Publisher

National Public Health Institute

Loppuvuonna 2006 todettiin Pohjois-Norjassa kolmen naapurikunnan alueella yhdeksän perättäistä tularemiatapausta, joissa oireisto sopi orofaryngeaaliseen tautimuotoon. Tässä tautimuodossa kuumeen lisäksi paikallisoireina on nielutulehdusta ja kaulan alueen imusolmukesuurentumia. Sairastuneiden mediaani-ikä oli 22 vuotta (2–54 v.). Neljä sairastunutta joutui sairaalahoitoon. Tällainen taudinkuva viittaa yleensä ruoka- tai vesivälitteiseen tartuntaan. Sairastuneet diagnosoitiin normaaliin tapaan tularemia-vasta-aineilla, agglutinaatio- ja ELISA-testillä.

Kolme sairastuneista oli pikkulapsia (2–4 v.), jotka asuivat saman kunnallisen vedenjakelun piirissä. Vesilaitoksen tekninen tarkastus ei viitannut tartunnanlähteen olevan vesijohtovedessä. Lapset olivat syöneet toistuvasti lunta ja kontaminoitunutta lunta pidettiin todennäköisimpänä tartunnan lähteenä. Kuudella muulla tapauksella oli oma kaivo. Näistä neljä testattiin ja yksi osoittautui PCR- testissä Francisella tularensis -positiiviseksi. On mahdollista, että muiden kaivojen vesi on aiemmin ollut tilapäisesti kontaminoitunut. Edeltävänä syksynä epidemia-alueella sopulikanta saavutti huippunsa, ja sairastuneiden asuma-alueilla havaittiin runsaasti kuolleita sopuleita. Sopuleiden tiedetään olevan F. tularensiksen reservoaareja luonnossa.

Kyseisten kuntien asukkaille tiedotettiin vesivälitteisen tularemian vaarasta. Kaivon omistavia pyydettiin tarkastamaan, ettei kaivossa ole kuolleita jyrsijöitä ja että se on riittävän hyvin suojattu. Mahdollisesti saastuneet kaivot ohjeistettiin sokkiklooramaan. Puhdistamatonta tai keittämätöntä luonnonvettä tai lunta kehotettiin välttämään juomavetenä esimerkiksi retkeiltäessä.

Norjassa raportoidaan vuosittain vain muutamia kymmeniä tularemioita, joista orofaryngeaalinen tautimuoto on yleisin. Suomessa ja Ruotsissa taudin ilmaantuvuus on huomattavasti korkeampi kuin Norjassa. Meillä selvästi yleisin tartuntatapa on hyönteisen pisto ja useimmiten tauti ilmenee ns. ulseroglandulaarisena muotona, jossa paikallisoireina on pieni infektoitunut ihohaavauma ja lähialueen imusolmukesuurentumat. Norjassa on aiemminkin todettu vesivälitteisiä tularemia-epidemioita, joissa tartunnanlähteenä on pidetty kontaminoitunutta vettä ja lunta. Suomessa ei vesivälitteisiä epidemioita ole todettu. Meillä tärkein luonnon reservoaari lienee metsämyyrä, joten täälläkin sama tartuntareitti on periaatteessa mahdollinen. Jos orofaryngeaalista tautimuotoa alkaa paikallisesti löytyä useampia tapauksia, on vesi-/lumivälitteinen tularemiaepidemia pidettävä mielessä.

Petrus Säilä, tartuntatautilääkäri
Markku Kuusi, epidemiologi
KTL, Infektioepidemiologian osasto
etunimi.sukunimi(at)ktl.fi