Publisher

National Public Health Institute
Original page

(annostelu), adults, babies, child, child, preschool, composition, immunization programs, injurious effects, packages, polio, poliovirus vaccines, prophylaxis, target groups , vaccination, vaccines

Julkaistu 3.11.2005

Kauppanimi ja myyntiluvan haltija

Poliorokote Novum; Nederlands Vaccin Instituut, Hollanti.

Imovax Polio; Sanofi Pasteur MSD, Belgia.

Pakkaus

Rokote on pakattu annoskohtaisiin ampulleihin. Poliorokote Novum on saatavissa 50 ampullin pakkauksissa, Imovax Polio 20 neulattoman kerta-annosruiskun pakkauksissa.

Säilytys

Kumpikin valmiste on säilytettävä +2-+8 °C:n lämpötilassa.

Koostumus

Suomessa on käytössä kahden eri valmistajan poliorokotetta, jotka molemmat sisältävät apinan munuaissoluviljelmässä kasvatettuja, puhdistettuja ja formaliinilla inaktivoituja kolmen eri serotyypin polioviruksia. Apuaineina poliorokotteissa on formaldehydiä ja fenoksietanolia. Suomessa ei ole käytössä elävää heikennettyä suun kautta otettavaa poliorokotetta (OPV).

Käyttöaiheet

Rokote on tarkoitettu polion ennaltaehkäisyyn henkilöillä, joita ei syystä tai toisesta ole suojattu polioantigeeneja sisältävällä yhdistelmärokotteella.

Käyttövalmiiksi saattaminen

Rokote on käyttövalmis sellaisenaan. Se on väriltään valmisteesta riippuen joko kellanpunainen (Poliorokote Novum) tai väritön, kirkas neste (Imovax Polio).

Annostus ja antotapa

Rokotteet (1 ml Poliorokote Novum tai 0,5 ml Imovax Polio) annetaan ihon alle (s.c.) tai lihaksensisäisesti (i.m.). Rokotusaikataulu toteutetaan yleisen rokotusohjelman mukaisesti. Mikäli rokotuksia ei ole annettu yleisen rokotusohjelman aikataulun mukaan, on syytä muistaa, että pysyvän perussuojan saamiseksi poliota vastaan tarvitaan kolme rokoteannosta, jos rokotussarja aloitetaan vuoden iässä tai sitä myöhemmin. Ensimmäinen ja toinen annos pyritään antamaan kahden kuukauden aikavälillä sekä myöhemmät vähintään puolen vuoden aikavälillä. Vaikka poliorokotteita olisi annettu normaalista ohjelmasta poiketen enemmän kuin kaksi annosta ennen puolen vuoden ikää, annetaan rokotteet vielä esimerkiksi 12-24 kk:n ja kuuden vuoden iässä.

Suun kautta otettava poliorokote ja injektoitava rokote vastaavat suojateholtaan toisiaan. Suuren polioriskin alueelta tulevan lapsen kohdalla lisäannoksia voidaan harkita, koska rokotuskattavuus ja rokotteen laatu voivat vaihdella näissä maissa (maahanmuuttajat).

Suomalaisen väestön poliosuoja on hyvä eikä lisätehosteita Suomessa tarvita perusrokotussarjan jälkeen. Jos henkilö matkustaa alueelle, jossa poliota vielä esiintyy, hän voi joutua olosuhteisiin, joissa altistuminen tartunnalle on mahdollista. Tehostetta on syytä harkita, jos edellisestä annoksesta on kulunut vähintään 5 vuotta. Jos lapsen altistuminen tartunnalle on esimerkiksi matkan vuoksi mahdollista, ennen kuin hän ohjelman mukaan olisi saanut kolme annosta, voidaan annosten antamista nopeuttaa edellä mainittuja aikavälejä noudatten.

