Riskinarvioinnin periaatteita ovat muun muassa varovaisuusperiaate, konservatiivinen riskinarviointi, syöpävaarallisten aineiden lineaarinen ekstrapolaatio, ja tilastollisten epävarmuusmarginaalien yläreunan käyttö riskinarvioinnissa. Ne perustuvat kaikki joko julki lausuen tai lausumatta siihen ajatukseen, että epävarmuuden vallitessa on parempi erehtyä riskin liioittelun kuin riskin väheksymisen suuntaan. Tästä periaatteesta ei ole kohtuutonta haittaa, jos ollaan rekisteröimässä uutta kemikaalia, joka ei ole olennaisen välttämätön. Riskinarvioinnin levitessä uusille alueille tutkijoita vastaan on kuitenkin tullut lukuisia tapauksia, joissa joutuu kysymään, lisääntyykö vai väheneekö riskien kokonaismäärä tiukan ja konservatiivisen sääntelyn tuloksena.

Dioksiinin haitat vai kalarasvan hyödyt

Riskinarvioinnin kannalta tilanne muuttuu kuitenkin aivan toiseksi, kun dioksiineja saadaan Suomessa pääasiassa Itämeren kaloista. Määrät ovat hyvin pieniä, nanogrammoja eli milligramman miljardisosia kilossa. Ne ovat joutuneet kalaan ympäristön yleisen saastumisen seurauksena, eikä ole mitään nopeaa tapaa saada niitä sieltä pois. Siten riskinhallinnan ainoaksi mahdollisuudeksi jää kalojen käytön rajoittaminen. Muut suomalaiset elintarvikkeet ovat erittäin puhtaita, joten muilla toimenpiteillä dioksiinien saannin vähentämisessä on varsin vähän merkitystä, eikä kokonaissaanti ole eurooppalaisittain suuri.

Tällöin joudutaan kysymään, mitä muita vaikutuksia aiheutetaan sillä, että Itämeren kalojen käyttöä rajoitetaan. Todennäköisesti se tarkoittaisi myös kalojen kokonaiskäytön vähenemistä. Mitkä olisivat terveydelle haitalliset tai hyödylliset vaikutukset?

Kalan käyttöä on pyritty edistämään monilla terveysperusteilla. Kalan proteiineja pidetään edullisina, kalan rasvoissa on runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, joista erityisesti niin sanottuja omega-3-rasvahappoja kuten eikosapentaeenihappoa ja dokosaheksaeenihappoa pidetään sydän- ja verenkiertoelimistön kannalta hyödyllisinä ja edullisempina kuin muita muun muassa kasveista saatavia tyydyttymättömiä rasvahappoja tyydyttyneistä lihan ja maitotuotteiden rasvahapoista puhumattakaan. Lisäksi kalassa on keskeisiä vitamiineja, muun muassa Suomessa tärkeää D-vitamiinia, sekä hivenaineita ja mineraaleja kuten seleeniä.

Hyvin harvat tutkijat ovat uskaltautuneet vertailemaan kalan käytön hyötyjä ja haittoja suoraan riskinarvioinnin periaatteiden mukaan. Harvoissa tehdyissä arvioissa on esitetty kaikkien kalassa olevien kloorattujen orgaanisten kemikaalien aiheuttavan yhteensä pahimmillaankin syöpäriskin, joka on enintään kymmenesosa ja todennäköisimmin sadasosa kalan käytön tuottamasta vähennyksestä sydänkuolemien riskissä. Tulos on tämä, vaikka kemikaaliriski on arvioitu edellä kuvatulla tavalla maksimaalisen suureksi, kun taas sydänkuolemien vähentyminen pohjautuu suoraan väestötutkimuksiin.

Vääriä päätöksiä suurentelusta