten kosteus- ja homevaurioihin liittyy terveyshaittoja, oli kyse sitten asunnosta, työpaikasta tai koulusta. Haittojen aiheuttajia voivat olla kosteissa rakenteissa kasvavat mikrobit, mutta myös kosteuden aiheuttamat materiaalien kemialliset hajoamistuotteet. Kosteusvaurioiden yhteys terveyshaittoihin on osoitettu monissa tutkimuksissa eri puolilla maailmaa, monenlaisissa ilmastoissa.

Tavallisimpia kosteusvaurioihin liittyviä oireita ovat hengitystieoireet kuten yskä, nuha, käheys, hengenahdistus; lisääntyneet tai pitkittyneet hengitystieinfektiot, mutta myös vakavia terveyshaittoja kuten astmaa ja allergioita voi kehittyä. Terveyshaittoja esiintyy sekä aikuisilla että lapsilla, atoopikoilla ja ei-atoopikoilla.

Kosteusvaurioita esiintyy rakennuksissa yleisesti. Euroopan maiden yleisyysluvut vaihtelevat 5:stä 80 prosenttiin osittain sen mukaan, miten kosteusvaurio määritellään. Kylpyhuoneen homepilkku tulee noteeratuksi pohjoisen oloissa, mutta saattaa etelässä vaikuttaa harmittomalta ja jokapäiväiseltä ilmiöltä. Kosteusvaurioiden syyt vaihtelevat, koska rakentamistavat eroavat eri ilmasto-oloissa, mutta peruspäätelmä on sama: kosteuden kertyminen on pahasta sekä rakennuksen kunnon että käyttäjien kannalta. Suomessa kosteusvaurioita esiintyy kaikenlaisissa rakennuksissa. Joka toisen asunnon kohdalla on arvioitu olevan ainakin jonkinlaista korjaustarvetta, ja ainakin 40 prosentissa koulurakennuksista on vaurioita, usein monimuotoisia.

Kosteusvaurioille altistuu suuri osa väestöstä. Vauriot ovat yleisiä ja niiden yhteys terveyshaittoihin vahvasti osoitettu. Niinpä voidaan kiistatta puhua kansanterveyskysymyksestä. Ongelman torjuntaan tarvitaan kuitenkin myös muita lääkkeitä kuin mitä terveydenhuollolla on tarjota.

Kosteusvaurioiden syitä sekä rakenteissa että käyttäjissä

Ongelmien perussyy on yleensä rakennusteknisesti määriteltävissä oleva kosteusvaurio: putki- tai kattovuoto, kosteuden tiivistyminen puutteellisen tuuletuksen tai rakenteessa olevan kylmäsillan vuoksi tai maaperän kosteuden kapillaarinousu ns. kapillaarikatkon puuttuessa. Joskus syy on rakennuksen käyttäjissä: ilmanvaihtoaukko on ehkä tukittu koetun vedon vuoksi, pyykkiä kuivataan huolehtimatta ilmanvaihdosta. Näiden syiden taustalla voi olla suunnittelu- tai rakennusvirhe, huollon ja kunnossapidon laiminlyönti tai väärät käyttötottumukset. Oli syy mikä tahansa, vaurioiden korjaaminen on perusteltua. Kosteusvaurio on haitallinen itse rakennukselle; sen esteettinen laatu kärsii ja rakenteiden vaurioituminen aiheuttaa pahimmillaan suuria ja kalliita korjaustarpeita. Rakennuskanta edustaa merkittävää osuutta kansallisomaisuudestamme, joten sen kunnossapito on taloudellisesti järkevää. Vastuu kunnossapidosta on yleensä rakennuksen omistajalla.

Rakennus ei ole olemassa itseisarvona, vaan se on aina tehty käyttäjiä varten. Siksi rakennuksen tulisi täyttää myös terveellisyyden vaatimukset. Kosteusvaurioihin liittyy paljon poissaoloja aiheuttavaa sairastelua. Muutama vuosi sitten tehdyn arvion perusteella yksin kosteusvaurioastma ja -infektiot aiheuttivat 700 000 töistä poissaolopäivää vuodessa. Tämä rasittaa terveydenhuoltoa ja yksityistä ihmistä, perheitä ja työnantajia, mutta kustannukset eivät välttämättä kohdistu samalle taholle, jolle rakennuksen kunnossapito kuuluu. Kyseessä ovat kuitenkin torjuttavissa olevat terveyshaitat.

Vaurioiden korjaaminen edistää terveyttä

Interventiotutkimuksin on osoitettu sairastelun vähenevän, kun kosteusvauriot korjataan. Korjaustarpeita arvioitaessa törmätään kuitenkin usein siihen, ettei ole suinkaan ilmeistä, mitä ja kuinka laajasti tulisi korjata. Samassa rakennuksessa voi olla useita korjaustarpeita, mutta taloudellisista ja teknisistä syistä toimenpiteet tulisi priorisoida ja ajoittaa oikein. Tässä päätöksenteossa tarvitaan myös terveysperusteisia kriteerejä.

Terveystutkimuksella on tärkeä rooli tuottaa täsmätietoa siitä, miten sisäilman ja rakennuksen terveellisyyttä voidaan arvioida. Vaikka yksittäisten altisteiden riskinarviointiin tarvitaan vielä paljon lisätietoa, ovat riskinhallintaan tarvittavat tiedot meillä käytettävissä jo nyt: kosteus- ja homevaurioiden korjaaminen edistää rakennuksen terveellisyyttä.

Terveellisyyden kriteerit tulisikin liittää entistä tiiviimmin rakennusten kunnossapito-ohjelmiin. Rakennusten lämmityksen ja ilmanvaihdon energiatehokkuus on tarkastelun alaisena aina, kun energiakysymyksiä ratkotaan. Energiansäästön painottamisesta sisäilman laadun kustannuksella on meillä kuitenkin huonoja kokemuksia jo 1970-luvulta, eikä samoja virheitä pidä enää toistaa. Terveyskriteerien tulisi olla osa rakennuksen kunnon arviointia energiatehokkuuden ja peruskorjaustarpeen lisäksi. Toimivan ilmanvaihdon lisäksi yksi tärkeimpiä terveellisyyden mittareita onkin rakennuksen kosteustekninen kunto.

Aino Nevalainen, laboratorionjohtaja
KTL, Ympäristömikrobiologian laboratorio
aino.nevalainen(at)ktl.fi