Suojateho

Rokote antaa yli 95 %:n suojan jo kahden annoksen jälkeen, mutta suojan säilymiseksi tarvitaan lisäannoksia edellä kuvatun mukaisesti.

Haittavaikutukset

Tutkimusten mukaan paikallisoireita kehittyy neljälle prosentille ja yli 38,5 °C:een kuumeilua viidelle prosentille neuvolaikäisistä lapsista.

Varotoimet ja vasta-aiheet

Yleiset vasta-aiheet.

Lisätietoja

Suomessa käytössä olevat inaktivoituja polioviruksia sisältävät rokotteet (inactivated polio virus vaccine, IPV eli Salk) saavat aikaan korkeita vasta-ainepitoisuuksia ja suojaavat halvauksia aiheuttavalta poliolta mutta eivät välttämättä suojaa poliovirustartunnalta. Rokotettu henkilö voi toimia poliovirustartunnan levittäjänä itse tautiin sairastumatta. Tämän vuoksi perusrokotusten kattavuuden tulisi olla mahdollisimman hyvä, jotta väestö olisi varmasti suojattu poliolta. Viimeisimmän rokotekattavuustutkimuksen mukaan neuvolassa annetut poliorokotukset toteutuivat Suomessa vuonna 1999 syntyneillä lapsilla yli 95-prosenttisesti.

Valtaosa maailman kansoista käyttää IPV-valmisteiden sijasta suun kautta annosteltavaa, eläviä heikennettyjä polioviruksia sisältävää rokotetta (oral polio vaccine, OPV eli Sabin). Sillä saadaan hyvä suoja myös poliovirustartuntaa vastaan, minkä vuoksi se estää tehokkaasti poliovirusten kiertoa väestössä. Sen haittana on erittäin harvinainen mutta vakava rokotepolio (vaccine associated paralytic poliomyelitis, VAPP), jota esiintyy noin yksi tapaus jokaista 500 000:ta ensiannosta kohti. Myöhempiin annoksiin liittyvä riski on selvästi vähäisempi. Jos OPV:n rokotuskattavuus laskee merkittävästi, saattaa rokotevirus saada villikantojen mukaisen kyvyn kiertää väestössä. Tälläinen kiertävä rokoteperäinen poliovirus (cVDPV) on aiheuttanut ainakin neljä halvausoireisen polion ryvästymää, viimeiset Karibian Hispaniola-saarella, Filippiineillä ja Madagaskarilla v. 2000-2002.

Suomesta polio hävitettiin 1960-luvun alussa kattavan lasten rokotusohjelman ja muuhun väestöön kohdistetun kampanjan avulla. Vuosina 1984-85 maassamme oli tyypin 3 polioviruksen aiheuttama epidemia, jonka aikana diagnosoitiin kymmenen neurologisia oireita saanutta poliotapausta. Epidemian pysäyttämiseksi järjestettiin noin 95 % väestöstä kattanut kampanja, jossa käytettiin OPV:ta. Epidemian jälkeen vaihdettiin maassamme käytetty vanha IPV nykyiseen, joka on aiempaa tehokkaampi valmiste. Vuoden 1985 jälkeen ei poliota ole tavattu Suomessa ( kuva 8).

Maailman terveysjärjestön päämääränä oli eradikoida eli hävittää polio maailmasta vuoteen 2000 mennessä. Iänmukaisten rokotusten rinnalle otettiin suuressa osassa maailmaa käyttöön vuosittain toistettavat OPV-kampanjat (National Immunization Days). Hävitysohjelman hyvästä menestyksestä huolimatta poliota tai polioviruksen villikantoja esiintyi vuoden 2004 alussa edelleen ainakin Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa sekä Egyptissä, Nigeriassa ja Nigerissä. Nigeriassa tapahtuneen rokotuskattavuuden heikentymisen vuoksi polio palasi vuoden 2003 aikana moniin Afrikan maihin yksittäistapauksina ja pieninä ryvästyminä ( www.polioeradication.org).